Helsingissä osa asuintonteista luovutetaan Hitas-tuotantoon. Tontit ovat vuokratontteja. Asunnot tulee myydä ”omakustannushintaan” asukkaille, mikä Helsingin suosituimmilla alueilla tarkoittaa huomattavaa alennusta asunnon hinnassa. Tosin vuokratontti nostaa yhtiövastiketta. Jos myy asunnon, sen joutuu myymään samalla hinnalla kuin sen osti, vain indeksillä korjattuna. Indeksinä on ymmärtääkseni nykyisin jokin asuntojen markkinahintaindeksi Helsingissä. Kokoomus on vaatinut Hitas-järjestelmästä luopumista, mikä tarkoittaisi, että asunnot myytäisiin eniten tarjoaville, edullisilla paikoilla siis rikkaille ja vain heille.
= = =
Hitas järjestelmää on puolustettu esimerkiksi näin: ”Emme voi luopua Hitas-järjestelmästä, koska silloin esimerkiksi Jätkäsaaressa kävisi niin kuin Munkkiniemessä.” Asukkaiksi tulisi yksipuolisesti vain rikkaita.
Munkkiniemessä 1950-luvulla harjoitettu asuntopolitiikka oli sen ajan mittapuun mukaan sosiaalista. Oli paljon vuokra-asuntoja – esimerkiksi Alvar Aallon suunnittelemat Kelan vuokra-asunnot näkyvät katukuvassa vieläkin. Paljon oli omistus-aravaa, sen aikaista Hitas-tuotantoa. Asunnon ostohintaa säännösteltiin ja niin säännösteltiin myös myyntihintaa, kunnes asunnot sitten vapautettiin säännöstelystä. Nämä myytiin rikkaille alkuperäisten omistajien kääriessä hyvän voiton itselleen. Näin Munkkiniemestä tuli Munkkiniemi.
Näin käy Hitas-asunnoille myös Jätkäsaaressa. Oikein sopimukseen on kirjoitettu, milloin ne vapautuvat hintasäännöstelystä. Se aiheuttaa tolkuttoman lukitusvaikutuksen. Jos muuttaa kymmenen vuotta ennen määräaikaa muualle, ei suurta arvonnousua odottavaa asuntoa kannata missään tapauksessa myydä. Pankkikin ymmärtää tämän ja rahoittaa kyllä sijoitusasunnon omistamisen, kun varma tuotto on edessä. Hitas-järjestelmä murhattiin lopullisesti, kun hintasäännöstelystä tehtiin määräaikainen niin, että kaikki vielä tietävät, milloin mikin asunto vapautuu säännöstelystä.
Ekonomistiystäväni pitävät Hitas-järjestelmää aivan järjettömänä ja helppo sitä onkin kritisoida. Mitä ideaa on arpoa huomattavia pääomavoittoja joillekin? Erittäin arveluttavaksi tämän tekee se, että sijoittajat ovat keksineet, että halvan asunnon voi laittaa vuokralle markkinahintaan. Eräs pankissa toimiva tuttuni kertoi, että heillä kaikki osallistuvat Hitas-arpajaisiin asuinpaikasta tai asunnon tarpeesta riippumatta. Jotta hitas ei valuisi ammattimaisille sijoittajille, Helsinki sallii vain yhden asunnon per henki, aviopari voi siis omistaa niitä kaksi eikä niissä tarvitse asua itse. Koko Hitas-kannasta vuokrattuuna on 20, mutta luulen, että Katajanokalla ja Arabianrannassa selvästi tätä suurempi osuus. Olisi hyvä tietää, paljonko näitä on, jotta tietäisimme mitä tuemme kun tuemme Hitas-asuntojen omistajia.
Hitas on tulossa tiensä päähän, mutta jotain sen tilalle on löydyttävä. Asuntomarkkinoilla puolustetaan köyhimpiä ARA-asunnoilla, mutta keskituloisia ei puolusta kukaan. Lähtökohtanani siis on, ettei ole hyvä tehdä sosiaalisesti yksipuolisia asuinalueita.
Valitettavasti kukaan ei ole valmistellut Hitas-järjestelmälle vaihtoehtoja. Minusta sellaiseksi pitäisi tehdä kaupungin omistamat kovan rahan vuokra-asunnot, joissa vuokrataso olisi sellaista VVO:n aravavuokratasoa. (VVO ottaa vuokrantasauksen nimissä Helsingissä lähes markkinavuokraa ja käyttää voiton ”tasaukseen”, jolla matalia vuokria alennetaan edelleen siellä, missä asuminen on halpaa. Siksi minusta VVO:lle ei pidäkään antaa enää yhtään tonttia)
Mihin tässä tarvitaan juuri kaupungin omistamia vuokra-asuntoja? Periaatteessa asuntojen korkea hinta houkuttelee lisää tuotantoa ja markkinat tasoittuvat. Kaupungin puuttumista tähän ei tarvita. Tosiasiassa asuntotuotannon pullonkaulana on tonttipula. Niitä kaupungille ei ole varaa antaa rakennetavaksi enempää, koska ei ole varaa asukasluvun kasvun vaatimiin investointeihin. Kun on pula tonteista, lisätulon tulisi kohdistua tämän pullonkaulan ratkaisemiseen – siis kaupungille pullonkaulainvestointien rahoittamiseen.
Voisihan kaupunki tietysti vuokrata tontit vuokratuotantoon niin korkealla vuokralla, että saisi saman tuoton sitä kautta. Tarkoitus on kuitenkin, että asuntopula joskus hellittää. Ei mikään sijoittaja voi suostua pysyvästi korkeaan maanvuokraan. Osaisiko joku sitoa maanvuokran asuntojen hintatasoon ja vapaiden markkinoiden vuokratasoon?
Jos me rakennamme Jätkäsaareen omistus-Hitasta, 30 vuoden kuluttua käy kuin kävi Munkkiniemessä. Ne ovat siirtyneet eniten tarjoavien omistukseen. Jos me teemme kaupungin kovan rahan vuokra-asuntoja, ne tulevat säilymään vuokrakäytössä. Käytännössä niistä tulee monelle nuorelle ensiasuntoja. Suomessahan kenenkään ei verosyrjinnän takia kannata asua vuokralla, jos vain pystyy hankkimaan omistusasunnon. Kaupungin kovan rahan asunnot muodostaisivat pysyvän asuntokannan, joka helpottaa nuorten asettumista ensimmäiseen helsinkiläiseen asuntoonsa.
Koska omistusasuminen on pitkän päälle selvästi halvempaa kuin vuokralla asuminen, on sanottu, että tarvitsemme Hitas-järjestelmää auttamaan pienituloisia omistusasumisuran alkuun. Tätä argumenttia en osta, koska arpajaiset eivät ole oikea tapa toteuttaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Vuokra-asumista syrjiville verolaeille pitäisi tehdä jotain.
Helsingissä oli joskus hanke aloittaa kaupungin kovan rahan vuokra-asuntotuotanto juuri yllä mainituista syistä, mutta apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen torppasi sen silloin.
Helsingillä on nytkin melkein 4 000 kovan rahan vuokra-asuntoa Asuntohankinta Oy:n omistuksessa. Ainakin silloin, kun minä vielä olin sen hallituksessa, me pyrimme vuokraamaan näitä pienipalkkaisille – henkilöille, jotka maksoivat vuokransa itse.
Tätä vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole valmisteltu, joten tähän asunto-ohjelmaan se ei ainakaan heti ehdi. Hitaksella siis varmaan vielä mennään.
= = =
Tämä kaikki on siis yksityisajatteluani eikä välttämättä edusta vihreän ryhmän kantaa alkavissa asunto-ohjelmaneuvotteluissa.