Suomi nousuun kaupungistumisella!

Juha Sip­ilän mukaan Suomen taloudel­la ei olisi hätäpäivää, jos työl­lisyysas­teemme saataisi­in nouse­maan nykyis­es­tä 68 pros­en­tista 72 prosenttiin.

Kaupungis­tuneel­la Uudel­la­maal­la tähän on päästy. Tämä ei johdu siitä, että Uudel­la­maal­la on paljon aka­teemis­es­ti koulutet­tu­ja, joiden työl­lisyys on hyvä koko maas­sa, sil­lä koulu­tus­ta­son vakioin­ti ei san­ot­tavasti pudo­ta Uuden­maan hyvää työl­lisyyt­tä muuhun maa­han näh­den. Työl­lisyysaste on Uudel­la­maal­la muu­ta maa­ta korkeampi eri­tyis­es­ti vähän koulutet­tu­jen kesku­udessa. Maa­han­muut­ta­jat ovat mukana näis­sä luvuissa.

Toinen talout­tamme koske­va väite on, että täl­lä tulota­sol­la Suo­mi men­estyy globaalis­sa kil­pailus­sa vain inno­vaa­tioiden ja korkean osaamisen avul­la. Kaikkial­la maail­mas­sa inno­vati­ivi­su­u­teen perus­tu­va talous taas men­estyy lähin­nä vain kaupungeis­sa. Sik­si ympäri maail­maa suuret kaupun­git kasvavat.

Val­tion­talouden kannal­ta kaupungis­tu­mi­nen on todel­la kan­nat­tavaa. Vuon­na 2014 Uuden­maan kaupunki­mai­sis­sa kun­nis­sa asui 26,7 % Suomen tulon­saa­jista. He tien­asi­vat 30,7 % kaik­ista ansio­tu­loista ja mak­soi­vat 44,1 % kaik­ista val­tion tuloveroista.

Tilas­tokeskuk­sen väestöen­nus­teen mukaan kas­va­vat kaupun­git lisäävät vuo­teen 2030 men­nessä asukaslukuaan noin 360 000 hen­gel­lä eli 24 000 hen­gel­lä vuosit­tain. Suomen talouden men­estys­tä ajatellen kaupunkien pitäisi kas­vaa tätäkin nopeammin.

= = = =

Kaupunkien rak­en­t­a­mi­nen on kallista. Helsin­gin tekeil­lä ole­va yleiskaa­va mah­dol­lis­taa kaupun­gin asukaslu­vun kasvun noin neljän­nesmiljoon­al­la asukkaal­la. Se on Suomen ylivoimais­es­ti suurin investoin­tio­hjel­ma, arvi­ol­ta noin 60 mil­jar­dia euroa.

Yhden ihmisen muut­to kaupunki­in mak­saa investoin­teina noin 200 000 euroa, mis­tä asun­to­jen osu­us on selvästi yli puolet.

Kaupunkei­hin muut­ta­jat ovat valmi­it mak­samaan pääosan kus­tan­nuk­sista itse eli osta­maan tai vuokraa­maan asun­non.  Asun­to­jen hin­nat ovat kuitenkin nousseet eri­tyis­es­ti Helsingis­sä reilusti yli raken­nuskus­tan­nusten. Kasvukeskusten asun­top­u­la näkyy asun­to­jen korkeina hin­toina ja vuok­ri­na. Jar­rut­taes­saan kaupunkien kasvua asun­top­u­la estää taloutemme elpymistä.

Asun­torak­en­tamisen pul­lonkaula on tont­tip­u­la. Kaupun­git siis kaavoit­ta­vat liian hitaasti. Syynä tähän ovat asukaslu­vun kasvus­ta koitu­vat korkeat investointikustannukset.

Helsingis­sä esimerkik­si las­ke­taan, että jokainen muut­ta­ja aiheut­taa kaupungille noin 30 000 euron investoin­ti­tarpeen, eikä tämäkään ehkä tule­vaisu­udessa riitä. Tässä on syy siihen, ettei kaupun­ki suos­tu kas­va­maan nopeam­min. Helsin­ki on aset­tanut itselleen investoin­tika­ton, mikä tosi­asial­lis­es­ti merk­it­see kat­toa asun­to­tuotan­nolle. Espoo ja Van­taa ovat nekin taloudel­li­sis­sa vaikeuk­sis­sa oman nopean kasvun­sa johdosta.

Helsingiltä menee läh­es kak­si pros­ent­tiyk­sikköä kun­nal­lisveron tuo­to­s­ta uusien asukkaiden vaa­timi­in investoin­tei­hin. Enem­pään ei ole varaa. Kuitenkin 30 000 euroa uut­ta asukas­ta kohden on vain mur­to-osa kasvun kokon­aiskus­tan­nuk­sista. Hän­tä heilut­taa koiraa?

= = = =

Kenen pitäisi kaupunkien kasvu maksaa?

Uudet asukkaat mak­sa­vat pääosan kus­tan­nuk­sista ostaes­saan asun­non. Näin tehdessään he arvioi­vat hyö­tyvän­sä kaupunki­in muu­tos­ta niin paljon, että investoin­ti kan­nat­taa. He mak­sa­vat itse asi­as­sa enem­män kuin oman osuuten­sa, sil­lä hyö­ty korkeam­mista tuloista ja parem­mas­ta työl­lisyy­destä jakau­tuu suun­nilleen puo­lik­si muut­ta­jien ja verot­ta­jan kesken.

Kun­tien vero­tu­lot kas­va­vat asukaslu­vun kas­vaes­sa, mut­ta niin kas­vaa myös palvelu­ja tarvit­se­vien määrä. Val­tio on muut­toli­ik­keen selvä hyö­tyjä kas­vavien vero­tu­lo­jen ja alen­tu­vien työt­tömyysko­r­vausten ansiosta.

Jos halu­taan, että kaavoitus nopeu­tuu ja tont­tip­u­la pois­tuu, val­tion on osal­lis­tut­ta­va kas­vavien kaupunkien taloudel­liseen taakkaan. Kehys­ri­ihen päätösten mukaan val­tio osal­lis­tuukin 84 miljoon­al­la eurol­la Raide-jok­erin kus­tan­nuk­si­in.  Se on kuitenkin vähäi­nen raha ver­rat­tuna siihen, mitä pääkaupunkiseudun kun­nat kasvus­taan maksavat.

Ruot­sis­sa val­tion investoi infra­struk­tu­uri­in seit­semän ker­taa niin paljon kuin Suomes­sa. Pääosa investoin­neista tukee kaupungis­tu­mista tai kaupunkien välistä liiken­net­tä.  Ruot­sis­sa usko­taan tule­vaisu­u­teen – ja kaupunkeihin.

Kos­ka rahaa on rajal­lis­es­ti, infrain­vestoin­nit pitäisi pystyä kohden­ta­maan asun­to­tuotan­non kannal­ta mah­dol­lisim­man tehokkaasti – siis niin että euroa kohden tulee mah­dol­lisim­man paljon asun­to­ja. Nykyi­nen päätök­sen­teko­ta­pa ei ole tältä osin lähel­läkään opti­maal­ista. Se perus­tuu enem­män kun­tien lob­bausvoimaan kuin ver­tailukelpoisi­in laskelmi­in. Manku­miskult­tuuri myös työl­listää hallintoa. Kehyskun­tien asukasluku ei enää juuri kas­va. Silti ne vaa­ti­vat osansa liiken­nein­vestoin­neista – ja saavat.

Val­tion päätösten ennakoimat­to­muus hait­taa kun­tien maankäytön suun­nit­telua. Helsin­gin kaavoitus kär­si pahasti, kun val­tio ensin lupasi Pis­ara-radan ja veti rahat pois, kun koko kaavoitus oli kään­net­ty Pisara-asentoon.

Entä jos viime­si­jainen taloudelli­nen vas­tuu infrain­vestoin­neista siir­ret­täisi­in kokon­aan kun­nille? Val­tio osal­lis­tu­isi sen sijaan kus­tan­nuk­si­in lasken­nal­lis­es­ti mak­saen asukaslu­vun kasvus­ta vaikka­pa 10 000 euroa uut­ta asukas­ta kohden. Tämä kohdis­taisi kun­tien kaavoituk­sen selvästi kus­tan­nuste­hokkaam­min samal­la kun päätök­sen­teko kaavoituk­ses­ta helpot­tuisi olennaisesti.

= = =

Kir­joi­tus on julka­istu Näkökul­ma-artikke­li­na Suomen Kuvalehdessä