Seinäjoen ihme

(Kir­joi­tus on julka­istu MDI:n sivuil­la osana Seinäjokea koske­vaa blo­gis­ar­jaa sekä Ilk­ka-lehden net­ti­sivuil­la. Seinäjoen ihmeel­lä tarkoite­taan kaupun­gin voimakas­ta kasvua saman aikaises­ti kuin muut saman­laiset kaupun­git menet­tävät väestöään yliopistokaupungeille)

Seinäjoen ihmettä ei olisi ilman hyvää rautatiey­hteyt­tä. Ovathan kaik­ki väk­ilukuaan viime aikoina kas­vat­ta­neet seu­tukun­nat ovat rautatiepaikkakun­tia luku­un otta­mat­ta Helsin­gin kupeessa kas­vavaa Por­voo­ta ja piskuista Tun­turi-Lapin seu­tukun­taa. Ilman rataa Seinäjo­ki olisi toden­näköis­es­ti pienehkö kylä Lapuan kunnassa.

Mikä rautateistä tekee niin merkit­tävän? Selvä enem­mistöhän liikkuu autol­la ja bus­si­akin käyt­tää use­ampi kuin junaa.

Tieto­työläiset ja opiske­li­jat matkus­ta­vat työn­sä takia paljon mui­ta enem­män. Toisin kuin vaikka­pa tehdastyöläiset tai kau­pan myyjät, he voivat tehdä työtään junas­sa. Ennen opiske­li­jat istu­i­v­at junas­sa nenä kiin­ni kir­jas­sa, nyt edessä on läp­päri. Junan ensim­mäisessä luokas­sa jok­seenkin kaik­ki tekevät työtä.

Itse luen­noin ammatik­sek­seni. Min­ulle ei ole mikään vai­va käy­dä puhu­mas­sa Tam­pereel­la. Matkoi­hin menee kyl­lä läh­es neljä tun­tia eli yksi keik­ka vie käytän­nössä koko päivän, mut­ta junas­sa aika menee kir­joit­taes­sa tai sähkö­pos­tia lukies­sa. Aika ratin takana olisi täysin hukkaan men­nyt­tä niin kuin menee lento­ken­tän tur­vatarkas­tuk­seen jonotettaessakin.

Tämän takia luo­va luok­ka käyt­tää paljon junaa. Luo­val­la luokalla taas on ratkai­se­va vaiku­tus paikkakun­tien menestykseen.

Toden­näköis­es­ti rautatei­den merk­i­tys tulee kas­va­maan entis­es­tään, kun VR joutuu Onnibusin takia muut­ta­maan strate­giaansa ja alen­ta­maan lipun­hin­to­ja parhail­la yhteysväleil­lään samal­la, kun se kar­sii kan­nat­tam­a­ton­ta liiken­net­tä. Eteläisen Suomen rautatiepaikkakun­nat verkos­toitu­vat keskenään, eikä tämän verkos­ton ulkop­uolel­la ole oikein tietä menestykseen.

 

= = = =

Ei junay­hteys tietenkään selitä kokon­aan Seinäjoen ihmettä. Rautatie on ollut men­estyk­selle vält­tämätön, mut­ta yksin se ei olisi riit­tänyt. Myös monel­la rautatiepaikkakun­nal­la menee huonos­ti. Kou­volas­sa junay­hteys ei ole sen­tään pystynyt pitämään paperite­htai­ta pystyssä.

Ihmeel­listä Seinäjoes­sa on se, että muut men­estyneet kasvukeskuk­set ovat yliopistopaikkakun­tia. On siis aivan kum­mallista, että Seinäjo­ki on men­estynyt Vaasaa paremmin.

Yksi seli­tys Seinäjoen vahvu­udelle saat­taakin olla Vaasan heikkoudessa. Vaasas­sa yhteistyö naa­purikun­tien kanssa ei ole men­nyt mitenkään jouhev­asti. Jostain syys­tä Vaasan yliopis­to ei ole saman­lainen vetovoi­matek­i­jä kuin vaikka­pa Jyväskylän yliopisto.

Vaasa on rautatiepaikkakun­ta, mut­ta huono sel­l­ainen. Aika eri­lainen olisi koko Poh­jan­maan aluer­akenne, jos rautatie Oulu­un olisi vedet­ty Vaasan kaut­ta niin, että Vaasa olisi risteysase­ma, jos­sa päära­ta yhty­isi Turku–Oulu ‑rautatiehen.

 

Seinäjoen muut­tovoit­to on pääosin peräisin muual­ta Etelä-Poh­jan­maal­ta – joko suo­raan tai opiskelu­paikkakun­nan kaut­ta. Eri­ty­istä tässä on se, että kaupunki­in muut­ta­vat eteläpo­h­jalaiset val­it­se­vat juuri Seinäjoen eivätkä suurem­pia yliopis­tokaupunke­ja eivätkä Vaasaa. Se osoit­taa koti­maakun­nan arvos­tus­ta. Ei ole min­ul­takaan helsinkiläisenä jäänyt huo­maa­mat­ta, että eteläpo­h­jalaiset ovat maakun­nas­taan ylpeitä.

Jotain eri­ty­istä on eteläpo­h­jalaises­sa kansan­lu­on­teessa. Kotiseudun arvos­tuk­sen ohel­la se näkyy yrit­täjyytenä ja koko maakun­nan suh­teel­lisen hyvänä men­estyk­senä talouden vaikean mur­roskau­den aikana.

Entis­es­tä heikkoud­es­ta on tul­lut vahvu­us. Seinäjoel­la ei ole merkit­tävää raskas­ta teol­lisu­ut­ta. Jos olisi, se supis­taisi nyt työvoimaansa niin kuin kaik­ki suuret tehtaat tekevät. Kun ei ole ollut suuria työ­nan­ta­jia, ollaan myös henkises­ti lähempänä yrit­täjyyt­tä kuin siel­lä, mis­sä melkein kaik­ki ovat palka­nsaa­jia ja tun­te­vat vain toisia palkansaajia.

= = = =

Maaseu­tu tyh­je­nee nopeasti nuorista. Se ei voi pitkään toimia ehtymät­tömänä työvoimare­serv­inä eikä Seinäjokikan voi kuvitel­la saa­vansa lop­ut­tomasti merkit­tävää muut­tovoit­toa naapureiltaan.

Maal­ta muu­tossa eletään viimeistä vai­het­ta. Nyt jae­taan kaupunkien kor­tit alka­vaan tai oikeas­t­aan jo alka­neeseen pudo­tus­peli­in, jos­sa men­estyvät kaupun­git imevät väestöä muista kaupungeista. Kaupun­git kil­pail­e­vat elin­voimas­ta ja asukkaista toisi­aan vas­taan eivätkä enää maaseu­tua vastaan.

Kaupunki­maiset elinkeinot viihtyvät parem­min isois­sa kaupungeis­sa, kos­ka niis­sä on asi­akaskun­taa monipuolisi­in palvelui­hin. Kaikkial­la maail­mas­sa suuret kaupun­git imevät väestöä pienistä.

Seinäjo­ki on ehtinyt kas­vaa niin suurek­si, että kokon­sa puoles­ta se pystyy toim­i­maan monipuolise­na kaupunk­i­na ja sil­lä on takanaan riit­tävästi kasautu­mise­t­ua. Kaik­ki on kiin­ni siitä, että kaupun­ki pystyy houkut­tele­maan nuo­ria palaa­maan opin­to­jen­sa jäl­keen Seinäjoelle. Nuorten houkut­telu on keskeistä, kos­ka van­hempana pääsään­töis­es­ti asu­taan siel­lä, mihin on nuore­na päädytty.

Nuoret ovat asuin­paikkansa suh­teen hyvin valikoivia. Elämä kaupungis­sa on muu­takin kuin työssä käyn­tiä ja opiskelua. Se on tapah­tu­mia, kult­tuuria, yhdessäoloa.

Kau­nis kaupun­ki vetää ihmisiä puoleen­sa ja virkeä ilmapi­iri. Provinssirock on hyvä, mut­ta ei riitä yksin, kos­ka vuodessa on 365 päivää.

Seinäjo­ki voi olla tur­val­lisin mie­len, jos sosi­aalises­sa medi­as­sa on paljon kut­su­ja eri­laisi­in tapah­tu­mi­in ja jos rav­in­to­lapäivän kaltaiset kansan­juh­lat saa­vat aikaa vipinää.

Muka­vat kaupun­git men­estyvät. Siihen kan­nat­taa panostaa.