Suomen synkkä tulevaisuus (2) Metsätalouden merkitys vähenee

Met­sän merk­i­tys oli Suomen taloudel­liselle nousulle val­ta­van suuri. Yleen­sä suuret luon­non­va­rat eivät tee kan­soista rikkai­ta, kos­ka ne rikas­tut­ta­vat vain pien­tä omis­ta­ja­joukkoa, joka elää ylel­lis­es­ti köy­hyy­den ympäröim­inä. Nor­jan öljy tekee tässä poikkeuk­sen, kos­ka öljy­varat ovat val­tion omis­tuk­ses­sa ja kaik­ki nor­jalaiset hyö­tyvät sitä matali­na veroina suh­teessa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan anteliaisu­u­teen. Venäjän öljy­varat ovat sään­nöstä vain osit­tainen poikkeus.

Suomen vihreä kul­ta rikas­tut­ti koko maa­ta, kos­ka puun saami­nen tehtaisi­in oli niin työlästä. Kun pui­ta kaadet­ti­in jus­teer­il­la ja kul­jetet­ti­in hevospeleil­lä, met­sä­talouden tuot­ta­ma raha valui koko kansan­talouteen. Sen merk­i­tys ei rajoit­tunut satoi­hin tuhan­si­in met­sämiehi­in. Hei­dän ostovoimansa piti yllä kaup­po­ja, koulu­ja ja niin edelleen.

Kaik­ki tiedämme, mitä euka­lyp­tus­sel­lu ja sanomale­hti­pa­perin laske­va kulu­tus on met­sä­taloudelle merkin­nyt. Vielä suurem­pi muu­tos on tapah­tunut puun kor­ju­us­sa. Koneel­lis­tu­misen ansios­ta yksi met­suri kor­jaa nyt yli kym­menker­tais­es­ti sen määrän puu­ta kuin vielä 60 vuot­ta sitten.

(Olen yrit­tänyt selvit­tää, paljonko työn tuot­tavu­us on puunko­r­ju­us­sa lisään­tynyt tai kuin­ka mon­ta henkeä puun kor­juu työl­listää, mut­ta löytänyt vain luku­ja, jois­sa ovat mukana myös hyvin sat­un­nais­es­ti met­sään liit­tyvää työtä tekevät met­sän­o­mis­ta­jat. Nämä mukaan luet­tuna työl­lisiä on noin 25 000, mut­ta paljonko se on muutet­tuna kokovuo­tisik­si työ­paikoik­si? Voisiko joku alaa tun­te­va auttaa?)

Vaik­ka met­suri tekee nyt töitä yli kym­menker­taiselle nopeudel­la, hän ei saa yli kym­menker­taista palkkaa. Hyö­tyjä ei ole myöskään met­säy­htiö, vaan hyö­ty siir­tyy kil­pailun ansios­ta kulut­ta­jalle. Suomeen jää vas­taavasti vähem­män rahaa. Tuot­tavu­us on nous­sut paljon myös tehtais­sa, mut­ta ei yhtä paljon kuin puun korjuussa.

Kos­ka met­sä­talous on vähem­män työ­val­taista kuin aiem­min, sen merk­i­tys kansan­taloudellemme on väistämät­tä myös pienempi.

Olen vaku­ut­tunut, että puulle on jatkos­sakin käyt­töä. Met­säalan näkymät ovat itseasi­as­sa niin val­oisat, että min­ua arve­lut­taa suuresti, onko suurem­paa järkeä investoi­da haket­ta käyt­tävään läm­pökat­ti­laan Vuosaaressa.

Havupuukuitu saat­taa kor­va­ta esimerkik­si suuren osan puuvil­las­ta kankaiden valmistues­sa. Puuvil­lan tuotan­to on kri­isiy­tymässä sen vaa­ti­man val­ta­van ves­imäärän takia. Aral-jär­ven kuiv­u­mi­nen ei ole ain­oa lajissaan.

Puus­ta on lähtöaineek­si mon­een muuhunkin. Kaikkea mitä voi valmis­taa raakaöljys­tä voi peri­aat­teessa valmis­taa myös puus­ta. Puun varaan voi syn­tyä men­estyviä suo­ma­laisia yri­tyk­siä ja ala voi tar­jo­ta töitä alan tutk­i­joille, mut­ta suurten mas­so­jen työl­listäjäk­si siitä ei ole.

Vaik­ka puun menek­ki nousisi kuin­ka, met­sänko­r­juu ei työl­listä olen­nais­es­ti enem­pää ihmisiä. Tehtaatkaan eivät työl­listä, kos­ka jos ne työl­listäi­sivät, ne eivät olisi kil­pailukyky­isiä. Paljon kohut­tu Ääneskosken bio­tuotete­hdas työl­listää valmis­tut­tuaan alle 200 henkeä. Tätä voi ver­ra­ta vaikka­pa siihen, että jääkiekko työl­listää Suomes­sa 4900 henkeä.

Lyhy­taikaises­ti voi tul­la val­tavia taloudel­lisia men­estyk­siä jonkin inno­vaa­tion varaan, mut­ta kil­pailul­la on taipumus tasoit­taa täl­laisen ylimääräiset voitot niin kuin se tyre­hdyt­ti Nokiankin rahavirrat.

Suo­mi ei tule elämään met­sästä. Jotkut suo­ma­laiset tule­vat ja haja-asu­tusaluei­den työl­lisyy­delle met­sä­taloudelle on merk­i­tys­tä, mut­ta kansan­talout­ta se ei tule pelastamaan.