Suomen aluerakenne

Suomes­sa on meneil­lään kaupunkien pudo­tus­peli. Teol­lisu­uskaupungeista katoa­vat tehdas­salien työ­paikat. Tilalle tulee korkean osaamisen ammat­te­ja, jot­ka viihtyvät suuris­sa kaupungeis­sa lähel­lä toisi­aan. Näitä urbaanien osaa­jienkeskit­tymiä, cityjä, ei Suomeen mon­ta mahdu.

Nuoret osaa­jat ovat jo äänestäneet jaloil­laan. Heistä peräti 72 pros­ent­tia asuu Helsin­gin, Tam­pereen, Oulun, Jyväskylän ja Turun seuduil­la. Tämän viiden kärkiryh­män perässä selvänä kuu­tose­na kirii Kuo­pio, joka on paran­tanut selvästi tah­ti­aan viime vuosina.

Osaamiskeskit­tyminä men­estyviä kaupunke­ja ei Suomeen paljon tätä enem­pää mah­du. Koko maan aluer­aken­net­ta ajatellen olisi hyvä, että tämä kisa edes pysy­isi kohtu­ulisen tasaise­na, eikä kaik­ki keskit­ty­isi Helsinkiin.

Jos SM-liigas­sa yksi joukkue on selvästi parem­pi kuin muut, tas­apain­oa ei paran­neta tuke­mal­la viitos­di­varin joukkuei­ta. Jos alue­poli­ti­ikan tärkeim­mäk­si tavoit­teek­si ote­taan koko maan pitämi­nen asut­tuna, keski­tytään herkästi vain heikoimpi­en tukemiseen. Sen tien päässä voi olla, että maas­sa on vain yksi men­estyvä kaupunkiseutu.

Pohjois-Savon maalaiskun­nil­la ei olisi mitään tule­vaisu­ut­ta ilman men­estyvää Kuo­pi­o­ta. Maalaiskun­nat voivat sitä huonom­min, mitä kauem­pana ne ovat kaupungeista. Men­estyvä Kuo­pio on koko maakun­nan etu. Tämän sanon, vaik­ka suku­ni onkin kotoisin Iisalmesta.

= = =

Maaseu­tua pide­tään elin­voimaise­na parhait­en suosi­mal­la maaseu­tu­maisia elinkeino­ja paikas­ta riip­pumat­ta. Vika ei ole aina val­tios­sa. Suo­ma­lais­ten pitäisi oppia arvosta­maan ruuan laat­ua ja tietoa siitä, mis­sä se on vil­jel­ty. Kau­pan keskit­tymi­nen, joka näyt­tää vain jatku­van, on tehnyt Suomes­ta bulkkiru­uan maan. Tämä on paha jut­tu vil­jeli­jöi­den ja koko maaseudun kannalta.

Bio­talous luo työtä maaseudulle. Tosin met­sänko­r­juu kil­pailee matkailun kanssa. Mobi­ilitekni­ik­ka saa aikaan sen, että kaupunki­laiset voivat vetäy­tyä mökille tekemään töitä läp­pärin­sä kanssa. Vaik­ka maalaiskun­tien asukasluku yhä las­kee, keskimääräi­nen läs­nä ole­va väestö ei ehkä vähenekään, kos­ka kesäa­sun­to­ja käytetään entistä pidem­piä aikoja.

Mökkeil­i­jätkään eivät enää tyy­dy askeet­tiseen elämään, vaan halu­a­vat esimerkik­si syödä rav­in­to­las­sa ja teet­tävät remon­tit jol­lain sel­l­aisel­la, joka osaa tehdä sen.  Ulko­maalaiset ovat tässä suo­ma­laisia edel­lä. Kun­nan kannal­ta jokainen ulko­maille myy­ty mök­ki on hyvä asia, kos­ka se tuo vuoren var­mo­ja turistituloja.

= = =

Kaupunkien pudo­tus­pelin voit­ta­jat ja häviäjät eivät ole mitenkään kiveen hakat­tu­ja. Her­raon­nel­la – vii­sail­la päät­täjil­lä – on tavat­toman suuri merk­i­tys.  Kuo­pi­on her­raon­ni on ollut hyvä.

Kaupunki­a­sumises­sa asum­i­nen keskel­lä kaupunkia ruu­tukaavas­sa käve­ly­matkan päässä kaikesta on nos­tanut nopeasti suo­sio­taan niin Suomes­sa kuin ulko­mail­la. Kuo­pi­on vahvuuk­si­in kuu­luu, että se on oikea kaupun­ki, jos­sa suuri osa pystyy asumaan käve­lykaupungis­sa ruutukaava-alueella.

Tämä on vii­saiden päät­täjien ansio­ta, mut­ta on sitä avit­tanut sekin, että vesistöt ovat estäneet kaupunkia levit­täy­tymästä ympäri­in­sä, mil­lä moni muu kaupun­ki on pilattu.

= = =

Kuo­pi­on ase­maa osaamisel­la men­estyvänä kaupunk­i­na heiken­tää sen pieni koko ja syr­jäi­nen sijain­ti.  Aloitin kir­joituk­seni täl­lä pal­stal­la korosta­mal­la rautatei­den merk­i­tys­tä Kuo­pi­olle ja siihen ajat­telin myös lopettaa.

Juna on tärkeämpi kulkuneu­vo kuin miltä sen osu­us matkus­ta­jista antaisi ymmärtää.  Aja­tustyötä tekevät matkus­ta­vat selvästi mui­ta use­am­min junal­la. Heille junas­sa vietet­ty aika ei ole huk­ka-aikaa toisin kuin aika auton ratis­sa tai lento­kent­tien tur­vatarkas­tuk­sis­sa. Enem­mistöl­lä junal­la matkus­tavista on edessään läppäri.

Juna Helsingistä Kuo­pi­oon on tun­nin ver­ran liian hidas. Tämä tun­ti on ratkai­se­va. Edestakaises­sa matkas­sa se on kak­si tun­tia. Päivän edestakainen mat­ka ei oikein onnis­tu, kos­ka per­il­läkin pitäisi aikaa olla.

Juna on myös aivan liian kallis. Edestakaises­ta matkas­ta on 130 euroa liian paljon.

Lipun hin­taan on onnek­si tulos­sa muu­tos. Bus­sili­iken­teessä on siir­ryt­ty sään­nöstel­ly­istä hin­noista raju­un kil­pailu­un.  Vaik­ka kil­pailu vaaran­taa syr­jäseu­tu­jen yhteyk­siä, koko joukkoli­iken­teen suo­sio­ta ajatellen se on eri­no­mainen asia. Se myös paran­taa maakun­tapääkaupunkien ase­maa Suomes­sa, kos­ka kulkem­i­nen niiden välil­lä hal­ven­tuu olennaisesti.

Hal­vat bus­sit ovat haas­ta­neet myös junat. VR ei voi ylläpitää sel­l­aisia hin­to­ja kuin se on ylläpitänyt.

VR on tuomit­tu häviämään kil­pailun bus­seille lyhy­il­lä vähäli­iken­teisil­lä väleil­lä. Se onkin heit­tänyt pyyh­keen kehää tap­pi­ol­lisimpi­en vuoro­jen osalta. Paha asia menet­täville paikkakun­nille, mut­ta hyvä suurille kaupungeille, kuten Kuopiolle.

Helsinki–Kuopio ‑lip­pu toises­sa luokas­sa mak­saa nyt 63 – 72 euroa suun­taansa. VR kuitenkin myy kymme­nen matkan sar­jako­rt­te­ja 249 euron hin­taan, siis 25 euroa suun­taansa. Lip­pu ei ole henkilöko­htainen, sitä saa käyt­tää kuusi kuukaut­ta ja se kel­paa vaik­ka Pen­dolinos­sa. Tässä alkaa hin­ta olla kohdal­laan. Tam­pereelle sar­jalipun saa vielä halvem­mal­la, 199 euroa.

Pitäisi enää saa­da nopeampi rata.  Liiken­nevi­ras­tossa ja ennen kaikkea val­tio­varain­min­is­ter­iössä las­ke­tan raideli­iken­teen investoin­te­ja pelkästään liiken­netaloudel­lis­ten hyö­ty­jen kuten säästyneen polt­toaineen ja aikakus­tan­nusten mukaan otta­mat­ta huomioon edes sitä, että junas­sa voi tehdä työtä. Ruot­sis­sa las­ke­taan mukaan alue­poli­it­tiset hyödyt ja päädytään aivan toisen­laisi­in ratkaisuihin.

= = =

Tämä on laskelmieni mukaan 37. kir­joituk­seni täl­lä pal­stal­la [LISÄYS 22.11.2015: Savon Sanomis­sa]. Olen päät­tänyt, että tämä saa riit­tää. On aika tehdä tilaa uusille kirjoittajille.

Kiitän kaikkia luk­i­joi­ta. Olen ollut iloinen saa­mas­tani rohkai­sev­as­ta palautteesta.

 

(Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Savon Sanomissa)