Kaupunkien voitto: 3. Kasaustumisedut vauhdittavat kaupungistumista

Tiivis­telmä

Kasautu­mise­dut lisäävät suurten kaupunkien kasvua. Näitä ovat 

1. Suuren työssäkäyn­tialueen edut. Mitä erikois­tuneem­paa on työvoima, sitä suurem­paa työssäkäyn­tialuet­ta tarvi­taan, jot­ta työ­markki­nat toimi­si­vat kun­nol­la sekä työn­tek­i­jöi­den että työ­nan­ta­jien kannalta.
2. Kon­tak­tikaupun­gin edut. Help­po kohtaami­nen lisää luovien alo­jen tuot­tavu­ut­ta. Tämä toimii parhait­en käve­lykaupun­gin mit­takaavas­sa. Helsin­gin seudun alakeskuk­set on suun­nitel­tu tätä ajatellen väärin.
3. Urbaan­it palve­lut ovat sitä parem­pia ja kiin­nos­tavampia, mitä suurem­pi on asukaspo­h­ja. Tämä on tärkeä vetovoimatekijä. 

Inter­netin ennustet­ti­in merk­it­sevän kaupunkien kuole­maa, mut­ta toisin on käynyt. On vielä arvailu­jen varas­sa, miten inter­net vaikut­taa kaupun­gin tuomi­in kasautu­mise­tu­i­hin työ­paikko­jen osalta, mut­ta asukkaiden kannal­ta inter­net lisää selvästi kaupungis­sa asumisen etuja.

Kau­pal­lis­ten palvelu­jen monipuolisu­us ja run­saus antaa kaupungeille elin­voimaa ja aut­taa työl­listämään taval­lisia ihmisiä, joi­ta teol­lisu­us jatku­vasti automa­ti­soi pois. Se, että jos­sain kau­pal­liset palve­lut men­estyvät ja jos­sain eivät men­esty, ei ole aivan sat­tumaa, vaan riip­puu esimerkik­si kaupunkisu­un­nit­telus­ta. Hyvä kaupun­ki tarvit­see elin­voimaisen keskustan. 

= = = =

His­to­ri­al­lis­es­ti tärkein kaupunkien kasvun syy on ollut tuot­tavu­u­den kasvu maat­aloudessa, joka on vapaut­tanut väestöä mui­hin elinkeinoi­hin. Työn tuot­tavu­u­den kasvu ei ole voin­ut muut­tua maat­alous­tuotan­non kasvuk­si, kos­ka pel­toalaa on rajal­lis­es­ti eikä ruuan kysyn­tä voi kas­vaa rajatta.

Teol­lisu­us­mais­sa maat­aloud­es­ta vapau­tu­van väestön merk­i­tys on kadon­nut kaupunkien kasvutek­i­jänä, kun maat­alouden työvoimare­servi on ehtynyt, mut­ta kehit­tyvis­sä mais­sa se on yhä keskeinen.

Eri puo­lil­la maail­maa on kokeil­tu teol­lisu­u­den hajaut­tamista maaseudulle, jot­ta teol­lis­tu­mi­nen ei tyh­jen­täisi maalaiskyliä. Nämä kokeilut ovat sään­nön­mukaises­ti epäonnistuneet.

Lievem­pi muo­to teol­lisu­u­den sijoit­tamis­es­ta maalaiskyli­in on teol­lisu­u­den alue­poli­it­ti­nen hajaut­ta­mi­nen maakun­ti­in, jos­ta Suomes­sakin on Kekkosen ajal­ta run­saasti esimerkke­jä. Hajaut­ta­mi­nen toi­mi aikansa, hidasti suurimpi­en kaupunkien kasvua ja tor­jui niiden asun­top­u­laa, mut­ta sen logis­tiset kus­tan­nuk­set ovat olleet suuret.

Kun teol­lisu­u­den työ­paikat ovat nopeasti vähen­tyneet ja kokon­aiset tehtaat sulke­neet ovi­aan, hajasi­joit­tamiseen liit­tyvät riskit pie­nille, yksipuolisille teol­lisu­u­s­paikkakun­nille ovat realisoituneet.

Maat­alouden koneel­lis­tu­mi­nen ei selitä, mik­si väki on viime aikoina muut­tanut enenevässä määrin suuri­in kaupunkei­hin eikä pieni­in. Suurten kaupunkien kasvua kaikkial­la maail­mas­sa siivit­tävät kasautu­mise­dut. Täl­lä yleis­nimik­keel­lä tarkoite­taan aikakin kolmea eri asi­aa: suuren työssäkäyn­tialueen luo­maa hyö­tyä, kon­tak­tikaupun­gin etu­ja ja urbaanien palvelu­jen hyö­tyä suurista asiakasmääristä.

Suuri työssäkäyn­tialue mah­dol­lis­taa erikoistumisen

Suuri työssäkäyn­tialue on sitä edullisem­pi, mitä erikois­tuneem­paa on työvoima. Sijoit­tumi­nen suurelle työssäkäyn­tialueelle tulee sitä kan­nat­tavam­mak­si, mitä voimakkaam­min työvoima erikois­tuu yhä kapeam­mik­si ammattiryhmiksi.

Suuri työssäkäyn­tialue lisää sekä yri­tys­ten että työn­tek­i­jöi­den tur­val­lisu­ut­ta. Kapeal­takin osaamisalueelta löy­tyy riit­tävästi työvoimaa, jos­ta valita.

Yri­tys­ten kannal­ta suuret työ­markki­nat toimi­vat parem­min, mut­ta niin ne toimi­vat työn­tek­i­jöi­denkin kannal­ta. Heil­lä on kapeas­ta erikois­tu­misalas­taan huoli­mat­ta valit­ta­vana mah­dol­lisia työ­paikko­ja. Työ­paikan sulkem­i­nen ei ole sel­l­ainen koet­tele­mus kuin on ollut Nokian toim­into­jen alasajo Salos­sa tai paperite­htaan sulkem­i­nen paikkakun­nil­la, joil­la ei ole vas­taavia työ­paikko­ja lainkaan.

Työssäkäyn­tialueen koon merk­i­tys kas­vaa, kun työ­suh­teet ja yri­tys­ten elinkaari lyhenevät. Työu­ran aikana on solmit­ta­va aiem­paa use­ampia työsuhteita.

Jos tarkastel­laan kaikkia työ­paikko­ja, työ­suhtei­den pitu­udet eivät ole lyhen­tyneet ainakaan merkit­tävästi, kos­ka satamien ja raken­nusalan jopa päivän mit­taiset työ­suh­teet ovat jääneet his­to­ri­aan. Silti luovil­la aloil­la työ­suh­teet ovat tyyp­il­lis­es­ti varsin lyhy­itä, sil­lä yri­tys­tenkin elinkaari on usein lyhyt sekä täyn­nä nousu­ja ja laskuja.

Korkeasti koulute­tu­il­la on usein myös korkeasti koulutet­tu puoliso. Osaamista vas­taa­van työ­paikan löy­tymi­nen molem­mille on huo­mat­tavasti helpom­paa suurel­la kuin pienel­lä paikkakunnalla.

Lääkealan tur­val­lisu­us- ja kehit­tämiskeskus Fimean muut­to Helsingistä Kuo­pi­oon on tak­er­rel­lut juuri puoli­son työ­paikan vuok­si. On helpom­pi löytää Fime­as­sa työsken­neelle uusi työ­paik­ka Helsingistä kuin tämän puolisolle Kuopiosta.

Fimea ei toisaal­ta voi luop­ua avain­henkilöstöstään. Sik­si sen toimin­noista pääosa on edelleen Helsingis­sä. Jos Fimea olisi yksi­tyi­nen yri­tys, se ei olisi voin­ut mitenkään siir­tyä Kuopioon.

Osasyynä Fimean vaikeuk­si­in muut­taa Helsingistä Kuo­pi­oon lie­nee ollut myös henkilökun­nan halut­to­muus luop­ua niistä kau­pal­li­sista ja kult­tuuri­palveluista, joi­ta Helsin­ki asukkailleen tar­joaa – vaik­ka Kuo­pio onkin tässä suh­teessa suo­ma­lais­ten kaupunkien parhaimmistoa.

Suuren työssäkäyn­tialueen edut kas­va­vat rajat­ta väk­ilu­vun kas­vaes­sa, mut­ta luon­te­val­ta tun­tuu olet­taa kuitenkin, että kasvu on laske­vien rajahyö­ty­jen alaista. Tiheästi asu­tus­sa Kes­ki-Euroopas­sa ja Yhdys­val­tain itäran­nikol­la suuren työssäkäyn­tialueen edut saavute­taan myös useis­sa läh­es kiin­ni toi­sis­saan ole­vis­sa pikkukaupungeissa.

Run­saat kon­tak­tit lisäävät tuot­tavu­ut­ta
Kaupunkien tuot­tavu­ut­ta lisää kon­tak­tien run­saus ja help­pous eri­tyis­es­ti luovien ammat­tien osalta. Mah­dol­lisu­us vai­vat­tomi­in tapaamisi­in on hyvästä. Sama kos­kee myös eri­laisia sat­un­naisia kohtaamisia, jois­sa ideat, koke­muk­set ja tieto lev­iävät suunnittelemattomasti.

Inter­net antaa mah­dol­lisuuk­sia hakea, mitä tietää etsiä, mut­ta se ei riitä kor­vaa­maan yllät­tävää tietoa, jon­ka saa kas­vokkain käy­dyis­sä keskusteluis­sa osaa­mat­ta sitä etsiä.

Esimerkin kon­tak­tikaupun­gin voimas­ta tar­joaa Board­man Oy:n siir­tymi­nen Tapi­o­las­ta Kamp­pi­in. Board­man on yri­tys­ten osaamisverkos­to­ja puno­va aat­teelli­nen organ­isaa­tio. Se jär­jestää muun muas­sa suosit­tu­ja kursse­ja yri­tys­ten hal­li­tusten jäse­nille. Pää­toim­inta on kuitenkin edis­tää verkostoitumista.

Board­manil­la oli aiem­min kont­tori Espoon Tapi­o­las­sa, mikä oli taval­laan loogi­nen sijain­tipaik­ka, onhan Espoo mon­en yri­tyk­sen kotikaupun­ki. Tapi­olan kont­torista kuitenkin luovut­ti­in ja siir­ret­ti­in toim­inta Helsin­gin Kamp­pi­in, käve­lykaupun­gin ytimeen. Tämä on vilka­s­tut­tanut toim­intaa olennaisesti.

Kon­tak­tikaupun­ki on parhaim­mil­laan käve­lykaupun­gin mit­takaavas­sa. Kyn­nys tapaamisi­in on paljon korkeampi, jos tapaamiseen pitää erik­seen matkus­taa. Kehä­tien ruuhkas­sa ei tapaa ketään vas­taan­tuli­jaa sat­un­nais­es­ti, toisin kuin kävelykeskustassa.

Kon­tak­tikaupun­gin suuri merk­i­tys inno­vaa­tioi­ta syn­nyt­tävän kaupun­gin elin­voimaisu­udelle on val­jen­nut kaupunkisu­un­nit­telijoille vas­ta äsket­täin. Tätä ennen kaupunke­ja suun­nitelti­in lähin­nä työssäkäyn­tialueen koos­ta saatavaa etua ajatellen. Aja­tus­mal­li­na oli, että työpäivään sisäl­tyy vain kak­si matkaa, kotoa töi­hin ja töistä koti­in, vaik­ka olen­naisem­pia kaupunki­rak­en­teen haastei­ta ovat matkat työpäivän sisällä.

Perustel­tua kri­ti­ikkiä voi esit­tää esimerkik­si Her­van­nan sijoit­tumiseen kauas Tam­pereen keskus­tas­ta, mut­ta eipä ole Helsin­gin yliopis­ton toim­into­jen siirtämi­nen säästösy­istä keskus­tas­ta Kumpu­lan kam­puk­seen sekään kovin hyvä ajatus.

Yliopis­tol­la on keskeinen merk­i­tys kon­tak­tikaupun­gin kannal­ta. Sen läs­näo­lo nimeno­maan kaupun­gin keskus­tas­sa elävöit­täisi kontaktikaupunkia.

Inter­net ja kasautumisedut

Inter­net ja eri­lainen sähköi­nen viestin­tä on helpot­tanut tiedon väl­i­tys­tä val­tavasti ja pois­tanut siitä etäisyys­tek­i­jän kokon­aan. Tekeekö inter­net kaupungis­tu­mis­es­ta tarpee­ton­ta, kun ihmis­ten ei enää tarvitse olla lähel­lä toisi­aan vai­h­taak­seen tieto­ja ja ajatuksia?

Talousti­eteil­i­jä Edward Glae­serin mukaan inter­net on päin­vas­toin edis­tänyt kasautu­mista ja korostanut kasautu­mise­tu­ja. Vaik­ka havain­to­jen perus­teel­la näin on viime vuosi­na ollut, näin ei tarvitse olla tule­vaisu­udessa. Tavat, joil­la tiedon­si­ir­ron vai­vat­to­muus tulee muo­vaa­maan työelämää, ovat vas­ta arvailu­jen varaisia.

Edessä voi olla suuria yllä­tyk­siä, sil­lä teknis­ten mah­dol­lisuuk­sien aukeami­nen voi johtaa arvaa­mat­tomi­in sovel­luk­si­in ja käyt­täy­tymisen muu­tok­si­in. Joitakin arvioi­ta inter­netin vaiku­tuk­ses­ta kaupunkei­hin ja niiden työn­jakoon voidaan kuitenkin jo tehdä. Net­ti tulee muut­ta­maan var­muudel­la paljon aluei­den välistä työn­jakoa, mut­ta on ennenaikaista ennus­taa, miten.

Net­tiy­htey­det ovat helpot­ta­neet kon­tak­te­ja eri puo­lille maail­maa. Tämä on lisän­nyt eikä vähen­tänyt matkus­tamis­tarvet­ta, kos­ka sähköis­es­ti syn­tyvät kon­tak­tit altista­vat tarpeelle tava­ta kasvokkain.

Päivit­täi­nen työ toimis­tois­sa on muut­tumas­sa mobi­ilik­si. Sitä voi tehdä kotona, kahvilois­sa ja työ­paikalla. Mah­dol­lisu­us etä­työhön vaikut­taa paradok­saalis­es­ti eniten niiden päivit­täiseen työsken­te­lyyn, jot­ka asu­vat lähel­lä työ­paikkaansa. Työ­paikalla on kon­tak­tien ja tapaamis­ten vuok­si hyvä käy­dä sään­nöl­lis­es­ti, mielu­um­min päivit­täin, mut­ta työpäivän voi aloit­taa kotona ja piipah­taa toimis­tossa vain muu­ta­mak­si tun­niksi. Täl­lainen käyt­täy­tymi­nen ei ole luon­te­vaa, jos työ­paikalle on tun­nin mat­ka suuntaansa.

Toimis­tois­sa ei tarvi­ta nimikoitu­ja työhuonei­ta, kos­ka kaik­ki tarvit­ta­vat doku­men­tit mah­tu­vat muis­ti­tikku­un tai ovat saatavis­sa pil­vipalve­limelta. On ilmeistä, että meil­läkin on kaupungeis­sa toimi­s­toneliöitä aivan liikaa, kos­ka tarvit­ta­va pin­ta-ala henkeä kohden vähe­nee olennaisesti.

Nimikoiduista huoneista halu­taan eroon myös sik­si, että halu­taan edis­tää kas­vokkain kohtaamista omi­in huoneisi­in eristäy­tymisen sijasta.
Rajat­tua kir­joit­tamis­pro­jek­tia voi vetäy­tyä tekemään kesämökille, Riv­ier­alle, hiih­tokeskuk­seen tai mihin tahansa. Vetäy­tymi­nen omaan rauhaan voi olla tehokkaam­paa kuin työn­teko kel­loko­rtin kanssa toimistossa.

Kesämökkien käyt­tö työn­tekoon on yleistynyt ja yleistynee edelleen. Tämä kos­kee kuitenkin vain lyhy­itä syven­tymis­jak­so­ja eikä tarkoi­ta sitä, että työn­teon voisi siirtää kokon­aisu­udessaan kesämökille. Niiden henkilöi­den osu­us kas­vaa, joiden työ ei ole paikkaan sidot­tua kuin osan aikaa.

Työtä, jota voi pysyvästi tehdä mis­sä päin maa­ta hyvän­sä ilman kas­vokon­tak­tia työ­toverei­hin­sa, voi yhtä hyvin tehdä mis­sä päin maail­maa hyvän­sä. Sel­l­ainen työ siir­tyy hel­posti hal­van työvoiman maihin.

Inter­net voi myös edis­tää muut­tamista keskuk­si­in vähän samas­ta syys­tä kuin help­po yhtey­den­pito sähkö­pos­til­la maail­man toiselle puolelle lisää eikä vähen­nä matkus­tamista. Yhtey­den­pidon helpot­tumi­nen tuo tar­jol­la ole­vat mah­dol­lisu­udet parem­min tietoon. Työtä ja asun­toa etsivän ei tarvitse enää aloit­taa työ­paikan ja asun­non hakua matkus­ta­mal­la paikkakun­nalle, mikä pienen­tää kitkaa muuttamiselle.

Mah­dol­lisu­us tehdä töitä joukkoli­iken­teessä matkustet­taes­sa lisää joukkoli­iken­teen suo­sio­ta, kos­ka aikakus­tan­nuk­sen merk­i­tys vähe­nee. Mah­dol­liset itse aja­vat autot voivat tosin tuo­da tämän edun automatkustajillekin.

Poli­ti­ikas­sa ennen inter­net-aikaa helsinkiläiset poli­itikot oli­vat selvästi parem­min per­il­lä asioista ja ymmär­sivät ne parem­min kuin maakun­tien kyvyt. Puolueista vain Suomen keskus­ta muo­dosti tästä poikkeuk­sen. Tämä ero on inter­netin ansios­ta pois­tunut jok­seenkin kokon­aan. Tiedon tason ylivoima suuris­sa kaupungeis­sa on samas­ta syys­tä pienen­tynyt myös muil­la aloil­la, mikä paran­taa pien­ten kaupunkien mahdollisuuksia.

Glae­serin havain­to kaupungis­tu­misen kiihtymis­es­tä inter­netin seu­rauk­se­na saat­taa johtua aivan muus­ta. Inter­net on lisän­nyt kaupungis­sa asumisen houkut­tele­vu­ut­ta merkit­tävästi. Jos ihmiset halu­a­vat muut­taa kaupunkei­hin, on työ­paikko­jen tul­ta­va perässä (ks. tarkem­min s. 102–105).

Elin­voimaa kau­pal­li­sista palveluista
Kaupun­gin koko riip­puu pohjim­mil­taan siitä, mikä on sen rooli maan sisäisessä ja kan­sain­välisessä työn­jaos­sa. Esimerkik­si siitä, kuin­ka paljon ja kuin­ka teol­lisia työ­paikko­ja on teollisuuskaupungissa.

Tämän ohel­la kaupunki­in kuu­luu suurem­pi tai pienem­pi paikallis­ten palvelu­jen sek­tori, joka on toisaal­ta merkit­tävä osa paikallista työl­lisyyt­tä ja toisaal­ta tärkeässä roolis­sa lisäämässä kaupun­gin houkut­tele­vu­ut­ta asuin­paikkana ja yri­tys­ten sijaintipaikkana.

Jokaisen teol­lisu­uskaupun­gin sisäl­lä on suurem­pi tai pienem­pi por­varikaupun­ki, joka koos­t­uu lähin­nä paikalli­sista palveluista. Mitä suurem­pi por­varikaupun­ki on, sitä elin­voimaisem­pi on kaupun­ki ja sitä vähem­män se on riip­pu­vainen esimerkik­si teol­lisu­u­den menestyksestä.
Palvelusek­torin koko riip­puu asukkaiden kulutustavoista
Paikallisen palvelusek­torin koko riip­puu lähin­nä sen asukkaiden kulu­tus­tavoista – siitä, kuin­ka suuren osa tulois­taan he käyt­tävät paikallis­ten palvelu­jen ostamiseen. Kahdes­ta muuten ident­tis­es­tä teol­lisu­uskaupungista toinen voi olla toista isom­pi vain sen takia, että sen asukkaat suo­si­vat kulu­tuskäyt­täy­tymisessään suh­teessa enem­män paikallisia palvelu­ja kuin muual­ta ostet­tu­ja tavaroi­ta tai vaik­ka matkailua. Paikallis­ten palvelu­jen run­saus lisää myös kaupun­gin houkut­tele­vu­ut­ta turistikohteena.
Palvelusek­torin kokoon vaikut­ta­vat esimerkiksi:

Vero­tus

Mitä ankaram­paa on vero­tus, sitä vähem­män palvelu­ja käytetään. Eri­tyisen tärkeä on matal­ien palkko­jen vero­tus ja kulu­tusverot, kos­ka ne kas­vat­ta­vat veroki­ilaa palvelu­jen osta­jan ja työn­tek­i­jän välil­lä suh­teessa veroki­ilaan muus­sa kulutuksessa.

Tulo­erot

Kohtu­ulliset tulo­erot voimis­ta­vat palvelusek­to­ria, jot­ta riit­tävän monel­la on varaa käyt­tää palvelu­ja. Palvelun ost­a­mi­nen on sitä kan­nat­tavam­paa, mitä suurem­mat ovat omat tulot ja mitä vähem­män palvelun tuot­ta­jalle pitää mak­saa. Palvelusek­tori kukois­taa, mut­ta kukois­tus perus­tuu eri­ar­voisu­u­teen. Liial­liset tulo­erot kuitenkin köy­hdyt­tävät palvelu­ja, kos­ka super­rikkaiden tuloista ei yksinker­tais­es­ti voi kovin suuri osa suun­tau­tua paikallisi­in palvelui­hin eikä muiden ostovoima taas riitä. Laa­ja vauras keskilu­ok­ka on palveluelinkeinoille paras asiakaskunta.

Kulu­tus­tot­tumuk­set

Palvelu­jen käyt­tämi­nen on kult­tuurisidon­naista. Maaseudul­la niiden käyt­tämiseen ei ole totut­tu. Suo­ma­lais­ten kulu­tuskäyt­täy­tymi­nen on vähem­män palvelu­val­taista kuin pidem­män urbaanin his­to­ri­an läpi käyneis­sä mais­sa. Rav­in­to­la­palvelu­jen käytössä ja eri­tyis­es­ti rav­in­tolois­sa syömisessä on Suomes­sa huo­mat­tavia paikkakun­tako­htaisia ero­ja, joi­ta ei voi selit­tää oikein muul­la kuin kulttuurieroilla.

Yhdyskun­tarakenne

Tiivis yhdyskun­tarakenne suosii palvelu­ja. Eri­tyisen tärkeä on elin­voimainen keskusta.

Pohjo­is­mai­sis­sa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nis­sa yksi­ty­isiä palvelu­ja on väistämät­tä vähem­män kuin mata­lan vero­tuk­sen ja korkei­den tulo­ero­jen yhteiskun­nis­sa. Jois­sakin Yhdys­val­tain osaval­tiois­sa ei pieni­palkkaisil­la palvelu­aloil­la ole juuri lainkaan veroki­ilaa palvelu­jen osta­jan ja tuot­ta­jan välil­lä tai veroki­ila voi olla jopa negati­ivi­nen earned incom tax cred­it ‑vero­jär­jestelmänä tun­netun mata­la­palkkat­uen vuok­si. Suuri verovaroin rahoitet­tavien julk­isten palvelu­jen määrä kuitenkin kor­vaa työl­listäjänä Pohjo­is­mais­sa yksi­ty­is­ten palvelu­jen tarjontaa.

Palvelusek­torin kool­la on itsessään elinkei­nop­o­li­it­ti­nen vaiku­tus työl­listäjänä. Osaamisam­mat­tei­hin perus­tu­va kaupun­ki olisi ilman sitä työl­listäjänä kovin yksipuo­li­nen. Sil­loin huip­pu­osaa­jista olisi krooni­nen pula, samal­la kun vähem­män koulutet­tu väki ei löy­dä töitä. Tekni­nen kehi­tys uhkaa kaven­taa ja heiken­tää keskilu­okkaa. Palvelu­alat ovat teol­lisu­ustyö­paikko­jen vähetessä tärkeä työl­listäjä tor­ju­maan rak­en­teel­lista työttömyyttä.

Esimerkik­si Tam­pereen potemaan teol­lis­ten työ­paikko­jen mene­tyk­ses­tä johtu­vaan rak­en­teel­liseen työt­tömyy­teen paikallis­ten palvelu­jen laa­jen­e­m­i­nen on luon­tevin lääke.

Vilkas ja monipuo­li­nen palvelusek­tori on myös tärkeä vetovoi­matek­i­jä, joka houkut­telee paikalle osaa­jia ja osaa­jien mukana yri­tyk­siä. Täl­lä on kaupun­gin tule­vaisu­u­den kannal­ta suuri merkitys.

Kaupun­ki tarvit­see keskustan

Yhdyskun­tarak­en­teel­la voi joko houkutel­la käyt­tämään palvelu­ja tai tor­jua sitä. Elin­voimaisel­la kaupungilla on elin­voimainen keskusta.

Keskus­ta­maisia aluei­ta voi suures­sa kaupungis­sa tietysti olla peri­aat­teessa use­ampia, mut­ta esimerkik­si Helsin­gin seudul­la aluekeskuk­set eivät ole onnis­tuneet haas­ta­maan palvelukeskit­tymänä Helsin­gin keskus­taa. Per­jan­tain ja lauan­tain alkuil­las­ta lähili­iken­teen junis­sa ruuhkan suun­ta on kohti keskus­taa. Moni keskikokoinen kaupun­ki on vahin­goit­tanut elinkeino­raken­net­taan vakavasti ohjaa­mal­la kau­pan keskus­tan ulkop­uolelle raken­net­tui­hin peltomarketteihin.

Kun kaupun­ki kas­vaa riit­tävän suurek­si – noin miljoon­aan asukkaaseen, sille ei riitä enää yksi keskus­ta, vaan sen on jakaudut­ta­va use­an keskuk­sen ympärille. Suo­ma­lai­sista kaupungeista Helsin­ki on ain­oa näin suuri. Muille kaupungeille Turus­ta ja Tam­pereesta alka­en yhden keskus­tan malli on toimivin.

Pääkaupunkiseudul­la on panos­tet­tu alakeskuk­si­in. Helsin­gin kaupun­gin alueel­la vahvo­ja alakeskuk­sia on Itäkeskus, Pasi­la ja Mal­mi, pienem­piä alakeskuk­sia Hert­tonie­mi, Pitäjän­mä­ki ja Ruoholahti.

Espoo on keskit­tynyt viiden keskuk­sen ympärille. Van­taal­la on Tikkuri­la ja Myyr­mä­ki. Kehäradan var­relle suun­nitel­laan lisää keskuk­sia. Koivukylästä piti tul­la merkit­tävä keskus, mut­ta se typ­istyi lähiök­si. Samoin on käymässä Espoon kun­ni­an­hi­moi­ses­ti käyn­nistämälle Suurpellolle.

Pääkaupunkiseudun alakeskuk­sis­sa on riit­tävä palve­lu­ta­so päivit­täisiä ostok­sia ja lounas­ruokailua ajatellen. Yksikään niistä ei kuitenkaan yllä palve­lu­ta­sos­sa Hämeen­lin­nan keskus­tan tasolle, vaik­ka väestöpo­h­ja ylit­tää Hämeenlinnan.Tämä ei seli­ty vain Helsin­gin keskus­tan ylivoimaisu­udel­la, joka imee alakeskusten elin­mah­dol­lisuuk­sia. Alakeskuk­set on raken­net­tu aivan eri taval­la kuin Hämeen­lin­nan keskusta.

Alakeskuk­si­in ei ole raken­net­tu käve­lykaupunkia vaan lähin­nä autokaupun­ki. Kuten Edward Glaeser on osoit­tanut (ks. tarkem­min s. 77–79), autokaupun­gin keskus­ta ei ole elin­voimainen edes kaupun­gin pääkeskuksena.

Kaup­pakeskus parkki­hallei­neen ei kel­paa kaupun­gin keskus­tak­si. Kaup­pakeskuk­seen ei ole edes tarkoi­tus tul­la viihtymään ja oleile­maan, vaan suorit­ta­maan ostok­set tehokkaasti.

Kaup­pakeskus­ta ei voi mitenkään ver­ra­ta Hämeen­lin­nan keskus­taan. Espoon Iso Ome­na sul­kee oven­sa lauan­tai-iltana klo 18, jol­loin Hämeen­lin­nan keskus­ta alkaa vas­ta herätä eloon. Jär­ven­pää, Hyvinkää ja Ker­a­va ovat rak­en­ta­neet toisen­laista kaupunkia, ehkä sik­si, että ne ovat itsenäisiä kun­tia, joiden his­to­ria on paljon Itäkeskus­ta tai Matinkylää pidempi.

Helsin­gin keskus­ta poikkeaa vaikka­pa Berli­in­istä siinä, että läh­es kaik­ki on keskit­tynyt hyvin pienelle alueelle. Tämä johtuu suurelta osin joukkoli­iken­teen verkos­tos­ta, joka syöt­tää liiken­net­tä Rauta­tien­torin ja Kampin välille jät­täen läh­es kaiken muun katveeseen.

Helsin­gin keskus­tan toimi­vat kävelyalueet rajau­tu­vat Alek­san­terinkadun ympäristöön. Tämä köy­hdyt­tää keskus­tan palvelu­ja, kos­ka pienelle alueelle keskit­tyvän keskus­tan vuokrata­so nousee sietämät­tömän korkeak­si ja kar­sii monia toimintoja.

Berli­inis­sä on laa­ja keskus­ta, jos­sa on mon­ta keskit­tymää, joil­la on eri profi­ili kul­lakin. Tämä pitää kiin­teistö­jen vuokrata­son kohtuudessa.

Helsinki­inkin oli kehit­tymässä bile­tyskeskit­tymä Kallioon. Tämä kehi­tys katkaisti­in vira­nomais­määräyk­sel­lä, joka käs­ki baare­ja sulke­maan oven­sa Kallios­sa kak­si tun­tia aiem­min kuin ydinkeskustassa.