Vähän perehtyneempi arvio Ottelinin tutkimuksesta

On oikeas­t­aan ikävä asia, että Ottelin­in monel­la tavoin ansiokas tutkimus on joutunut myrskyn silmään, kun HS ilmoit­ti sen osoit­ta­van, että yhdyskun­tarak­en­teen tiivistämi­nen lisää päästöjä. Tutkimuk­ses­sa ei näin san­o­ta, vaik­ka abstrak­tin kir­joit­ta­ja on kyl­lä myös vähän oikaissut ja tätä kaut­ta aiheut­tanut tuon tulkin­nan. Näin entisenä tilas­toti­eteil­i­jänä halu­an kom­men­toi­da sitä, mitä nopeasti läpi luke­mal­la ymmärsin.

Tutkimuk­sen ansiot ovat siinä, että pyritään selvit­tämään kulu­tustapo­jen vaiku­tus päästöi­hin. Tulok­set eivät ole vielä siinä kun­nos­sa, että niistä voisi vetää kovinkaan paljon poli­tikka­su­osi­tuk­sia, mut­ta jostain on aloitettava.

Erit­täin kiin­toisaa on tietää, miten eri tavoin asu­vien kulu­tusko­rit poikkea­vat toi­sis­taan, mut­ta sitä ei valitet­tavasti ole rapor­toitu kuin noiden päästömäärien kaut­ta. Mie­lenki­in­toista olisi myös tietää, miten joukkoli­iken­nekaupungis­sa asu­vien city-ihmis­ten kulu­tusko­rit poikkea­vat muus­ta maas­ta, mut­ta tätäkään ei ollut tutkit­tu. Tutkimuk­ses­sa käytet­ty Inner-urban area ei ollutkaan mitä luvat­ti­in, vaan siihen kuu­lu­vat alueet, joiden aluete­hokku­us ylit­tää 0,1. Urbaanista alueesta ale­taan puhua, kun aluete­hokku­us on tuo­hon näh­den kym­menker­tainen. Tuo­hon määritelmään mah­tu­vat myös auto­val­taiset omako­tialueet Pak­i­las­ta alkaen.

Tutkimuk­ses­sa selvitetään (ymmärtääk­seni) koti­taloustiedustelu­jen avul­la, mihin ihmiset käyt­tävät rahansa ja nämä on yhdis­tet­ty asuin­paikkaan. Rahankäyt­töä oli tutkit­tu 52 hyödyk­eryh­mään jaet­tuna, joille on las­ket­tu panos-tuo­tos –mallin avul­la päästök­er­toimet. Päästömäärä oletet­ti­in suo­raan ver­ran­nol­lisek­si hyödyk­eryh­mään käytet­ty­jen euromääriin.

Tässä on ensim­mäi­nen ongel­ma. Tutk­i­jat myön­tävät, että 52 hyödyk­eryh­mään on liian vähän, kos­ka ryh­mät ovat sisäis­es­ti het­ero­geenisia. Suo­ranaista harhaa tulok­si­in tuot­taa se, että kulu­tuk­sen määrää on joudut­tu arvioimaan (pakos­ta) käyte­ty­il­lä euromääril­lä. Jos mak­sat kahvis­tasi neljä euroa, kulu­tat luon­non­va­ro­ja neljä ker­taa enem­män kuin, jos mak­sat siitä euron. Luon­te­va arvaus on, että rikkaat suo­si­vat enem­män laat­ua kuin köy­hät. Käytet­ty mit­tari sälyt­tää rikkaille liikaa ilmas­tosyn­tiä. Tämä saat­taa koskea myös auto­ja, mut­ta en ole tästä var­ma, kos­ka en saanut tek­stistä oikein selvää.

Syitä, joiden vuok­si Hesarin uuti­soin­ti (ja osin abstrak­ti) oli harhaan­jo­hta­va oli, että

• Päästöt oli las­ket­tu henkeä eikä ruokakun­taa (tai kulu­tusyk­sikköä kohden). Sinkku­talous kulut­taa esimerkik­si asun­non läm­mi­ty­sen­er­giaa henkeä kohden var­maankin enem­män kuin kuusi­lapsi­nen per­he. Kaupunkien ydi­nalueil­la asuu pieniä koti­talouk­sia ja laita­mil­la suuria. Hesarin mainit­se­ma kausali­teet­ti merk­it­sisi, että keskus­tas­sa asum­i­nen aiheut­taa naimat­to­muu­den ja jos ei raken­net­taisi tiivistä kaupunkia, sinkku­ja olisi vähemmän.
• Kaupunki­in muut­to ei tee ihmistä rikkaam­mak­si, mut­ta rikkai­ta asuu kaupungeis­sa enem­män, kos­ka asun­not ovat kalli­ita ja kos­ka me olemme tehneet Helsingistä niin hyvä paikan asua. On myös kaupunke­ja, jois­sa köy­hät asut­ta­vat keskus­taa. Kuten yllä sanoin, mit­taustapa taitaa laskea varakkaiden päästöt yläkant­ti­in, kos­ka ei ota huomioon, että rikkaat osta­vat suh­teessa enem­män laat­ua ja vähem­män määrää.
• Erään­lainen käyte­tyn mallin heikkous oli se, että per­he­muodot oli joudut­tu otta­maan mukaan dum­my-muut­tu­ji­na. Tämä tarkoit­ti, että tulota­son ja asuin­paikan vaiku­tus kulu­tuk­seen oletet­ti­in samak­si kaikissa per­hetyypeis­sä, mikä tuskin vas­taa todel­lisu­ut­ta. Mut­ta data ei tain­nut taipua muuhun.

Kun regres­sio­ana­lyysi­in otet­ti­in selit­täjik­si mukaan tulota­so ja ja per­he­muo­to, asuin­paikalla ei ollut enää merk­i­tys­tä. Niin­pä väite, että kaupun­gin tiivistämi­nen lisää päästöjä oli yksinker­tais­es­ti tutkimuk­seen perus­tu­ma­ton. Mut­ta ei se tiivistämi­nen näyt­tänyt myöskään vähen­tävän päästöjä. Miksi?

Seu­raavak­si päädytään siihen, miten läm­mi­tys­muo­to vaikut­taa päästöi­hin. Miten päästöt pitää laskea riip­puu siitä, mitä kysytään. Jos kysytään, mitä jokin muu­tos vaikut­taa – esimerkik­si siir­tymi­nen sähköläm­mi­tyk­ses­tä kaukoläm­pöön, AINOA OIKEA tapa on laskea mar­gin­aalipäästöjä käyt­täen, kos­ka se vas­taa kysymyk­seen, mitä muu­tos vaikut­taa. Jos halu­taan jakaa val­takun­nan päästöt syntinä asukkaiden kesken, on käytet­tävä jotain muu­ta tapaa, kos­ka mar­gin­aalilaskel­ma tuot­taa liian suuret kokon­ais­päästöt, mut­ta tämä tieto taas ei palvele mitenkään päätök­sen­tekoa, kos­ka se ei vas­taa kysymyk­seen, mitä tapah­tuu, jos muu­tamme käyttäytymistä.

Jos 10 000 koti­talout­ta siir­tyy kaukoläm­pöalueel­la kaukoläm­mön käytöstä maaläm­mön käyt­töön, kokon­ais­päästöt kas­va­vat. Tässä tutkimuk­ses­sa oletet­ti­in päinvastaista.

Tutkimuk­ses­sa oli suo­ras­taan vihamieli­nen asenne sähkön ja läm­mön yhteis­tuotan­toa kohtaan, vaik­ka tätä on pidet­ty Suomen suurim­pana pri­maariener­gian säästöpro­jek­ti­na. Jos nuo kaukoläm­mön ker­toimet muutet­taisi­in vähänkään järkeväm­mik­si, saataisi­in tulok­sek­si, että tiivistämi­nen kan­nat­taa. Tämä on las­ket­tu kuin läm­pö olisi pää­tuote ja sähkö jäte, ja sälytet­ty pääosa päästöistä läm­mölle. Perus­teena on kuulem­ma se, että Helsin­gin voimalat on mitoitet­tu läm­mön tarpeen mukaan. Kyl­lä, mut­ta val­takun­nan voiman­tuot­to on mitoitet­tu sähkön kysyn­nän mukaan. Jos Hele­nil­la ei olisi kaukoläm­pövoimaloi­ta, jos­sain olisi enem­män lauhde­voimaloi­ta. Onko jotenkin kun­ni­akkaam­paa ajaa se läm­pö mereen? Kun las­ke­taan muu­tok­sen vaiku­tus­ta, pitää käyt­tää mar­gin­aale­ja ja sil­loin kaukoläm­mön ker­toimet ovat mur­to-osa tässä käytetyistä.

Näin siis nykyti­lanteessa. Tilanne ener­gia­markki­noil­la on nopeas­sa muu­tok­ses­sa. Sähkösyöp­pö­jen paperite­htaiden lakkaut­tamiset samal­la, kun maa­han raken­netaan lisää ydin­voimaa, saat­ta­vat tehdä fos­si­ilista ener­giaa käyt­tävästä kaukoläm­möstä oikeasti ilmas­tosyn­tisen maaläm­pöön ver­rat­tuna. Myös kaukoläm­mön teko­ta­vat kuitenkin muut­tuvat. Suomen suurin läm­pöpump­pu, yli sata megawat­tia, tekee Hele­nille kaukoläm­pöä jätevet­tä jäähdyt­tämäl­lä Katri Valan puis­tossa. Paras läm­pöpump­pu on sel­l­ainen, jos­sa ei syn­ny hukkakylmää, vaan se käytetään ilmas­toin­ti­in. Helenin kaukokylmän asen­net­tu teho läh­estyy jo 200 megawat­tia. Hanasaaren voimalaitos kor­vat­ta­neen haket­ta käyt­täväl­lä läm­pökeskuk­sel­la. Jos ST1:n hake geot­er­mis­es­tä ener­gias­ta onnis­tuu, meil­lä on koh­ta täysin päästötön­tä kaukolämpöä.

 

= = =

PS.

Nykyi­nen tapa kir­joit­taa tutkimus­ra­porte­ja on niin säästeliäs, että luk­i­ja jou­tu­isi käyt­tämään val­tavasti aikaa tutus­tu­ak­seen viit­tauk­si­in. Sik­si olen voin­ut käsit­tää tästä jotain väärin.