Hesari uutisoi Aalto-yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan keskusta-asujan hiilijalanjälki onkin suurempi kuin muiden eikä tämän takia pitäisikään tiivistää kaupunkirakennetta. Tulos on täysin päinvastainen kuin jokseenkin kaikki maailmalla asiasta tehdyt tutkimukset. Koska itse tutkimusta ei ole julkaistu netissä, ei sitä voi arvioida, vaan on Hesarin uutisoinnin varassa. Siksi emme voi tietää, ovatko tutkijat itse tulkinneet tuloksia erityisesti kausaliteetin osalta niin kuin Hesari on väittänyt vai menevätkö tulkinnat Hesarin piikkiin.
Niinpä haluan esittää kolme kysymystä:
Millä logiikalla on laskettu lämmityksen hiilijalanjälki?
Onko käytetty (taas) virheellisesti sähköntuotannon keskimääräisiä päästöjä marginaalin sijasta? Siihen vähän viittaa väite, että kaukolämmön (voimalaitoksen jätelämpö) hiilijalanjälki olisi suurempi kuin maalämpöpumppujen. Jokainen sähkönkuluttaja käyttää viimeistä voimalaitosta, joka on 70 % vuoden tunneista ja jokseenkin koko lämmityskauden kivihiililauhdevoimala jossain päin Pohjoismaita tai Eurooppaa. Silloin maalämpöpu vanha kirjoitukseni vuodelta 2008 (kts ). Tilanne voi olla toinen tulevaisuudessa, jos maahan tulee kaksi ydinvoimalaa lisää ja jos uusiutuvan sähkön tuotanto vähentää niiden tuntien määrää vuodessa, jolloin kivihiililaude on marginaalissa, mutta toistaiseksi on näin.
Mihin perustuvat tiedot city-ihmisten kulutuskorista?
Onko kulutuskori vain estimoitu tulojen perusteella koko maan kulutustiedoista, jolloin keskusta-asujien kulutuskori on estimoitu tosiasiassa varakkaiden ei-keskusta-asujien kulutuskorista? Yleinen oletus on, että keskustoissa asuvat käyttävät enemmän urbaaneja palveluja (kahvilat, ravintolat, kulttuuri) kuin ne, joiden saatavilla näitä palveluja ei ole. Jos ei ole tehty erillistä kotitaloustutkimusta vain city-ihmisiin kohdistuvaa kotitaloustiedustelua, kyse ei ole tutkimustuloksesta lainkaan.
Väitetäänkö kausaliteetin todella menevän niin päin, että asuinen tiiviissä kaupunki rakenteessa aiheuttaa ihmisten vaurauden?
Kilpaileva selitys on, että kun keskusta-asuminen on niin haluttua kuin on, tavoiteltuihin asuntoihin valikoituu vauraita ihmisiä. Jos tutkijoilla on näyttöä siitä, että näistä ihmisistä on tullut rikkaita, koska he asuvat keskustoissa eikä päinvastoin, silloin tutkimus on paljastanut jotain todella merkittävää. Vai olisiko HS vähän oikaissut artikkelissaan?
Jos muutto tiiviiseen kaupunkirakenteeseen lisää tuottavuutta niin paljon, että köyhä muuttuu rikkaaksi, on keksitty ratkaisu Suomen talousongelmiin!