Jäähyväiset eduskunnalle (3) Kunta- ja soteuudistus

Use­ampi henkilö on pyytänyt min­ul­ta, että täl­lä blogilla voitaisi­in keskustel­l­la kir­jas­tani Jäähyväiset eduskun­nalle. Palaste­len keskustelun kir­jan luku­jen mukaan kir­joit­taen lyhyen refer­aatin luvun keskeis­es­tä sisäl­löstä. Kun­nol­la tähän keskustelu­un voivat tietysti osal­lis­tua vain ne, jot­ka ovat kir­jan luke­neet, mut­ta myyn­timäärien perius­teel­la heitäkin on riit­tävästi. Kir­jaa voi yrit­tää laina­ta kir­jas­tos­ta, vaik­ka ainakin Helsingis­sä jono on pitkä. Kir­jakaupoista saa ja voi sen tila­ta myös tämän sivis­tun kaut­ta, ohjeet oike­as­sa palkissa. Joku var­maankin pyytää taas min­ua julkaise­maan kir­jan netis­sä, mut­ta se ei ole oikein sopu­soi­nus­sa kus­tan­nus­sopimuk­seni kanssa.

Olin hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa 2011 vihrei­den puoles­ta vas­tu­us­sa työryh­mästä, joka käsit­teli kun­tau­ud­is­tus­ta. Olimme tuos­sa työryh­mässä yksimielisiä siitä, että tarvi­taan suuri kun­tau­ud­is­tus kaupunkiseuduil­la. Kaupunkien kehi­tys vaaran­tuu, kun maankäyt­töä osaop­ti­moidaan paloit­tain ja kun kun­nat sen sijaan, että yrit­täi­sivät tehostaa omaa toim­intaansa, keskit­tyvät valikoimaan asukkaik­seen ter­veitä ja hyvä­tu­loisia. Pienet vähäväkiset haja-asu­tusaluei­den kun­nat eivät olleet ongel­ma kuin korkein­taan itselleen.

Toinen työryh­mä keskit­tyi sote-asioi­hin. Se esit­ti sote-piirei­hin perus­tu­vaa jär­jestelmää, me taas esitimme vas­tuukun­ta­mallia. Jos suuri kun­tau­ud­is­tus toteu­tuu, läh­es kaikissa maakun­nis­sa asukkaiden selvä enem­mistö asuu maakun­nan keskuskaupungis­sa. Näis­sä olois­sa olisi luon­te­vaa, että keskuskaupun­ki vas­taisi myös sotes­ta vas­tuukun­ta­mallin mukaan. Muutkin kun­nat saisi­vat lähet­tää edus­ta­jansa sotes­ta vas­taavaan lau­takun­taan, joten luot­ta­mus­mieshallinnon osalta piir­i­malli ja vas­tuukun­ta­malli oli­si­vat hyvin lähel­lä toisi­aan. Ero on virkaor­gan­isaa­tios­sa. Sote-piiris­sä ei ole ketään virkami­estä ylilääkärin yläpuolel­la kat­so­mas­sa, mitä kaikkea rahaa tämä halu­aa käyt­tää. Sairaan­hoitopi­irien alati kas­va­vat bud­jetit ovat konkreet­ti­nen esimerk­ki tästä ongelmasta.

Kaikesta me emme olleet yksimielisiä. Sosialidemokraatit halu­si­vat ratkaista pääkaupunkiseudun ongel­mat kunta­liitosten sijas­ta metropoli­hallinnol­la. Tämä jumi­ut­ti neu­vot­te­lut pahasti. Kokoomuk­sen marssi­järjestys oli toteut­taa ensin suuria kun­tali­itok­sia ja sit­ten ehkä jär­jestää jäl­jelle jäävien kun­tien kesken metropoli­hallintoa. Ko­ koomus­ta edusti neu­vot­teluis­sa peräti kak­si helsinkiläistä.

Metropoli­hallinto ei tarkoi­ta vielä mitään, jos ei täsmen­netä, mitä tuon ter­min sisälle kuu­luu. Aivan olen­naista on, mis­sä on vero­tu­soikeus: kun­tien vai metropolihallin­ non tasol­la. Yritin esit­tää, että kier­retään kiista kirjoitta­ mal­la tuo ter­mi auki; ties vaik­ka lop­ul­ta oltaisi­in asi­as­ta samaa mieltä. Vihreil­lähän oli myös myön­teinen kan­ta metropoli­hallintoon, mut­ta vaikut­ti siltä, että mei­dän mallis­samme metropoli­hallinto olisi huo­mat­tavasti vahvem­pi kuin ainakin joidenkin demarei­den ajatuksis­sa. Van­ha metropoli­hallinto vero­tu­soikeuksi­neen ei juu­ri eroa kun­tali­itok­sista ja kun­nanosa­hallinnos­ta. Demar­it eivät kuitenkaan halun­neet ava­ta metropoli­hallintoa hal­litusohjelmassa. Puolue oli ilmeis­es­ti päässyt sisäis­es­ti yksimielisyy­teen ratkaisun nimestä, mut­ta ei sen sisällös­tä. Demarien tarve var­jel­la puolueen­sa eheyt­tä koi­tui lo­ pul­takoko kun­tau­ud­is­tuk­sen kohtaloksi.

= = =

Kun­tau­ud­is­tus kaa­tui alkume­treil­lä, kun demar­it ilmoit­ti­vat, että kaikkien kun­tali­itosten tulee olla vapaae­htoisia. Jokainen ymmärtää, ettei sel­l­ainen voi toimia, jos on tarkoi­tus vähen­tää asukkaiden valikoin­nista johtu­vaa kun­tien eri­ar­voisu­ut­ta. Mik­si Kau­ni­ainen nyt esimerkik­si suos­tu­isi vapaae­htois­es­ti mihinkään kuntaliitokseen?

On kyl­lä kovin kum­malli­nen tilanne, että kokoomus on valmis pane­maan suuria kaupunke­ja ympäröivän re­publikaanivyöhykkeen kuri­in, vaik­ka ne ovat puolueen kan­natuk­sen ydi­naluei­ta, mut­ta demar­it ryhtyvät puolus­tamaan kermankuorijakuntia.

Kun kun­tau­ud­is­tus kaa­tui, meni poh­ja myös vas­tuukun­ta­mallil­ta. Siitä ei kuitenkaan osat­tu luop­ua ennen kuin perus­tus­laki­valiokun­ta tulk­it­si sen perus­tus­lain vas­taisek­si. Sen jäl­keen soteen esitet­ti­in Juha Sip­ilän joh­dos­sa viiden miljoon­api­irin ja 19 maakun­nan mallia, mut­ta sekin kaa­tui perus­tus­laki­valiokun­nas­sa peräti kak­si kertaa.

(Sinän­sä perus­tus­lak­i­juris­tit vetävät kun­tien kohdal­la nyt niin tiukkaa lin­jaa, että kun­nas­ta on tulos­sa täysin toim­i­ma­ton osa hyv­in­voin­ti­val­tio­ta, jolle ei kan­na­ta antaa oikeas­t­aan mitään tehtäviä. Erikoista, että sivistys­toimen osalta hyväksytään tiuk­ka val­tion ohjaus, mut­ta ter­vey­den­huol­lon osalta ei hyväksytä mitään ohjausta.)

Olen ollut pitkään sitä mieltä, että ainakin ter­vey­den­huolto pitäisi siirtää kun­nil­ta maakun­tien vas­tu­ulle, kuten se on Ruot­sis­sa. Suo­rat vaalit ja verotusoikeus.

= = =

Kaupunkien eheyt­tämi­nen kun­tau­ud­is­tuk­sel­la siis kaa­tui, mut­ta ongel­ma ei pois­tunut mihinkään. Suo­mi elää nopean kaupungis­tu­misen vai­het­ta. Pitkälle tule­vaisu­u­teen vaikut­ta­vat ratkaisut tehdään nyt. Sik­si olisi kiire saa­da kaupunkien kun­tarakenne tai kaupunkiseu­tu­jen päätök­sen­teko kuntoon.

Kun­nil­la on kaupungis­sa kak­si aivan eri­laista tehtävää: palvelukun­ta ja kiin­teistökun­ta. Edelli­nen huole­htii kun­nal­li­sista palveluista, eikä niiden osalta ole mitään tarvet­ta kas­vat­taa kun­takokoa kas­vav­il­la kaupunkiseuduil­la. Olen­naista on tehdä kun­tali­itok­set kiin­teistökun­taa ajatellen, jot­ta maankäytön suun­nit­telu, elinkei­nop­o­li­ti­ik­ka, asun­topoli­ti­ik­ka, liikenne ja muut kiin­teistökun­nan tehtävät voitaisi­in hoitaa järkevästi ilman osa-opti­moin­nista seu­raavia ongelmia.

En tiedä, onko uusi hal­li­tus­po­h­ja otolli­nen tekemään tätä urakkaa.