Työajan pidentäminen on huono keino sisäisenä devalvaationa

Työa­jan piden­tämi­nen on huono ratkaisu aku­ut­tei­hin ongelmi­in, kos­ka se vie väärään suun­taan. Parem­pi sisäisen deval­vaa­tion keino olisi nos­taa arvon­lisäveroa ja laskea palkkaveroja.

Juha Sip­ilä näyt­tää otta­neen tosis­saan huolen siitä, että Suomen hin­tak­il­pailukyky on suure­na syynä seit­semät­tä vuot­ta jatku­vi­in talouden lai­hoi­hin vuosi­in. Olemme tilanteessa, jos­sa olisi devalvoita­va, mut­ta yhteis­val­u­u­tan olois­sa se on mah­do­ton­ta. Euro on kyl­lä devalvoitunut, mut­ta se ei paljon auta, kos­ka päävi­en­ti­maamme ovat joko euro­mai­ta tai niiden val­u­u­tat ovat devalvoituneet euron tahdis­sa tai nopeamminkin.

Palkkata­so pääsi karkaa­maan vuosi­na 2007 ja 2008 selvästi yli sen, mihin työn tuot­tavu­us antoi tukea. Opti­misti­nen seli­tys tähän on, että sil­loin olti­in vain tyh­miä. Pes­simisti­nen seli­tys on, että niin san­ot­tu NAIRU-työt­tömyy­den taso on Suomes­sa kovin korkea eli että näin tulee käymään jatkos­sakin, jos työt­tömyys las­kee alle seit­semän prosentin.

Suo­ma­laisen työn hin­taa voisi alen­taa suh­teessa kil­pail­i­ja­mai­hin pidät­tymäl­lä palkanko­ro­tuk­sista, kunnes kil­pail­i­joiden palkat ovat nousseet tarpeek­si. Tässä on se vika, että armah­ta­va inflaa­tio on pysähtynyt. Aika pitkään pitäisi odotel­la ja siinä välis­sä velkataak­ka kas­vaisi turhan paljon.

On siis jotenkin akti­ivis­es­ti alen­net­ta­va suo­ma­laisen työn hin­taa ulko­mail­ta katsottuna.

Yleinen palkko­jen alen­t­a­mi­nen par­il­la pros­en­til­la olisi pait­si vaikeasti nieltävis­sä ammat­ti­jär­jestöis­sä myös talouden toim­intaa ajatellen riskaa­belia. Asun­to­lainat eivät alen­tu­isi, joten koti­talouk­sien velan­hoit­o­menot suh­teessa palkkaan kas­vaisi­vat. Kun kansan­talouden kokon­aiskysyn­tä nojaa pitkälti koti­maiseen kulu­tuk­seen, seu­raisi palkko­jen laskus­ta ainakin aluk­si laman syven­e­m­i­nen – ilmeis­es­ti. Deflaa­tios­sa on vaaransa ja mitä muu­ta palkko­jen alen­t­a­mi­nen olisi kuin deflaatiota.

Työa­jan piden­tämi­nen sadal­la tun­nil­la vuodessa eli kuudel­la pros­en­til­la vas­taa tun­tipalkan alen­tamista kuudel­la pros­en­til­la. Paper­il­la tämä lask­isi työn hin­taa ja kun vuosi­palkat eivät lask­isi, koti­mainen kysyn­tä ei notkah­taisi. Ongel­mana on, etteivät samas­ta syys­tä yri­tys­ten kulut myöskään vält­tämät­tä alenisi.

Jos yri­tys tai esimerkik­si kun­nalli­nen laitos ei lisäisi tuotan­toaan, ne voisi­vat hyö­tyä pidem­mästä työa­jas­ta vain vähen­tämäl­lä työvoimaansa. Koko kansan­talouden tasol­la tämä tarkoit­taisi 130 000 työ­paikan vähen­tämistä. Tähän ver­rat­tuna rehelli­nen palkan alen­nuskin alka­isi tun­tua hyvältä ratkaisulta.

Käytän­nössä tapah­tu­isi kol­men­laisia sopeutumisia.

• Parhaas­sa tapauk­ses­sa yri­tys lisää piden­tyneen työa­jan turvin tuotan­toaan samal­la työvoimal­la. Tämä kai on, mitä tavoitellaan.
• Osa yri­tyk­sistä vähen­täisi työvoimaansa. Vaikka­pa HSL:n lin­jo­ja aja­vat bus­siy­htiöt tuli­si­vat tekemään näin, kos­ka tuotan­toa ei voi lisätä (HSL:n tilaus) eikä bus­sia voi ajaa hitaammin.
• Osa tuot­taa yhtä paljon samal­la työvoimal­la eli koko oper­aa­tios­ta ei ole mitään hyötyä.

Minä en pidä työa­jan piden­tämistä järkevänä toime­na, kos­ka näen, että opti­maa­li­nen kehi­tys menee toiseen suun­taan. Dig­i­tal­isaa­tion tuo­ma kol­mas teolli­nen val­lanku­mous tulee nos­ta­maan tuot­tavu­ut­ta val­tavasti ja vähen­tämään työn tarvet­ta. Kansan­taloudessa syn­tyy aina jotain kor­vaavaa tekemistä, mut­ta luulen, että se alkaa olla mar­gin­aal­i­hyödyltään yhä vähäisem­pää. Vapaa aika on arvokkaam­paa. (Tämä on jok­seenkin ain­oa asia, jos­ta olen Juhana Var­ti­aisen kanssa eri mieltä. Puolue­val­in­ta oli toinen)

On toinenkin sisäisen deval­vaa­tion tie. Nos­te­taan arvon­lisäveroa ja las­ke­taan palkkavero­ja, vaik­ka eläke­mak­su­ja. Tämä edel­lyt­tää vähän akro­ba­ti­aa raho­jen ohjaamises­sa eläkkeisi­in, mut­ta näi­den ”yksi­ty­is­ten” työeläkey­htiöi­den yksi­ty­isyys on muutenkin vähän sitä ja tätä. Arvon­lisävero vähen­netään vien­nistä ja lisätään tuon­ti­in. Palkkaverot taas rasit­ta­vat vien­tiä mut­ta eivät rasita tuontia.

Koti­mais­ten tuot­tei­den koti­maisi­in hin­toi­hin molem­pi­en pitäisi vaikut­taa suun­nilleen samal­la taval­la. Siis pitäisi, mut­ta tietysti arvon­lisäveron lisäämi­nen hin­taan on mutkattomampaa.