Keskustan talousmaantieteellinen työryhmä (1): On poliittinen päätös, ettei kaupunkien kasvua ole estetty

 

Keskus­tan talous­maanti­eteelli­nen työryh­mä julka­isi viime juhan­nuk­sen alla miet­intön­sä ”Suomen strate­giset valin­nat – talous­maanti­eteelli­nen kehikko” Työryh­mä oli keskus­tan puolue­hal­li­tuk­sen aset­ta­ma. Sen tehtävänä oli selvit­tää keskit­tämisen vaiku­tuk­sia ja hajau­tuk­sen perustei­ta. Kos­ka keskus­tas­ta tuli eduskun­tavaaleis­sa Suomen suurin puolue, kan­nat­taa vähän kat­soa, mihin ajat­telu puolueessa perus­tuu. Har­mi, että löysin tämän paperin vas­ta päivää ennen eduskuntavaaleja.

Paperis­sa väitetään heti alus­sa, että

Niin taloudel­lisen toimeli­aisu­u­den kasautu­mi­nen, kuin myös julk­isten palvelu­jen keskit­tämi­nen ovat poli­ti­ikas­ta riip­pu­via pros­esse­ja, eivätkä itses­tään jatkuvia. 

Väite on yllät­tävä aikana, jol­loin väestön ja talouden keskit­tymi­nen on val­lit­se­va tren­di kaikkial­la maail­mas­sa. Akti­ivisil­la poli­it­tisil­la päätök­sil­läkö tämä on saatu aikaan kaikissa mais­sa samanaikaises­ti? Jok­seenkin kaik­ki alan tutkimus puhuu kasautu­mise­duista ja siitä, miten moder­nit elinkeinot men­estyvät parhait­en hyvin suuris­sa kaupungeis­sa, paljon Helsinkiä suuremmissa.

Edelleen

Globaalin kau­pan olois­sa vien­ti­in tähtäävä tuotan­to voi sijoit­tua melkein­pä minne tahansa Suomen alueel­la. On pitkälle poli­it­ti­nen val­in­ta, (arvo­jen, usko­musten, etu­tais­telun) tulosta mil­laisel­la aluer­ak­en­teel­la Suo­mi osal­lis­tuu kan­sain­väliseen kil­pailu­un.

 Kir­jaimel­lis­es­ti otet­tuna tämä ehkä pitää paikkansa. Vaik­ka mod­erni syvään erikois­tu­miseen perus­tu­va tuotan­to vaatii suuria kaupunke­ja, ne voisi­vat tietysti sijai­ta läh­es mis­sä tahansa. Tätä täl­lä kuitenkaan tuskin tarkoitet­ti­in vaan, että keskit­tymistä ei lainkaan tarvittaisi.

Myöhem­min tek­stis­sä käy ilmi, että nuo poli­it­tiset päätök­set, jota ovat johta­neet talouden alueel­liseen keskit­tymiseen ovatkin pas­si­ivisia päätök­siä siitä, että keskit­tymistä ei estetä. Esimerkkeinä tavoista estää alueelli­nen keskit­tymi­nen maini­taan esimerkik­si, että kaupunkien kasvu voitaisi­in estää sil­lä, että kun­nat eivät raken­na teitä ja katu­ja. Sil­loin ton­tin omis­ta­jatkaan eivät voi rak­en­taa asun­to­ja. (Tämä ei sinän­sä pidä paikkaansa: Tapi­o­las­sa ja Vuosaa­res­sa kadut ja jopa sil­ta Vuosaa­reen raken­net­ti­in yksi­ty­is­ten toimesta.)

Edelleen lanseer­ataan käsite alueelli­nen key­ne­siläisyys. Kun key­ne­siläisyy­del­lä tasoite­taan suh­dan­nevai­htelu­ja ajas­sa, voisi alueelli­nen key­ne­siläisyys tarkoit­taa saman­laista tasoi­tus­ta aluei­den välil­lä. Se, että näin ei tapah­du, on poli­it­ti­nen val­in­ta, paperis­sa julis­te­taan. Kyl­lähän näin tapah­tuu. Meil­lä on todel­la suuria alueel­lisia tulon­si­ir­to­ja, jos­sa suuris­sa kaupungeis­sa syn­tyvää var­al­lisu­ut­ta siir­retään muual­la maa­han. Jokaiselta työssäkäyvältä helsinkiläiseltä siir­retään keskimäärin noin tuhat euroa vuodessa muualle maa­han. Kir­joit­ta­jat var­maankin tarkoit­ta­vat, ettei näin tehdä tarpeeksi.

Todet­takoon, että minäkin olen esit­tänyt työ­nan­ta­ja­mak­su­jen alueel­lista por­ras­tamista, sil­lä onhan tämä infra­struk­tu­urin mene­tys suures­sa osas­sa Suomea suuri kansan­taloudelli­nen kus­tan­nus. On kuitenkin eri asia edis­tää elämisen mah­dol­lisuuk­sia muut­to­tap­pioalueil­la kuin yrit­tää estää kasvukeskusten men­estys­tä niin kuin suh­dannnepoli­ti­ikalla yritetään leika­ta ylikuumeneimista.

Huo­masin ilok­seni, että paperis­sa vedo­taan myös min­un tekstiini:

Jos esimerkik­si asun­topoli­ti­ikalla (sosi­aa­li­nen asun­to­tuotan­to, asum­is­tu­ki, jne.) ei pidet­täisi asumisen hin­ta alem­pana kuin mik­si se markki­noil­la muo­dos­tu­isi, ei työvoimaa olisi kasvukeskuk­sis­sa yhtä hel­posti saatavis­sa mata­la­palk­ka-aloil­la. Täl­löin näil­läkin aloil­la olisi kasvukeskuk­sis­sa mak­set­ta­va korkeam­paa palkkaa, (mm. Soin­in­vaara et. al. Seu­raa­vat 400 000 helsinkiläistä, omakus­tanne 2012) mikä ilman muu­ta ajan myötä vaikut­taisi yri­tys­ten sijoittautumispäätöksiin.

Näin en kyl­lä kir­joit­tanut. Kir­joitin kyl­lä, että jos sosi­aal­ista asun­topoli­ti­ik­ka ei olisi, mata­la­palk­ka-aloil­la pitäisi mak­saa Helsingis­sä korkeam­paa palkkaa kuin muual­la. Tek­sti jatkui kuitenkin: ”Koko kansan­talouden tasol­la tämä heiken­täisi yksi­ty­is­ten palvelu­alo­jen kehi­tys­tä Helsingis­sä, mikä hidas­taisi raken­nemuu­tos­ta teol­lisu­ud­es­ta palvelui­hin.” Jos Helsingis­sä jup­pielinkeinot pysty­i­sivät ylläpitämään pienem­män määrän yksi­ty­isiä palvelu­ja, tämä ei lisäisi toimeli­aisu­ut­ta muual­la Suomes­sa, kos­ka kyse on paikalli­sista palveluista. Rak­en­teelli­nen työt­tömyys pahenisi entis­es­tään, kos­ka juuri palvelu­alat ovat mah­dol­lisu­us niille ei-huip­pukyvy­ille, joiden työl­lisyy­destä rapor­tis­sakin kan­netaan aiheel­lis­es­ti huolta.

Päin­vas­toin, Helsin­gin niukkaan asun­tokan­taan mah­tu­isi enem­män jup­pi­alo­jen työ­paikko­ja, mikä ainakin osit­tain olisi pois muual­ta maasta.

Muuten olen kyl­lä sitä mieltä, että jos alueel­liset palkkaerot sal­lit­taisi­in, alueke­hi­tys olisi hal­li­tumpaa ja tas­apain­oisem­paa Kun tästä joskus kir­joitin, sain vasta­lauseryöpyn eri­tyis­es­ti keskusta­laisil­ta. (Alueel­liset palkkaerot, maakun­tien etu?)

Jatkuu seu­raavis­sa postauksissa.