Olen ollut vähän pidättyväinen kirjoittamaan euron tulevaisuudesta, koska hallituspuolueiden kansanedustajien pitäisi pitää spekulaatioiden kohteena olevissa asioissa matalaa profiilia. En ole enää hallituspuolueen kansanedustaja enkä kohta edes kansanedustaja, joten euro tuskin romahtaa blogikirjoitukseni johdosta. Varsinkin, kun Helsingin Sanomissa kirjoitettiin samasta asiasta tänään.
Mieltäni on häirinnyt havainto, jonka mukaan jokaisen valtion sisälle on syntynyt omat kehitysalueensa, joista väestö muuttaa kasvukeskuksiin. Kaikissa maissa on koettu järkeväksi toiminnaksi harjoittaa alueellisia tulonsiirtoja, joilla rikkaat alueet tukevat köyhiä.
Vastaavia eroja ei Euroopassa ole ollut valtioiden välillä. Toiset maat ovat rikkaampia kuin toiset, mutta sellaista maata ei löydy, jossa yli puolet asukkaista olisi siirtynyt muiden maiden kasvukeskuksiin. Tai siis ei ole esiintynyt sataan vuoteen. Pikemminkin erot ovat supistuneet, mistä hyvänä esimerkkinä on ollut köyhän Suomen nouseminen vapaakaupan ansiosta vaurauden maiden joukkoon (ainakin vähäksi aikaa).
Miksi mekanismi, joka toimii valtioiden sisällä, ei toimi niiden välillä? Yksi selitys tähän ovat maiden väliset palkkaerot ja kelluvat valuutat. On paljon siedettävämpää, että maiden välillä on kaksinkertaisia palkkaeroja, jos niillä on myös oma (kelluva) valuutta, jonka ansiota suurin osa hinnoista on vastaavasti halvempia. Tämä mekanismi siirtää tuotantoa rikkaista maista köyhiin, mutta se ei siirrä tuotantoa ruuhka-Suomesta kehitysalueille, koska vastaavia palkka- ja hintaeroja ei ole.
Olen tästä kirjoittanut pari kertaa aiemminkin. (Kelluva korpitaaleri ja Alueelliset palkkaerot maakuntien etu?) Alueelliset palkkaerot voisivat auttaa valtioiden sisällä, mutta hyödykkeet tuppaisivat paikallisia palveluja lukuun ottamatta olla samanhintaisia, koska on sama raha. Siksi kaikkialla on päädytty mieluummin alueellisia eroja tasoittaviin tulonsiirtoihin kuin suuressa määrin alueellisiin palkkaeroihin. Tosin onhan meillä alueellisia palkkaeroja Suomessakin. Työehtosopimukset ovat yleensä valtakunnallisia (joskin niissäkin on kalliin paikan lisiä), mutta kasvukeskuksissa maksetaan sopimuksen päälle. Maiden väliset palkkaerot ovat kuitenkin olennaisesti suurempia.
Yhteisvaluutta toimi aluksi hyvin, mutta nyt siinä on nähtävissä samanlaisia ongelmia kuin on maiden sisällä. Toimiakseen se vaatisi alueellisia tulonsiirtoja, mutta niihin ei ole valmiuksia. Suomessa niitä vastustavat äänekkäimmin samat poliittiset tahot, jotka vaativat Suomen sisälle voimakasta aluepolitiikkaa.
Koko Suomi on (ymmärtääkseni) aluepolitiikkansa ansiosta vahvempi kuin olisi, jos Itä- ja Pohjois-Suomi olisi jätetty tulemaan toimeen oman onnensa varassa. Millä logiikalla tämä ei pätisi koko Eurooppaan?
Helsingin sanomissa Tuomas Malinen Helsingin yliopistosta julisti: tulonsiirtounioni tai yhteisvaluutan loppu.
Huomattakoon kuitenkin, etteivät alueelliset tulonsiirrot ole poistaneet muuttoliikettä kasvukeskuksiin, korkeintaan hidastaneet sitä. Onko Euroopalla joka tapauksessa edessään samanlaisen kehitys kuin Yhdysvalloissa, jossa toiset osavaltiot tyhjenevät ja toiset kukoistavat? Jos joidenkin maiden tyhjenemistä asukkaista pidetään pahana asiana, oma valuutta ja kelluvat valuuttakurssit toimivat kohtuullisen hyvin, mutta niihin liittyy omat, talouden tehokkuutta heikentävät ongelmansa.