Maakuntamalli olisi paras

(Kir­joi­tus on julka­istu Savon Sanomis­sa 21.12.2014)

Puoluei­den saavut­ta­ma sote-sopu on niin pyhä asia, ettei sitä saa kri­ti­soi­da. Joka heit­tää ensim­mäisen kiv­en, saa niskaansa syyn sen kaatamis­es­ta. Min­un aamukam­mas­sani on enää 119 piikkiä, joten voin sanoa, mitä ajattelen.

Mut­ta aloite­taan siitä, mik­si tämä täl­laise­nakin on suuri paran­nus. Suomes­sa ter­vey­den­huolto on ollut kun­tien vas­tu­ul­la ja sen vuok­si aivan liian kapeil­la harteil­la. Varsi­nainen toim­inta on nyt tarkoi­tus antaa 19 tuotan­to­vas­tu­ualueille, joi­ta kut­sun tässä kir­joituk­ses­sa maakun­niksi. Niiden keskikoko on vajaat 300 000 asukas­ta, mikä on kan­sain­välis­es­ti alara­jal­la. Etelä-Kar­jalas­sa on muo­dostet­tu maakun­nan kokoinen sote-piiri, Eksote, jon­ka toimin­nas­ta on todel­la hyvät koke­muk­set, vaik­ka kaik­ki eivät tietenkään ole siihenkään tyytyväisiä.

Tuotan­to­vas­tu­us­sa ole­via maakun­tia hallinnoi viisi sote-aluet­ta, joi­ta kut­sun tässä selvyy­den­vuok­si miljoonapiireiksi.

Kukaan ei ole kun­nol­la pystynyt sanomaan, mihin miljoon­api­ire­jä enää tarvi­taan, kun itse toim­inta siir­ret­ti­in kun­nil­ta maakun­tata­solle. Ne tuli­vat alun perin mukaan sik­si, ettei ratkaisu näyt­täisi keskus­tan maakun­ta­mallil­ta. Miljoon­api­iri ohjaa vas­tu­ul­laan ole­via 3–5 maakun­taa osta­mal­la näiltä palve­lut. Siinä se ei käytä kovin merkit­tävää val­taa, kos­ka laki sanoo, mis­tä ne on ostettava.

Miljoon­api­ire­jä san­o­taan tarvit­ta­van estämään päällekkäisyyt­tä sairaaloiden palveluis­sa, jot­ta kaik­ki eivät erikois­tu­isi kaik­keen. Aika raskas organ­isaa­tio asi­aan, jon­ka STM voisi hoitaa ase­tuk­sel­la. Voihan se jo nyt määrätä yliopis­tol­lis­ten keskus­sairaaloiden työn­jaos­ta. Jos miljoon­api­ir­it kek­sivät itselleen tekemistä. sil­loin ne muut­tuvat hyödyt­tömistä haitallisik­si. Ne muo­dosta­vat hallinnos­sa parhaim­mil­laankin turhan, hidas­ta­van ja kalli­in portaan.

Kun varsi­naisen toimin­nan osalta päädyt­ti­in mon­en vai­heen jäl­keen maakun­ta­malli­in, eikö voitaisi toteut­taa se sel­l­aise­naan ja jät­tää turhat miljoon­api­ir­it pois? Tätä on moni asiantun­ti­ja esit­tänyt. Mon­et sote-lakia valmis­telleet virkamiehet tun­tu­vat ole­van turhau­tunei­ta, jopa epä­toivoisia, ja toivo­van har­taasti, että eduskun­ta muut­taisi esi­tys­tä järkeväm­mäk­si. Maakun­ta­mallil­la on sil­läkin suun­nal­la vah­vaa kannatusta.

Moni kokenut virkamies on sanonut sote­lain valmis­telun osoit­ta­van, ettei päät­tämistä ja valmis­telua pidä sotkea keskenään. Nyt valmis­telus­ta vas­tasi joukko kansane­dus­ta­jia. Kansane­dus­ta­jille vahvu­udet ovat muualla.

Poli­itikoil­la on taipumus paisut­taa poli­it­tis­es­ti värit­tynei­den asioiden merk­i­tys­tä. Täl­lä ker­taa kuumim­mat kii­s­tat käyti­in yksi­ty­is­ten palvelu­jen roolista. Kiista nousi tärkeäm­mäk­si kuin toimi­van mallin luominen.

= = = =

Mik­si niin har­va suree kun­tien surkas­tu­mista ja demokra­t­ian karkaamista epämääräisi­in him­melei­hin? Odotan sitä parkua, kun havaitaan, ettei kun­ta voi enää päät­tää palvelu­verkos­ta, siis vaik­ka siitä, kuin­ka mon­ta ter­veysase­maa kun­nas­sa on ja mis­sä. Mik­si ei voi? Vaik­ka itse hoito ja saadut palve­lut rahoite­taan yhteis­es­tä kas­sas­ta, palvelupis­tei­den ole­mas­saolon voisi kun­ta rahoit­taa, jol­loin se saisi myös päät­tää niiden lukumäärästä ja sijain­nista. Jokin arvo on paikallisdemokratiallakin.

= = = =

Val­tio­varain­min­is­ter­iössä on havait­tu, että rahoi­tustapaan sisäl­tyy vaka­va yhteis­maaon­gel­ma. Kun­nan rahoi­tu­so­su­us on kiin­teä, joten kan­nat­taa kaikin tavoin pyrk­iä lisäämään rahankäyt­töä omi­in palvelui­hin­sa. Mak­sa­vathan muut siitä val­taosan. Paisu­via meno­ja yritetään pado­ta bud­jet­ti­ra­joituk­sel­la. Val­tio määrää, kuin­ka paljon rahaa kukin miljoon­api­iri saa käyt­tää. Huoli on ymmär­ret­tävä, mut­ta ratkaisukeino on väärä. Vinoutuneet kan­nus­teet pitäisi oikaista sen sijaan, että ylhäältä tule­val­la määräyk­sel­lä ryhdytään patoa­maan kuluja.

Bud­jet­ti­ra­joituk­sen kaut­ta ohjat­taes­sa ei minkään yksikön kan­nat­ta kek­siä säästöjä tai tehostaa toim­intaansa, kos­ka se vain menet­täisi rahaansa. Jos ei saa kaikkea rahaa käyte­tyk­si, saa seu­raaval­la ker­ral­la vähem­män. Bud­jet­ti­ra­joi­tus takaa, ettei rahaa mene liikaa, mut­ta ei sitä, että rahalle saisi täy­den vastineen.

= = = =

Kaupun­git ovat tässä häviäjiä. Sosi­aali- ja ter­vey­den­huolto siir­tyy miljoon­api­irien ja maakun­tien vas­tu­ulle, mut­ta ennal­taehkäi­sevä työ, oppi­lashuolto ja muu sel­l­ainen jää kun­nan vas­tu­ulle. Palve­lut piti inte­groi­da, mut­ta tässä men­nään päin­vas­taiseen suun­taan. Pienis­sä maalaiskun­nis­sa tälle ei voi mitään mis­sään mallis­sa, mut­ta kaupungeis­sa näi­den yhteistyö sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon kanssa olisi ollut jär­jestet­tävis­sä. Tämä ei ole aivan pieni ongel­ma. Sik­si hal­li­tu­so­hjel­mas­sa aikanaan suun­nitelti­in sote-palvelu­ja tuotet­tavak­si maakun­nan kokoisi­na yksiköinä vas­tuukun­ta­mallin poh­jal­ta. Yhteistyö olisi toimin­ut edes kaupungeissa.

Kun niin moni asiantun­ti­ja on tul­lut sanomaan, että tehkää puh­das maakun­ta­malli vero­tu­soikeuksi­neen ja suorine vaalei­neen. Ei olisi perus­tus­lail­lisia ongelmiakaan.

Olen yrit­tänyt kysel­lä ajatuk­sen kan­na­tus­ta eduskun­nas­sa. Minus­ta vaikut­taa siltä, että eduskun­nas­sa on enem­mistö, jon­ka mielestä maakun­ta­malli olisi paljon parem­pi. Moni kuitenkin sanoo, ettei siitä tule mitään, kos­ka alku­peräisen sopimuk­sen tehneil­lä on niin isot nat­sat, ettei hei­dän varpailleen voi hyp­piä. Huono selitys.

Jos jotain siep­paa se, että tämä näyt­tää liian keskusta­laiselta, voihan sitä kut­sua vaik­ka Erk­ki Vir­tasen ja Osmo Soin­in­vaaran mallik­si. Me molem­mat esitimme tätä tahol­lamme aiko­ja sitten.