Aloitteellisuutta säästöihin

(Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Lääkärilehdessä)

Sosi­aali- ja ter­veyshuol­lol­la on väistämät­tä edessään ankaria säästöjä. Val­tio ja kun­nat eivät voi lop­ut­tomasti jatkaa velak­si elämistä. Nyky­laskelmien mukaan edes hyvä nousukausi ei velka­an­tu­mista lopet­taisi. On siis säästettävä.

Sote-palve­lut eivät voi säästöiltä vält­tyä, kos­ka ne ovat niin suuri osa julk­i­sista menoista, että niiden jät­tämi­nen säästö­jen ulkop­uolelle iskisi kaik­keen muuhun ankarasti. Lisäk­si on luon­nolli­nen poli­it­ti­nen lainalaisu­us, että meno­erää, joko pyrkii kas­va­maan tarpeen kas­vamisen vuok­si, kohdel­laan ankaram­min kuin sel­l­aisia, jot­ka luon­nos­taankin vähenevät. On helpom­pi leika­ta kasvus­ta kuin alen­taa joitain meno­er­iä absolu­ut­tis­es­ti, niin irra­tionaal­ista kuin tämä onkin. Väestön ikään­tymisen takia sote-menois­sa on iso kasvupaine.

Sosi­aali- ja ter­veysmin­is­ter­iö ei löytänyt kun­tien sote-velvoit­teis­sa mitään kar­simista luku­unot­ta­mat­ta vähän help­po­heikkimäistä aja­tus­ta vähen­tää van­hus­ten laitoshoitoa, niin kuin sitä ei olisi tähän astikin pyrit­ty vähen­tämään. Demen­toitunei­ta van­huk­sia tulee lisää, jos keho van­he­nee hitaam­min, mut­ta aiv­ot yhtä nopeasti kuin ennenkin.

Jos ala ja sen min­is­ter­iö ei itse löy­dä keino­ja meno­jen hillit­semiseen, VM kyl­lä löytää. VM on huono meno­jen kar­si­ja, kos­ka se tui­jot­taa vain bud­jet­tinu­meroi­ta pääsemät­tä niiden sisälle. Sik­si se käyt­tää vesuria kar­si­maan joitain toim­into­ja pois kokon­aan sen sijaan, että asioi­ta tehtäisi­in järkevämmin.

Nyt olisi oikea aika tuo­da esille kaikkia niitä havain­to­ja, joi­ta itse kul­lakin on turhia kulu­ja aiheut­tavista toim­into­jen jäykkyyk­sistä. Sen ver­ran suuri on päät­täjien hätä, että hyvät ajatuk­set ote­taan huomioon.

Päät­täjil­lä on taipumus lisätä paperiso­taa. Kun aseenkan­tolu­pia oli tul­tu anta­neek­si sel­l­aisillekin, jot­ka käyt­tivät sitä ihmis­ten ampumiseen, kuka­pa muu kuin lääkäri osaisi ennal­ta arva­ta, mitä luvan hak­i­jan päässä liikkuu.

Paljon ter­vey­den­huol­los­sa tehdään papere­i­ta, jot­ta tiedet­täisi­in syylli­nen, jos jotain menee vikaan, mut­ta vikaan men­e­mistä ne eivät estä.

Lain­säätäjän on kovin help­po lisätä kaiken maail­man pumasko­jen tekemistä var­muu­den vuok­si ajat­telemat­ta, mitä se kaik­ki maksaa.

Maal­likoista tun­tu­isi suo­taval­ta vapaut­taa lääkärit ja hoito­henkilökun­ta pape­rien äärestä varsi­naiseen työhön poti­laiden pari­in. Tästä maal­likko ei kuitenkaan pääse eteen­päin, kos­ka ei tiedä, mitä kaikkea paperiso­taa oikein käy­dään ja mitkä todis­tuk­set ja rapor­tit tun­tu­vat turhil­ta tai ylimitoitetuilta.

Luulisi että lääkäri pääsee selville tutun poti­laan ongelmista nopeam­min kuin sel­l­aisen, jon­ka hän näkee ensim­mäisen ker­ran. Riip­puu tavas­ta organ­isoi­da ter­vey­den­huolto, kuin­ka pitkäaikaisia hoito­suhtei­ta muodostuu.

Kiin­nitämme liikkaa huomio­ta siihen, miten tehokkaasti ja hal­val­la eri­laisia suorit­tei­ta ter­vey­den­huol­los­sa tehdään ja liian vähän siihen, tehdäänkö oikei­ta asioi­ta. Van­ha viisaus ker­too, että mei­dän kaltaises­sa verora­hoit­teises­sa hoi­dos­sa tehdään oikeampia asioi­ta kuin vaku­u­tus­muo­toises­sa hoi­dos­sa. Vaku­u­tus­muo­toisia ratkaisu­ja tun­kee meille kuitenkin koko ajan EU:n kaut­ta. Tätä kan­nat­taa valvoa tarkkaan nyt kun ter­vey­den­huoltoa organ­isoidaan uudestaan.

Monikanavainen rahoi­tus on ikuisu­u­songelmi­amme. Se johtaa usein tilanteisi­in, jos­sa kahdes­ta vai­h­toe­hdo­ta val­i­taan kalli­impi, kos­ka sen mak­saa jokin toinen taho.

Miten voi olla mah­dol­lista, ettei tieto­hallintoa saa­da kun­toon, kun se oli Virossa niin help­poa? Voisiko syynä ollakin tieto­suo­jalain­säädän­tömme – ei sen tiukku­us vaan sen sopi­mat­to­muus tietokonepo­h­jaisi­in ratkaisuihin?

= = =

Voisiko lääkärili­it­to perus­taa net­tipo­h­jaisen aloite­laatikon, johon voi esit­tää tapo­ja vähen­tää turhaa työtä.