Aloitteellisuutta säästöihin

(Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Lääkärilehdessä)

Sosi­aali- ja ter­veyshuol­lol­la on väistämät­tä edessään ankaria säästöjä. Val­tio ja kun­nat eivät voi lop­ut­tomasti jatkaa velak­si elämistä. Nyky­laskelmien mukaan edes hyvä nousukausi ei velka­an­tu­mista lopet­taisi. On siis säästettävä.

Sote-palve­lut eivät voi säästöiltä vält­tyä, kos­ka ne ovat niin suuri osa julk­i­sista menoista, että niiden jät­tämi­nen säästö­jen ulkop­uolelle iskisi kaik­keen muuhun ankarasti. Lisäk­si on luon­nolli­nen poli­it­ti­nen lainalaisu­us, että meno­erää, joko pyrkii kas­va­maan tarpeen kas­vamisen vuok­si, kohdel­laan ankaram­min kuin sel­l­aisia, jot­ka luon­nos­taankin vähenevät. On helpom­pi leika­ta kasvus­ta kuin alen­taa joitain meno­er­iä absolu­ut­tis­es­ti, niin irra­tionaal­ista kuin tämä onkin. Väestön ikään­tymisen takia sote-menois­sa on iso kasvu­paine. Jat­ka lukemista “Aloit­teel­lisu­ut­ta säästöihin”