Oden vaaliohjelma: kaupan suuryksiköitä ei tarvitse säädellä asutuksen keskellä

Kau­pan yksikkökoon säätelystä voidaan luopa kaikkial­la siel­lä, mis­sä kilo­metrin säteel­lä kau­pas­ta asuu vähin­tään kymme­nen­tuhat­ta ihmistä sekä siel­lä, mis­sä lähim­mälle raideli­iken­teen pysäkille on alle 600 metriä. Kun­ta voi ase­makaavaan liit­tyvistä syistä kuitenkin rajoit­taa myymäläkokoa, mut­ta maakun­takaavaa tai ympäristömin­is­ter­iön hyväksyn­tää nämä keskeis­es­ti sijait­se­vat kau­pat eivät tarvitse.

Suomes­sa säädel­lään kau­pan suuryk­siköi­den perus­tamista, mikä sinän­sä on aivan oikein. Tämän sään­te­lyn tarkoituk­se­na oli estää taa­jamien palve­lu­ta­soa syövien pel­tomar­ket­tien rak­en­tamista. Ne on havait­tu kaupunki­rak­en­teel­lisek­si virheek­si kaikkial­la. Olin aikanaan suurmyymälä­työryh­män puheen­jo­hta­ja. Tämä sään­te­ly on peräisin tuon työryh­män mietinnöstä. Me kuitenkin esitimme, ettei mitään sään­te­lyä tarvi­ta keskus­tois­sa, kos­ka juuri sinne kaup­paa halu­taan ohja­ta, eikä hyvien joukkoli­iken­ney­hteyksin (=raide) lähel­lä. Jotenkin tuo sään­te­ly on kehit­tynyt nyt niin, että kau­pan perus­tamista jar­rute­taan siel­läkin, minne sitä halu­taan ohja­ta. Kun kau­pan kil­pailus­sa on muutekin paran­tamisen varaa, täl­laista kil­pailun estet­tä ei pidä ylläpitää. On viit­teitä, että suurmyymälöi­den estämistä käytetään tietois­es­ti kil­pailun rajoit­tamiseen ja haas­ta­jien (Lidl) toimin­nan vaikeuttamiseen.