Kokoomuksen Arto Satonen esittää, että Suomessa pitäisi viikkotyöaikaa pidentää nykyisestä 37,5 tunnista 40 tuntiin eli 6,7 prosentilla. Päivä pitenisi siis puolella tunnilla. Satosen mukaan näin torjuttaisiin työttömyyttä.
Ensikuulemasta voisi ajatella, että työajan pidennys lisää työttömyyttä, kun saman työmäärän pystyy tekemään pienempi määrä ihmisiä. Satonen tähtää tuntipakan alentamiseen 6,7 prosentilla, minkä hän uskoo parantavan kilpailukykyä niin paljon, että työllisyys kuitenkin paranisi.
Usein vedotaan globaalin kilpailukykyyn, kun halutaan pidentää työaikaa tai lyhentää lomia. Tämä on aivan kukkua. Läntisessä Euroopassa pisimmät työajat ovat Kreikassa, Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa ja pyhimmät Saksassa, Alankomaissa ja Norjassa. Tästä ei voi sentään päätellä, että pitkä työaika vaarantaa luottoluokituksen, mutta sen se osoittaa, ettei työajan pituudella ole positiivista vaikutusta kilpailukykyyn. Mikä vaikuttaa, on työtunnin hinta. Jos työtunnin hinta on vakio, voisi ajatella, että lyhyt työaika jopa parantaa kilpailukykyä, sillä juokseehan mailerikin nopeammin kuin maratoonari.
Satosen mukaan on parempi alentaa palkkaa työaikaa pidentämällä kuin suoraan kuukausipalkkaa laskemalla. Pitää kuitenkin miettiä, mihin tällainen kehitys johtaa. Kun robotit tekevät yhä suuremman osan työstämme, on yksinkertasisesti järkevää ottaa osa tuottavuuden noususta vapaa-aikana kuin kohonneina reaalipalkkoina. Suunta on kohti lyhempää työaikaa, ja hyvä niin.
Paljon parempi ratkaisu esitetään Soininvaaran ja Vartiaisen raportissa lisää matalapalkkatyötä.
Suositus 23: Sopimus työttömyystavoitteesta. Työmarkkinajärjestöt asettavat itselleen työttömyystavoitteen ja sitoutuvat solmimaan nollatason tulosopimuksia tai pelkästään hintojen nousun kompensoivia työehtosopimuksia aina, kun Tilastokeskuksen mittaama työttömyys ylittää tämän tavoitteen. Esitämme, että valtio valta tämän tavoitteenasettelun vastapainoksi sitoutuu aina työttömyystavoitteen ylittyessä esittämään suunnitelman siitä, miten tavoitetasolle päästään takaisin ekspansiivisen budjettipolitiikan avulla.