Oden vaaliohjelma: laki kiinteistöveron asteittaisesta korottamisesta

On säädet­tävä laki kiin­teistöveron asteit­tais­es­ta nos­tos­ta kymme­nen vuo­den aikana nyky­istä huo­mat­tavasti korkeam­malle tasolle. Kiin­teistöveron tulee kohdis­tua tont­ti­maan ja sil­lä ole­van raken­nu­soikeu­den arvoon, ei siihen, kuin­ka hyvä ja hyväkun­toinen raken­nus ton­til­la sijait­see. Kiin­teistövero tulee säi­lyt­tää vero­tu­lo­jen tasauk­sen ulkop­uolel­la. Veron poh­jana ole­va kiin­teistö­jen arvos­tus on vas­tat­ta­va maapo­h­jan ja raken­nu­soikeu­den todel­lista arvoa ja tämän arvon on reagoita­va nopeasti esimerkik­si liiken­n­ev­erkon muutoksiin.

Taa­ja­ma­maan ja raken­nu­soikeu­den arvoon kohdis­tu­va kiin­teistövero on ihanteelli­nen vero, jol­la ei ole käyt­täy­tymis­vaiku­tuk­sia. Se kap­i­tal­isoituu maan arvoon sitä alen­taen. Hyvin yleis­es­ti teol­lisu­us­mais­sa ajatel­laan, että kaupunki­maan arvon­nousu kuu­luu yhteiskun­nalle, joka on sen kaupun­gin ton­tin ympärille rak­en­tanut. Tapo­ja kon­fiskoi­da arvon­nousu yhteiskun­nalle on monia. Kaupunki­maista asu­tus­ta voi kaavoit­taa vain yhteiskun­nan omis­ta­malle maalle (mon­et Sak­san osaval­tiot), kaavoitushyö­dyn leikkaus kaavoitus­mak­sul­la, asun­to­tu­lon vero­tus asun­non arvon mukaan (Sveit­si) ja korkea kiin­teistövero (Yhdys­val­lat).

Asun­tomarkki­noille tule­van nuoren kannal­ta kiin­teistövero ei vaiku­ta asumiskus­tan­nuk­si­in kokon­aisuute­na. Kiin­teistöveroa joutuu asun­nos­ta kyl­lä joka vuosi mak­samaan, mut­ta vas­taavasti asun­non saa halvem­mal­la niin, että asum­is­menot pysyvät suun­nilleen yhtä korkeina. Teo­ri­as­sa kiin­teistövero alen­taa omaisu­u­den arvoa määräl­lä T/r, mis­sä T = kiin­teistövero euroina ja r val­lit­se­va (reaali)korko. Jos asun­toon kohdis­tu­va kiin­teistövero on 1 000 euroa vuodessa ja korko 2 %, kiin­teistövero alen­taa asun­non osto­hin­taa 50 000 eurol­la. Sille, joka joutuu mak­samaan lainas­taan mui­ta suurem­paa korkoa, kiin­teistövero alen­taa asum­is­meno­ja ja päin­vas­toin. Tämän voi tulki­ta myös niin, että kiin­teistöveron tosi­asialli­nen mak­sa­ja on kiin­teistön omis­ta­ja sil­lä het­kel­lä, kun kiin­teistövero ote­taan käyttöön.

Kiin­teistövero tulee säi­lyt­tää vero­tu­lo­jen tasauk­sen ulkop­uolel­la. On oikein, että kun­tien välil­lä tasa­taan tulo­ja asukkaiden tulota­son perus­teel­la, mut­ta korkeat kiin­teistöverot kieliv­ät korkeista asum­is­menoista, eikä ole mitään jär­jel­listä perustet­ta sille, mik­si niiden, joiden asum­i­nen on kallista, pitäisi mak­saa niille, joiden asum­i­nen on halpaa.

Kiin­teistöveron ongel­ma liit­tyykin siir­tymä­vai­heeseen. Jos on ensin ostanut asun­non kalli­il­la ja sen jäl­keen kiin­teistöveroa nos­te­taan, joutuu mak­samaan sekä korkei­ta pääo­maku­lu­ja että kiin­teistöveroa, minkä lisäk­si kär­sii omaisu­u­den arvon alen­tu­mis­es­ta. Tämän vuok­si kiin­teistöveroa on nos­tet­ta­va hitaasti pitkän ajan kulues­sa niin, että veron nousu­tahti on kaikkien tiedos­sa. Täl­löin se vaikut­taa heti asun­to­jen hin­toi­hin, mut­ta mak­sut nou­se­vat vai­heit­tain. Kos­ka pitkän ajan kulues­sa hal­li­tuk­sen vai­h­tu­vat, laista kiin­teistöveron asteit­tais­es­ta nos­tamis­es­ta pitäisi sopia eduskun­nas­sa kaikkien puoluei­den kesken.

Jos kiin­teistöveron poh­jana ole­va vero­tusar­vo reagoi ympäristön muu­tok­si­in välit­tömästi, se aut­taa rahoit­ta­maan esimerkik­si raideli­iken­teen investointeja.

Kiin­teistöveron tulee perus­tua maapo­h­jan sijain­ti­in ja raken­nu­soikeu­teen eikä siihen kuin­ka hyvän ja hyväkun­toisen raken­nuk­sen on siihen rak­en­tanut, kos­ka raken­nusten arvoon perus­tu­val­la kiin­teistöverol­la olisi negati­ivisia käyt­täy­tymis­vaiku­tuk­sia. Näin määritel­ty kiin­teistövero ei myöskään nos­ta markki­navuokria, mikäli kaik­ki osa­puo­let toimi­vat ratio­naalis­es­ti. Helsinkiläisenä erikoistapauk­se­na kuitenkin, jos ton­til­la sijait­se­va raken­nus on suurem­pi kuin ton­tin raken­nu­soikeus, kiin­teistöveron tulee perus­tua toteu­tuneeseen kerrosneliömäärään.

Kohtu­ut­tomana on pidet­ty tilan­net­ta, jos­sa iäkäs les­ki asuu yksin suurel­la vajaasti raken­netul­la rin­ta­mamieston­til­la. Täl­lai­sis­sa tapauk­sis­sa käytän­nök­si tulisi ottaa, että kiin­teistöveron mak­su­un saa rajat­tomasti lykkäys­tä niin, että vero jää perikun­nan maksettavaksi.

Helsin­gin seudul­la on käytössä korotet­tu kiin­teistövero rak­en­ta­mat­tomille ton­teille, joi­ta esimerkik­si raken­nus­li­ik­keet pant­taa­vat arvon­nousua odotellen. Täl­laisen maan vero­tusar­vo voisi hyvin perus­tua omis­ta­jan omaan ilmoituk­seen, joka voidaan samal­la tulki­ta myyn­ti­tar­jouk­sek­si ja kun­ta (tai mah­dol­lis­es­ti myös toinen rak­en­ta­ja) halu­aa lunas­taa maan asun­to­tuotan­non tarpeisi­in. Tämä koskisi tietysti vain kokon­aan rak­en­ta­mat­to­mia tont­te­ja, ei vajaasti raken­net­tu­ja, jot­ta keneltäkään ei voisi lunas­taa tämän kotia.