Kuntauudistus ja kuntatalouden säästöt

Hal­li­tuk­sen raken­nepoli­it­tises­sa ohjel­mas­sa pan­naan paljon pain­oa kun­tasek­torin säästöi­hin toim­intaa tehosta­mal­la sekä lak­isääteisiä toim­into­ja kar­si­mal­la ja normis­toa vapaut­ta­mal­la. Yht­enä keinona tähän on suuri kun­tau­ud­is­tus, jos­sa olete­taan syn­tyvän paljon mah­dol­lisuuk­sia kar­sia toim­into­jen päällekkäisyyt­tä ja tehostaa palvelu­ja. Molem­mat tavoit­teet ovat hyviä ja kan­natet­tavia, suo­ras­taan välttämättömiä.

Onko tässä kuitenkin jokin ristiriita?

Kun­tien menot ovat melkein kokon­aan henkilöstö­meno­ja. Kahk­si mil­jar­dia vas­taa noin 40 000 hen­gen palkka­meno­ja. Se on noin kymme­nen pros­ent­tia alan työvoimas­ta, mikä ei ole tehostamis­toime­na mitenkään ylivoimainen. Samanaikaises­ti olete­taan melkein jokaisen kun­nan Suomes­sa osal­lis­tu­van kun­tali­itok­si­in. Se taas tarkoit­taa, että koko kun­ta-alalle tulee viiden vuo­den irti­sanomiskiel­to. Miten sil­loin vähen­netään henkilökun­taa 40 000 hengellä?