Hankalat työajat ja vuoropäivähoito

Tarkoituk­seni ei ollut artikke­lis­sa Van­hempi­en vuorotyö ja las­ten päivähoito ehdot­taa mitään, vaan irvail­la EK:n kan­nan­otolle ja kysyä, olisiko las­ten hoito-ongelmien huomioon otta­mi­nen yhtä mah­do­ton­ta, jos pien­ten las­ten van­hempi­en vuorotyöstä aiheutu­via kus­tan­nuk­sia ei voisi ulkois­taa veron­mak­sajille. Kun tätä kuitenkin on käsitel­ty lehdis­tössä ehdo­tuk­se­na ja EK on oikein tor­junut ”ehdo­tuk­seni”, käy­dään asia läpi kunnolla.

Miten han­kalat työa­jat pitäisi jakaa?

Edullis­in­ta olisi huu­tokau­pa­ta han­kalat työvuorot. Kuvitel­laan, että työ­paikalla 70 % työ­tun­neista tehdään muka­vana aikana ja 30 % han­kalana aikana. Lähde­tään tilanteesta, että han­kalat ja muka­vat työvuorot jae­taan tasan niin, että jokainen tekee työa­jas­taan 30 % han­kalaa työaikaa, jos­ta myös mak­se­taan enem­män. Tästä lähtöko­hdas­ta on help­po päästä tilanteeseen, jos­sa joidenkin ase­ma para­nee eikä kenenkään ase­ma heikkene.

Avataan työaikapörssi. Kysytään, kuin­ka moni halu­aa mielu­um­min lisää han­kalia työvuoro­ja ja vas­taavasti siis enem­män palkkaa, ja kuin­ka moni halu­aa vähem­män han­kalia työvuoro­ja. Pide­tään palk­ka 30/70 jakoa nou­dat­tavil­la ennal­laan ja lisätään tai vähen­netään palkkaeroa han­kalan ja muka­van työa­jan välil­lä. Jos han­kalista työvuoroista halu­taan enem­män pois kuin niitä halu­taan lisää, korote­taan han­kalas­ta työvuoros­ta koitu­vaa palkkaa ja alen­netaan mukavas­ta työvuoros­ta koitu­vaa, kunnes saavute­taan toiveis­sa tas­apaino. Jos taas han­kalas­ta työa­jas­ta on tosi­asi­as­sa ylikom­pen­saa­tio­ta ja moni halu­aisi näitä rahakkai­ta tun­te­ja lisää, toim­i­taan toisin päin.

Mut­ta eikö ole epistä, jos muka­van työa­jan kus­tan­nus­ta alen­netaan, eikä vain pitäisi lisätä han­kalan työa­jan kor­vaus­ta? Palk­ka pysyy täs­mälleen samana, jos tekee edelleen työtä 30/70 suh­teel­la. Muu­tok­ses­ta ei siis ole mitään hait­taa, jos tyy­tyy entiseen. Voi han­kkia lisää tulo­ja lisäämäl­lä han­kalan työa­jan osu­ut­ta tai voi han­kkia mukavam­paa työaikaa, jos tyy­tyy pienem­pään palkkaan, mut­ta entisen tilanteen voi myös säilyttää.

Han­kalat työa­jat ovat han­kalia (melkein) kaikille, mut­ta toisille ne ovat selvästi han­kalampia kuin toisille. Sik­si han­kalien työaiko­jen jakami­nen tasan haaskaa hyv­in­voin­tia. Huu­tokaup­paami­nen paran­taisi niiden ase­maa, jot­ka halu­a­vat muut­taa tilan­net­taan ja pitäisi niiden ase­man ennal­laan, jot­ka tyy­tyvät nykyti­laan. Kukaan ei häviäisi,  mut­ta jotkut voit­taisi­vat. Siis Pareto-parannus!

Olen ymmärtänyt, että sairaaloi­hin henkilökun­taa vuokraavien yri­tys­ten men­estyk­sen salaisu­us on, että ne toimi­vat suun­nilleen näin; jär­jestävät työa­jat niin, että han­kalat työvuorot tule­vat niille, joille niistä on vähiten haittaa.

Vuoropäivähoito on kohtu­ut­toman kallista 

Olen antanut itsel­leni ker­toa, että vuoropäivähoito on erit­täin kallista. En löy­dä lukua mis­tään viral­lis­es­ta julka­is­us­ta, mut­ta olen suullis­es­ti kuul­lut luku­ja, jot­ka ovat niin suuria, etten uskalla niitä tähän lait­taa. Kun­nan olisi paljon halvem­paa mak­saa rav­in­tolan ali­palkat­ulle tar­joil­i­jalle hänen palkkansa, jos tämä ei menisi töi­hin eikä toisi las­ta yöhoitoon. Yöhoidon jär­jestämi­nen läh­es ilmaisek­si on todel­la kova sub­ven­tio esimerkik­si ravintola-alalle.

Peri­aate, että vuoropäivähoi­dos­ta aiheutu­vat ylimääräiset kus­tan­nuk­set sosial­isoidaan yhteiskun­nan mak­set­taviksi, tuot­taa väk­isin tehokku­ustap­pi­o­ta. Jos nykyi­nen päivähoit­o­mak­su koskisi nimen­sä mukaises­ti päivähoitoa ja vuoro­hoit­o­mak­su olisi päivähoit­o­mak­su korotet­tuna kus­tan­nuserol­la, päivähoitoikäis­ten las­ten van­hem­mat eivät tek­isi vuorotyötä juuri lainkaan. He tek­i­sivät sitä aivan olen­nais­es­ti vähem­män, jos jou­tu­isi­vat mak­samaan vain kymme­nen pros­ent­tia kus­tan­nuseros­ta. Eri­tyis­es­ti näin kävisi, jos työvuorot huu­tokau­pat­taisi­in yllä ole­van peri­aat­teen mukaises­ti. Saadak­seen pien­ten las­ten van­hempia yötyöhön, työ­nan­ta­jien pitäisi mak­saa paljon suurem­pia palkko­ja. Eivät mak­saisi, sil­lä var­maan joku toinen tek­isi sen yövuoron halvemmalla.

Vuoropäivähoito on esimerk­ki yhteiskun­nan tar­joa­mas­ta sub­ven­tios­ta, jon­ka arvo palvelun saa­jalle on räikeän paljon pienem­pi kuin on sen hin­ta kun­nalle. Koet­tu hyö­ty ei vas­taan siis alku­unkaan kus­tan­nuk­sia. Mitä ilmeisem­min joudumme  kar­si­maan hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan rön­syjä, kos­ka raha lop­puu. Järkev­in­tä olisi kar­sia sel­l­ais­es­ta, joka mak­saa paljon ja jos­ta on vähän hyötyä.

Tiedän, mitä täl­laisen sanomis­es­ta aiheutuu. Moni vuorotyötä tekevä parkuu, että hänet aje­taan työt­tömyy­teen. Sitä se aluk­si tarkoit­taisikin ja sik­si asian muut­ta­mi­nen on vaikeaa. Kun täl­lainen etu­us on ollut, ihmiset ovat tehneet etu­u­den ole­mas­saoloon perus­tu­via val­in­to­ja, joiden muut­ta­mi­nen on han­kalaa. Jos edullista vuoropäivähoitoa ei olisi koskaan tar­jot­tukaan, valin­nat olisi tehty toisin, eikä kukaan parkuisi.

Uno­hde­taan muu­tok­sen vaikeus ja ajatel­laan, mihin tas­apain­oti­laan vuoropäivähoidon kus­tan­nuk­sia vas­taa­va hin­noit­telu johtaisi. Olisiko pien­ten las­ten van­hempi­en työl­lisyys huonom­pi? Ceteris paribus olisi huonom­pi, mut­ta vain hyvin vähän. Työn­jako yhteiskun­nas­sa vain olisi eri­lainen ja työl­lisyysaste jok­seenkin sama. Lisätään tähän, mitä EK:n väki sanoo vero­tuk­sen vaiku­tuk­ses­ta työl­lisyy­teen.  Vuoropäivähoidon nopea lisään­tymi­nen on yksi tek­i­jä julkisen sek­torin kus­tan­nusten kasvus­sa ja siitä seu­raavas­sa vero­tuk­ses­sa. Tämä huomioiden vuoropäivähoito taitaa vähen­tää työl­lisyyt­tä eikä lisätä.

Mut­ta eikö tässä pien­ten las­ten van­hempi­en tulot pienenisi, kun he eivät voisi ottaa niitä rahakkai­ta han­kalia työaiko­ja? Muis­te­taan nyt, että kun­nan kan­nat­taisi mak­saa henkilön palk­ka kokon­aan mielu­um­min kuin jär­jestää lapselle yöhoito. Jos vuoropäivähoitoa olisi vähem­män, puo­let säästöstä voitaisi­in palaut­taa päivähoit­o­mak­su­jen yleisenä alen­nuk­se­na ja puo­let vero­jen alen­nuk­se­na. Pien­ten las­ten van­hempi­en tilanne paranisi.

Mut­ta se siir­tymä­vai­he on vaikea ja tuskalli­nen. Minä en tältä istu­mal­ta osaa ratkaista, miten tehty virhe tuskat­tomasti kor­jataan, mut­ta pidän vuoropäivähoidon laa­jen­e­mista hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan raho­jen haaskauksena.

Ehkä pitäisi päät­tää muu­tok­ses­ta nyt, infor­moi­da siitä selkeästi ja toteut­taa se vuosien päästä.