Heidi Hautalan harmillinen töppäily maksamattomien eläkemaksujen kanssa on ikävä tapaus, joka toivottavasti voidaan kääntää harmaan talouden torjunnan voitoksi, koska nyt maksaminsen vaikeudesta ainakin puhutaan. Kuten moni muukin, Heidi ei ymmärtääkseni jättänyt maksuja maksamatta tavoitellakseen voittoa itselleen, vaan välttääkseen sen toivottoman paperisodan, joka pikkumaksujen maksamiseen menee. Hänhän menetti näin tehdessään kotitalousvähennyksen, joka olisi ollut tuota eläkemaksua paljon suurempi. Se, että palkan maksaminen muuten kuin pimeästi on tehty hallinnollisesti niin vaikeaksi, tuottaa huomattavat verotulojen menetykset ja nakertaa kansalaisten moraalia.
Nyttemmin palkka.fi-palvelu tekee maksamisen paljon helpommaksi, mutta helppoa se ei ole edelleenkään. Mikä palkka.fi –palvelussa on sellaista, että paremminkin voisi toimia.
Ensiksikin työntekijästä on syötettävä suuri määrä tietoja, jotka julkisella vallalla on jo olemassa sosiaaliturvatunnuksen takana, mutta joiden hankkiminen on kotitaloudelle aikamoinen rupeama.
Toiseksi ei riitä, että maksaa maksut. On tehtävä sopimus jonkin eläkeyhtiön kanssa ja jos työllistää vähän pidemmäksi aikaa, myös sopimus tapaturmavakuutuksesta. Tämän päälle tulevat mahdolliset ulosottomaksut ja työttömyyskassan jäsenmaksut.
Kun kaikki nämä tiedot on hankkinut ja sopimukset tehnyt, ohjelma laskee hienosti, mitä minnekin on maksettava ja lähettää työnantajailmoitukset verottajalle. Mutta toisin kuin vaikkapa elokuvalippuja ostettaessa, ei olekaan linkkiä maksaa maksuja tililtä, vaan verkkopankki on avattava erikseen. Tietoja ei välttämättä tarvitse verkkopankkiin näpytellä, vaan ”viivakoodin” voi kopioida palkka.fi-sivulta. Minulla tämä toiminto toimii jostain syystä huonosti niin, että vasta noin viides kerta onnistuu ja monta kertaa olen joutunut syttömään koneen laskemat tiedot käsin. Voisiko avata kukkaronnyörejä niin, että pääsisi maksamaan suoraan niin kuin elokuvalippujakin?
Mitähän jos tämän suunnittelisi ihan toisin?
Eikö valtio voisi avata kotitalouksille palvelun, johon kotitalous voisi maksaa bruttopalkan valtion tilille siten, että tilisiirtoon pannaan vain euromäärä ja palkansaajan sosiaaliturvatunnus sekä ehkä tieto siitä, onko maksu kotitalousvähennyksen alainen. Lisäksi tarvitaan tieto, tehdäänkö työ sivutulo- vai päätuloverokortilla. Koska sovittu palkka on eri asia kuin bruttomaksu, ohjelma kertoisi, paljonko pitää rahaa maksaa, jos palkka on vaikkapa sata euroa. Jokainen kansalainen ilmoittakoon tälle valtion tilille oman palkkatilinsä ja jos ei ole tiliä, osoitteensa, johon postiosoituksen voi lähettää. (Nämä tiedot ilmoitetaan nyt veroilmoituksen yhteydessä.) Sosiaaliturvatunnuksen takaa löytyvät ennakonpidätysprosentit, osoite, kotikunta, ulosotot ja muu sellainen. Tuo valtion verotiliohjelma lähettäisi työnantajan bruttosuorituksen edelleen eläkeyhtiölle, tapaturmavakuutusyhtiölle, ulosottoon, verottajalle ja työntekijälle itselleen.
Niin, mille eläkeyhtiölle? Näiden kvasiyksityisten eläkeyhtiöiden vuoksi järjestelmää ei pidä sekoittaa. Arvottakoon näiden pennosten saaja tai tehtäköön jokin markkinaosuuteen perustuva jako eläkeyhtiöiden kesken tai ohjattakoon nämä kotitalouksien pikkumaksut vaikka Kevan tilille.