Leppoistaminen, talouskasvu ja julkisen talouden kestävyys, osa 1/3
(Pidin Majvikissa kestävän talouden foorumille ja pilottikurssille alustuksen otsikon mukaisesta aiheesta. Palastelen tämän blogille useampana postauksena.)
Taulukko
Tuottavuuden nousun ja työllisyyden paranemisen vaikutus julkisen talouden kestävyyteen.
| Tuottavuuden nousu |
Työllisyyden paraneminen | |
| Julkisen sektorin palkat | 0 | + |
| Tulonsiirrot | 0 | + + |
| Maksussa olevat eläkkeet | + | + |
| Terveys- ja koulutuspalvelujen kysyntä | - | 0 |
| Valtion velka | + | + |
Talouskasvusta historiallisesti valtaosa on tuottavuuden kasvua. Tuottavuuden kasvun määräämän trendin ympärillä on vähäistä työllisyyden paranemisesta tai heikkenemisestä johtuvaa vaihtelua. Nämä kaksi kasvun aiheuttavaa toimivat julkisen talouden kannalta aivan eri tavalla.
Tuottavuuden kaksinkertaistuminen nostaa palkat noin kaksinkertaisiksi. Tämä tuo verotuloja, mutta nostaa myös menoja.
Julkiset palkat nousevat osapuilleen muiden palkkojen verran, joten tuottavuuden nousu ei helpota julkisten palkkojen maksua.
Tulonsiirrot nousevat tosiasiassa palkkatason mukana. Pitkällä aikavälillä myös perusturva, vaikka se onkin sidottu pelkkään hintaindeksiin. Poikkeuksena tästä maksussa olevat eläkkeet, jotka on sidottu lähes yksinomaan hintaindeksiin.
Koulutus- ja terveyspalvelujen kysyntä nousee huomattavasti tulojen noustessa. Tältä osin talouskasvu vaikeuttaa julkisen talouden tasapainoa.
Valtion velan hoitomenoja talouskasvu tietysti helpottaa.
Tuottavuuden kasvattama talouskasvu helpottaa siis julkista taloutta oikeastaan vain maksussa olevien eläkkeiden ja valtion velanhoitomenojen osalta. Tätä merkittävämpää on terveys- ja koulutusmenojen kasvu. Talouskasvu siis pikemminkin heikentää julkisen talouden kestävyyttä.
Sen sijaan työllisyyden paranemisesta johtuvalla talouskasvulla on yksinomaan myönteisiä vaikutuksia julkisen talouden tasapainoon.