Saako europolitiikasta keskustella?

Kum­man kova haloo nousi Jan Vapaavuoren puheen­vuoros­ta, jos­sa hän sanoi, että vakuuk­sien vaa­timis­es­ta Espan­jan pankkien pääomit­tamisen yhtey­dessä on Suomelle enem­män hait­taa kuin hyö­tyä. Oliko tässä jotain uut­ta ja yllät­tävää? Saman­laisia lausun­to­ja ovat muutkin esit­täneet. Jokin syy­hän siihen täy­tyy olla, ettei mikään muu maa kat­so aiheel­lisek­si vakuuk­sia vaatia.

Vakuuk­sien vaa­timis­es­ta on main­in­ta hal­li­tu­so­hjel­mas­sa. On selvää, että hal­li­tu­so­hjel­maa muute­taan vain siinä järjestyk­sessä, mis­sä hal­li­tu­so­hjel­maa muute­taan. Mut­ta ei hal­li­tu­so­hjel­ma voi olla sel­l­ainen tabu, että siihen kuu­lu­via asioi­ta ei voisi edes puheen tasol­la kyseenalaistaa.

Lehdis­tön puheen­vuorona Helsin­gin Sanomien moite Vapaavuorelle oli aika outo, kun poli­it­tisen osas­ton esimies Marko Junkkari samas­sa artikke­lis­sa toteaa, ettei va­kuuk­sis­sa ei si­nän­sä ole edel­leen­kään mi­tään jär­keä. Onko juuri lehdis­tön tehtävä tässä maas­sa toitot­taa, että mis­tä ei ole sovelias­ta puhua, siitä on vaiettava?

Espan­jan vakuuk­sien järkevyy­teen on mah­do­ton ottaa kan­taa ennen kuin näkee mitä ne ovat. Ne eivät voi olla saman­laisia kuin Kreik­ka-vaku­udet. Suomel­la­han ei ole mitään sopimus­ta vakuuk­sista Kreikan kanssa, vaan saata­vat on vaku­utet­tu yksi­ty­is­ten pankkien kanssa solmi­t­ul­la hyvin mon­imutkaisel­la oper­aa­ti­ol­la. Mitä tämä vakuuk­sien ost­a­mi­nen Suomelle mak­soi, ei ole ainakaan min­ulle koskaan ker­rot­tu.  Tuskin kukaan kuitenkaan ottaa riskiä ilmaisek­si kan­net­tavak­seen. Espan­jalais­ten pankkien kanssa saman­laista sopimus­ta lie­nee mah­do­ton tehdä, kun pankkien osalta on kyse juuri siitä, ettei niil­lä ole riit­tävästi pääo­maa. Halu­aako Suo­mi täl­lä ker­taa siis vaku­udet val­ti­ol­ta, toisin kuin Kreikan kohdalla?

Kuten Heik­ki Saira­nen toteaa blo­gis­saan, aika oireelli­nen oli Jut­ta Urpi­laisen totea­mus, että Vapaavuori näyt­tää pelaa­van Espan­jan joukkueessa. Koko Euron pelas­tu­sop­er­aa­tio hah­mot­tuu näin pelik­si, jos­sa euro­maat pelaa­vat toisi­aan vas­taan. Eikö tässä kuitenkin pitäisi olla puo­lus­ta­mas­sa Euroop­paa ja euroop­palaista hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taa muiden maanosien ja vieraiden yhteiskun­tanäke­mys­ten aset­tamia haastei­ta vastaan?

Meil­lä on kovin paljon keski­tyt­ty mure­hti­maan sitä, ettei vain suo­ma­lais­ten veron­mak­sajien raho­ja mene lui­hu­jen eteläeu­roop­palais­ten taskui­hin. Tässä me olemme samas­sa rin­ta­mas­sa Sak­san kanssa. Olem­meko? Viimeaikaiset pelas­tus­toimet näyt­tävät minus­ta enem­mänkin merk­it­sevän, että sak­salais­ten ja ran­skalais­ten insti­tuu­tioiden riske­jä siir­retään yhteis­vas­tu­un piiri­in.  Sik­si minus­ta on perustel­tua vas­tus­taa kri­isi­maid­en velka­pa­pe­rien ostamista jälki­markki­noil­ta – siinähän pelaste­taan velko­jia, ei velal­lisia. Tai jos näin tehdään, pitää sopia pelin sään­nöistä laajemminkin.

Mikä min­ua tässä har­mit­taa on, että kun Suo­mi keskit­tyy tui­jot­ta­maan omaan napaansa, se ei näe muu­ta kuin sen napansa, vaik­ka ympäril­lä tapah­tuu ratkai­se­van tärkeitä asioi­ta. Juuri nyt hah­mote­taan Euroopan yhteiskun­nal­lista tule­vaisu­ut­ta, mut­ta siitä ei Suomes­sa keskustel­la eikä Suomel­la ole siihen mitään san­ot­tavaa eikä koh­ta enää sanan­val­taakaan.  Pelis­sä on koko euroop­palaistyyp­pinen hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta, jota aasialainen ja amerikkalainen kova kap­i­tal­is­mi on ahdis­ta­mas­sa nurkkaan.

Sen palveluk­sen Suo­mi on toki änkyröin­nil­lään Euroopan tule­vaisu­udelle tehnyt, ettei yksimielisyy­den vaa­timus­ta tul­la kir­jaa­maan enää mihinkään EU:n päätöksentekomenettelyihin.

Vaiken­e­misen sijas­ta tarvit­taisi­in nyt laa­ja-alaista keskustelua Euroopan tule­vaisu­ud­es­ta, eikä tähän keskustelu­un osal­lis­tu­mista voi­da hal­li­tus­puoluei­den edus­ta­jil­ta evätä.

On myös keskustelta­va siitä vai­h­toe­hdos­ta, että euro alkaa muren­tua etelästä. On käytet­ty puheen­vuoro­ja Suomes­sa ja ulko­mail­la, että euroon pitäisi jäädä vain taloudeltaan vahvo­jen euro­maid­en, Suo­mi mukaan luet­tuna.   En olisi var­ma, että Suomen kan­nat­taisi jäädä. Tuo Hansa-euro vahvis­tu­isi niin vah­vak­si, että Suomen vien­ti kär­sisi vakavia vau­ri­oi­ta. Me saisimme se laahu­sankkurin osan, joka nyt on ollut oli­ivivyöhyk­keen mail­la. Ylipään­sä voi kysyä, onko Suo­mi Nokian, paperi­te­ol­lisu­u­den ja konepa­ja­te­ol­lisu­u­den alasajon jäl­keen enää taloudeltaan vah­va maa.