Kuka maksaa Kreikan velat?

Jaakko Kian­derin mukaan Kreikalla ei ole mah­dol­lisu­ut­ta selvitä velka­o­hjel­mas­taan. Amerikkalaiset talousle­hdet eivät arvaile, suis­tuuko Kreik­ka mak­sukyvyt­tömyy­teen, vaan mil­loin se tapah­tuu. Tähänkin ske­naar­i­oon on siis varus­taudut­ta­va. Kuka mak­saa Kreikan velat ja mil­lainen lasku Suomelle koituu? En osaa olla tästä kovin huolis­sani. Huolis­saan kan­nat­taa olla Euroop­paa kohtaavas­ta lamas­ta, joka mak­saa meille kym­meniä miljardeja.

Kun val­tio­varain­valiokun­nan vero­jaos­to vieraili Berli­inis­sä, tapasimme puo­li­val­ti­ol­lista talous­tutkimus­laitos­ta, jotain VATT:n ja palka­nsaa­jien tutkimus­laitok­sen puo­livälis­sä ole­vaa insti­tuu­tio­ta. Joku meistä kysyi arvioi­ta näistä kas­vav­ista takaus­vas­tu­ista, joi­ta Etelä-Euroopan mai­hin liit­tyy. Isän­nät eivät olleet lainkaan huolis­saan. He sanoi­vat, että asian hoitaa lop­ul­ta keskus­pank­ki. Se on nykysään­nöin kiel­let­tyä, joten Sak­sa pystyy sen estämään. Ennen kuin Sak­sa suos­tuu keskus­pankki­ra­han käyt­töön, se halu­aa pakot­taa velal­liset ruo­tu­un. Kun asi­as­ta keskustelee riip­pumat­tomien suo­ma­lais­ten ekon­o­mistien kanssa, jok­seenkin kaik­ki sanovat samaa. Ensin sardi­ini­val­tioi­ta vähän kur­nute­taan ja sit­ten pank­ki hoitaa.

Tämä ei tarkoi­ta, että setelira­hoi­tus olisi kivu­ton ja mutka­ton asia. Jos Kreikkaa rahoite­taan paina­mal­la rahaa, se tarkoit­taa muil­ta varas­tamista. Kun Kreikkaa rahoite­taan keskus­pankki­ra­hal­la, voimavaro­ja vir­taa epäoikeu­den­mukaises­ti Kreikkaan muil­ta Euro­mail­ta. Tämä vir­ta on tapah­tunut jo lainara­han muo­dos­sa. Nyt vain näyt­tää siltä, etteivät nuo voimavarat tule takaisin ja että siinä sivus­sa paljon suurem­pi määrä voimavaro­ja tuhoutuu. Yhteis­es­tä kas­sas­ta varas­tamista ei voi jatkos­sa hyväksyä eikä siitä saa tul­la tapa.

Mik­si velka­isten euro­maid­en pelas­tamiseen osal­lis­tu­vat vain euro­maat, eivätkä kaik­ki EU-maat? Euro­mai­ta ei koske sen suurem­pi sol­i­daarisu­u­den vaa­timus kuin kaikkia EU:n jäsen­mai­ta. Rajauk­sel­la täy­tyy olla siis jotain tekemistä euron ja keskus­pankin kanssa.

Toinen merkille pan­ta­va asia on, että Kreik­ka on nyt pan­tu niin rajulle säästöku­urille, ettei sitä voi­da enää perustel­la talouden ter­ve­hdyt­tämisel­lä. Työtön ei mak­sa vero­ja. Kreikkaa vede­tään pari ylimääräistä ker­taa kölin ali kaikille muille varoituk­sek­si – ihan samoin kuin 1700-luvun Lon­toos­sa hirtet­ti­in tasku­varkai­ta. Halu­taan osoit­taa kaikille yhteis­es­ti ja ital­ialaisille eri­tyis­es­ti, ettei Kreikan tie kan­na­ta. Näin ei kan­na­ta menetel­lä. Myös velko­jille on Kreikan talouden tuhoamis­es­ta enem­män hait­taa kuin hyötyä.

Yksi­tyiset sijoit­ta­vat pan­ti­in kär­simään sadan mil­jardin euron luot­to­tap­pi­ot. Täl­lä halut­ti­in antaa varoi­tus. Luo­tot­ta­jien velvol­lisu­us on kat­soa, että lainan otta­ja on mak­sukykyi­nen. Samal­la viedään Euroopan talous­poli­ti­ikkaa roimasti oikealle, jos vasem­mis­to­laisu­udel­la tarkoite­taan per­in­teisen vasem­mis­ton halua elää nuorten kus­tan­nuk­sel­la velaksi.

Mitä Kreikan veloil­la tapah­tuu, jos maa ilmoit­tau­tuu mak­sukyvyt­tömäk­si? Kansan­talousti­eteen peruskurssil­la selviy­tymis­su­un­nitel­ma esitet­täisi­in niin, että EKP:n omis­ta­ja­maat mak­sa­vat Kreikan velat ja EKP ostaisi näiltä mail­ta, siis esimerkik­si Suomelta, vas­taa­van määrän velka­kir­jo­ja ja mitätöisi ne. Hap­py end! Kut­su­taan tätä suun­nitel­mak­si A.

Suun­nitel­mas­sa A on pieni vika. Näin ei saa menetel­lä. Aina voi muut­taa perus­sopimuk­sia, mut­ta tämä tie olisi vaikea ja aivan liian hidas. Kaik­ki eivät tätä myöskään halua, kos­ka halu­a­vat hyö­tyä kri­i­sistä taloudel­lis­es­ti ja poliittisesti.

Sik­si toteutetaan suun­nitel­ma B. Se menee var­maankin näin:

Takaa­ja­maat joutu­vat mak­samaan takauk­sen­sa. Ollaan pes­simis­te­jä ja san­o­taan, että tähän solah­taa 500 mil­jar­dia euroa, mis­tä Suomen osu­us olisi, san­o­taan nyt kymme­nen mil­jar­dia. Takaa­ja­maat jou­tu­isi­vat laina­maan rahamarkki­noi­ta 500 mil­jar­dia. Kuvan yksinker­tais­tamisek­si olete­taan, että ne otta­vat kaik­ki tämän lainan pankil­ta Deutsche Euro. Tämä yksinker­tais­tus ei muu­ta mitään. Kos­ka rahamarkki­noil­ta on näin pois­tunut 500 mrd euroa, EKP las­kee rahamarkki­noi­ta tas­apain­ot­taak­seen liik­keelle 500 mrd, jot­ka Deutsche Euro nos­taa antaen vaku­udek­si nuo 500 mil­jar­dia val­tioiden oblig­aa­tioi­ta. Täl­laiseen rahamarkki­noi­ta keven­tävään oper­aa­tioon keskus­pankil­la on sekä oikeus että myös velvol­lisu­us. Kahlsruhes­sa voidaan nukkua yöt rauhas­sa. Kaik­ki menee sopimusten mukaan.

Suo­mi on sen jäl­keen velka­an­tuneem­pi ja joutuu mak­samaan enem­män korko­ja. Mitä sille Suomen mak­samalle korolle tapahtuu?

Suo­mi mak­saa korkoa Deutsche Eurolle, Deutsche Euro mak­saa korkoa EKP:lle ja EKP mak­saa kohon­neesta voitostaan osinko­ja Suomelle.

Koulu­tuk­ses­sani on var­maan jotain puut­tei­ta, kos­ka en näe vai­h­toe­hto­jen A ja B välil­lä mitään peri­aat­teel­lista eroa. Vai­h­toe­htoa B on var­maankin ajatel­tu, kun takaus­vas­tu­ut on jaet­tu EKP:n omis­tuk­sen suh­teessa. Vel­ka on tietysti paha asia, mut­ta ei täysin tuhoisa, jos on velkaa itselleen.

Käytän­nössä eroa voi kuitenkin olla. Deutsche Euro mak­saa var­maankin EKP:lle lainas­taan vähem­män korkoa kuin Euro­maat Deutsche Eurolle. Ran­skalaiset ja sak­salaiset pankit ovatkin tuon sadan mil­jardin luot­to­tap­pi­on jäl­keen sen ver­ran kural­la, että tuki on joidenkin mielestä ter­ve­tul­lut. Muodol­lis­es­ti kaikkien euro­maid­en val­tiot ovat velka­an­tuneem­pia kuin ennen, joten on perus­teet vaa­tia tiukkaa talouskuria.