Kermankuorinta, kaupunkirakenne ja oikeudenmukaisuus

Vaik­ka mitään kun­tara­jo­ja ei olisi, kaupun­ki ker­ros­tu­isi eri­lais­ten tulolu­okkien asuinalueik­si. Aivan ydinkeskus­tas­sa ja parhail­la paikoil­la olisi varakas­ta väkeä ker­rostalois­sa (Kru­u­nun­haka, Töölö, Kata­janok­ka) ja sen ympäril­lä ker­rostalois­sa vähän vähem­män varakas­ta väkeä (Kallio). Raideli­iken­teen varas­sa ker­rostaloalueil­la olisi köy­hiä (betoni­bru­tal­is­min ajan lähiöt), omakotilois­sa kaupun­gin laidoil­la rikkaita.

Jos kun­nat muo­doste­taan siten, että rikkaiden omako­tialueet muo­dosta­vat omat kun­tansa, ei hyv­in­voin­tiy­hteiskun­tamme oikein toi­mi tai san­o­taan, että lop­putu­los on epäoikeudenmukainen.

Tätä epäoikeu­den­mukaisu­ut­ta voi yrit­tää tor­jua sekoit­ta­mal­la asu­tus­ta väki­val­tais­es­ti. Esimerkik­si yksi sosi­aa­li­nen vuokrak­er­rosta­lo Por­nais­ten keskus­taan. Jostain täl­lais­es­ta val­tio on yrit­tänyt Helsin­gin seudun kun­tien kanssa sopia, mut­ta sopimuk­sista ei ole pidet­ty kiin­ni. Itse olin min­is­ter­inä sopi­mas­sa (Suvi-Anne Siimek­sen kanssa) asun­not­to­muu­so­hjel­mas­ta, jota ain­oas­taan Helsin­ki toteut­ti, mut­ta Espoo jät­ti kylmäveris­es­ti toteut­ta­mat­ta. Jouni Särk­i­järvi sanoi sen niin, että pult­sarin on luon­te­vam­paa oleil­la Hakaniemen torin var­rel­la kuin Wes­t­endin jalka­käytävil­lä, joten Espoon toim­inta oli ihan perustel­tua. Särk­i­järvel­lä oli siinä point­ti, mut­ta siihen olisi uskonut parem­min, ellei Espoo olisi saman tien sysän­nyt myös meno­ja Helsin­gin ratkaistavaksi.

Yri­tyk­set tor­jua tätä eri­ar­vois­tu­mista fyy­sisin ratkaisuin ovat vielä vaar­al­lisem­pia kuin itse ongel­ma. On luon­nol­lista, että ker­rostalo­ja on lähel­lä ja omakoti­talo­ja kaukana. Helsin­gin on jok­seenkin pakko eri­ar­vois­tu­mista tor­juak­seen rak­en­taa omako­tialo­ja ihan vääri­in paikkoi­hin. Täl­laiset ratkaisut ovat kalliita.

Kil­pail­lak­seen hyvistä yri­tyk­sistä Helsin­ki joutuu myön­tymään kaavoituk­ses­sa ratkaisui­hin, joista kär­sivät kaik­ki. Olisi kokon­aisu­u­den kannal­ta parem­pi päästää ne yri­tyk­set muualle, mut­ta kaupun­gin talouden kannal­ta ei olisi. Aika kum­mallisia ratkaisu­ja Helsin­ki on tehnyt siinäkin, mitä toim­into­ja se on päästänyt Töölön­lah­den ran­nalle. Jos kun­nal­listalout­ta ei olisi, ne oli­si­vat nyt Keilaniemessä ja Töölön­ran­nal­la alueelle parem­min sopivia toim­into­ja kaikelle kansalle suun­nat­tu­ja. Helsin­gin otet­ta muut­ti olen­nais­es­ti aggres­si­ivisem­mak­si tieto, että Espoon Olavi Louko oli vierail­lut helsinkiläi­sis­sä yri­tyk­sis­sä kalastele­mas­sa niitä Espoon puolelle. Helsin­ki halu­aa Öster­sun­domi­in metron eikä pikaratikkaa, jot­ta se tuk­isi Kalasa­ta­maan kaavail­tua työ­paik­ka-aluet­ta. Jos kun­nan­ra­jo­ja ei olisi, pikaratik­ka var­maankin veisi voiton.

Kehyskun­nat tekevät tietois­es­ti tai tiedosta­mat­taan ratkaisu­ja, joil­la asukkai­ta valikoidaan. Kun Espoos­sa keskustelti­in met­ros­ta, yleisönosas­toar­gu­menteista yleisin oli, että emme halua kon­tu­lalais­ten kaltaisia asukkai­ta Espooseen. Espoo­ta ei ole tietois­es­ti suun­nitel­tu joukkoli­iken­nevi­hamielisek­si. Asi­aa ei vain ole pidet­ty sen arvoise­na. Jo mainit­tu Särk­i­järvi sanoi suo­raan, ettei Espoo­ta kaavoite­ta liiken­teen ehdoilla.

Mut­ta takaisin itse asiaan.

Kun­tien välisen tasa-arvon voi toteut­taa väk­isin sekoit­ta­mal­la tai pelisään­töjä muut­ta­mal­la. Jos verot kerät­täisi­in yhteiseen kas­saan ja jaet­taisi­in asukaslu­vun mukaises­ti takaisin ja jos sairaat ja sosi­aal­i­tukea tarvit­se­vat rahoitet­taisi­in yhteis­es­tä pus­sista, ei olisi tarve luon­not­tomaan ”tasa-arvoon”.  Sen jäl­keen kaavoitus muut­tuisi paljon pyy­teet­tömäm­mäk­si. Tämä on parem­pi ratkaisu kuin ängetä kun­nal­lisia vuokrat­alo­ja Westendiin.

Kun­tien elinkei­nop­o­li­ti­ikas­sakin ryhdyt­täisi­in miet­timään, miten seu­tu men­estyy. Nyt pääosa ener­gias­ta menee kar­javarkauk­si­in naa­purin puolelta.

Nykyi­nen kun­tien väli­nen mii­nus­sum­mak­il­pailu tulee tälle alueelle hyvin kalliiksi.

Sik­si halu­an tänne kuntaliitoksen.

Mam­mut­ti­mainen hallinto taas on teho­ton. On hyvä, että kokeil­laan vähän eri ratkaisu­ja. Sik­si halu­an suurkun­nan alle itsenäisiä ”pitäjiä”, jot­ka huole­hti­vat lähipalveluista ja voivat kokeil­la eri­laisia ratkaisuja.

Halu­an tehdä sen näin päin, jot­ta Helsinkikin jou­tu­isi rak­en­ta­maan hallinton­sa alus­ta alka­en uud­estaan. Olin keskivi­ikko­ja eräässä tilaisu­udessa, jos­sa Jus­si Pajunen ker­toi, ettei Helsin­gin hallintorakenne ole muut­tunut käytän­nössä lainkaan vuo­den 1971 jäl­keen, vaik­ka maail­ma on muut­tunut aika paljon.