Suur-Sipoon kunnanosahallinto

esit­tää kun­ta­jako­selvi­tys­tä, jon­ka tarkoituk­se­na on muo­dostaa yksi kun­ta Sipoos­ta, Helsingistä, Espoos­ta, Van­taas­ta ja Kau­ni­ai­sista. Vähän yli miljoona asukas­ta. Virkami­esten selvi­tys­pa­perin heikon koh­ta on lähidemokra­t­ian puut­tumise­na. Miljoo­nan asukkaan yksikkö pien­im­pänä vaikut­tamisen yksikkönä on vähän iso.

Olen aikaisem­minkin sanonut, että täl­lä seudul­la pitäisi tur­vau­tua kak­si­por­taiseen malli­in, jos­sa veronkan­to, ter­vey­den­huolto, joukkoli­ikenne ja yleiskaavoitus ja vas­taa­vat isot ovat aluekun­nan vas­tu­ul­la ja peruskun­nat huole­hti­vat päivähoi­dos­ta, detaljikaavoituk­ses­ta, perusk­oulus­ta, katu­jen kun­nos­s­api­dos­ta, urheiluken­tistä ja muus­ta paikallis­es­ta. Tämä johtaisi huo­mat­tavasti parem­paa lop­putu­lok­seen, mut­ta ajatuk­sel­la ei ole muiden puoluei­den kesku­udessa kan­na­tus­ta. Keskus­ta ilmeis­es­ti kan­nat­taisi tätä, mut­ta keskit­tyy ennen kun­tavaale­ja vas­tus­ta­maan kri­ti­ikit­tä kaikkea, joten sieltäkään ei ole tukea odotettavissa.

Entä jos sen tek­isi toisin päin?

Yhdis­tetään nämä viisi kun­taa Suur-Sipook­si, mut­ta peruste­taan sen alle viisi pitäjää tai enem­män. Pitäjät saisi­vat rahat peruskunnal­ta vaik­ka asukaslu­vun perus­teel­la ja huole­hti­si­vat päivähoi­dos­ta, detaljikaavoituk­ses­ta, perusk­oulus­ta, katu­jen kun­nos­s­api­dos­ta, urheiluken­tistä ja muus­ta sellaisesta.

Tässä olisi sekin hyvä puoli, ettei perus­tus­lain osalta tule ongelmia. Kaar­lo Tuori on keksinyt, että aluekun­ta­malli olisi perus­tus­lakikysymys. Pitäjien perus­t­a­mi­nen kun­nan osik­si ei sitä var­maankaan ole. Se ei edel­lytä edes lain muut­tamista pait­si siltä osin, että palaute­taan mah­dol­lisu­us vali­ta kun­nanosaval­tu­us­to­ja suo­ril­la vaaleilla.

Näitä pitäjiä voisi olla enem­mänkin kuin viisi, vaikka­pa 12 niin, että Van­taa ja Espoo jae­taan kah­tia, Helsin­ki viiteen osaan ja myös Sipoo kah­tia. Tässä olisi se huono puoli, että van­hat rak­en­teet repey­ty­i­sivät ja hallinto pitää rak­en­taa alus­ta uud­estaan, mut­ta toisaal­ta se hyvä puoli, että tulisi tilaisu­us rak­en­taa hallinto alus­ta uud­estaan. Helsingis­sä ainakin on paljon hallinnol­lista luupäisyyt­tä, jon­ka räjäyt­täisi mielel­lään tuoreem­man tieltä.

Jos hal­li­tuk­sen sopu säi­lyy, val­tio var­maankin aset­taa alueelle kun­ta­jako­selvit­täjän. Kun­ta­jako­selvit­täjä taas voi ehdot­taa täl­laista ratkaisua. Näin hän var­maankin tek­isi, jos riit­tävän moni sitä hänelle pain­okkaasti esittäisi.

Tämä pitäjä-malli voisi helpot­taa myös mon­en pienen maalaiskun­nan iden­ti­teet­ti- ja paikallis­demokra­tia­tuskaa. Olen sähkö­postail­lut asi­as­ta erään itä­suo­ma­laisen kun­nan kun­nan­jo­hta­jan kanssa.