Tämä on osa eduskuntavaaliohjelmaani, jota kehitetään interaktiivisesti kotisivuillani.
=====
Kunnat muodostavat Suomessa hyvinvointiyhteiskunnan ytimen. Se toimii suunnilleen oikein, jos eri kunnissa on rikkaita ja köyhiä, terveitä ja sairaita suunnilleen samassa suhteessa. Näin on kaupunkiseuduilla, jos tarkastellaan koko seutua, mutta tämä ei toteudu muuttotappioalueilla eikä kuntien välillä kaupunkiseutujen sisällä.
Haja-asutusalueiden kuntien ongelmat on ratkaistu mittavilla valtionosuuksilla – jäljelle on jäänyt vain pienen kuntakoon aiheuttama haavoittuvuus. Kaupunkiseutujen sisällä käydään rajua taistoa hyvistä veronmaksajista ja siitä, miten kalliit, paljon palveluja käyttävät asukkaat saataisiin häädetyiksi naapurikuntiin. Keinona tässä on asuntopolitiikka ja esimerkiksi toimeentulotukiasiakkaiden kyykyttäminen laittoman pitkissä jonoissa, asunnottomuusongelman jättäminen kylmäverisesti hoitamatta ja lakisääteisten vammaispalvelujen laiminlyöminen.
Kuntien välinen yhteistyö ei voi onnistua – eikä ole onnistunut missään – juuri siksi, että niillä on sovittamattomia eturistiriitoja keskenään. Kaikilla kaupunkiseuduilla ydinkaupungin ulkopuolelle on muodostunut parasiittikuntia, jotka pyrkivät valikoimaan asukkaikseen terveitä ja rikkaita.
Näin eivät pelisäännöt voi olla. On joko yhdistettävä kaupunkiseutujen kunnat niin, että kunta muodostuu työssäkäyntialueesta tai verojen kerääminen ja sosiaali- ja terveydenhuollon menot annetaan yhteiselle seutuhallinnolle. Jos talous on yhteinen, yhteistyökin alkaa sujua. Loput verotuloista seutuhallinto jakaisi peruskunnille asukasluvun suhteessa tai muin perustein.
Tämä onnistuu tuskin vapaaehtoisin toimin.
Tämä mallia voi varioida monin tavoin, mutta en halua mennä yksityiskohtiin, koska olennaista on päättää ensin pääperiaatteesta.
Niinpä:
Kaupunkiseuduilla on joko liitettävä kunnat yhteen niin, että kunta muodostuu työssäkäyntialueesta tai niin, että kaupunkiseuduilla perustetaan työssäköyntialueen kokoinen seutuhallinto, jolle annetaan kunnallisveron veronkanto-oikeus ja joka vastaa sosiaali- ja terveydenhoidon menoista lasten päivähoitoa lukuun ottamatta.
Katso myös