Tiivis mutta harva

Min­un ihan­nekaupunk­i­ni koos­t­uu tiivi­istä asuinalueista. Riit­tävän tiivi­istä siten, että lähel­lä toisi­aan asuu niin paljon ihmisiä, että saadaan aikaan hyvä palve­lu­ta­so ja yhdyskun­ta, jos­sa käve­ly on nor­maali tapa liikkua. Asuinalue on riit­tävän iso, kun se pystyy pitämään yllä koulua ja kun­nol­lista kaup­paa. Pienet sadan omakoti­talon eris­te­tyt läm­päreet eivät minus­ta ole hyvää kaupunkia. 

Tiivis ei tarkoi­ta ker­rostalo­ja. Van­ha Eira on tehokkaam­min raken­net­tu kuin Myl­ly­puro. Aluete­hokku­udel­la 0,2 mah­tuu yhden neliök­ilo­metrin alueelle 200 000 ker­rosneliötä eli 4000–5000 asukas­ta. Kaik­ki puu­tarhakaupun­gin ideat ovat toteutet­tavis­sa tässä mallissa.

Ihan­nekaupunk­i­ni on myös har­va. Noiden riit­tävän iso­jen ja riit­tävän tiivi­iden aluei­den väli­in jät­täisin kun­nol­lisia viher­aluei­ta, jois­sa voi kävel­lä rahas­sa (meinasin kir­joit­taa hiihtää; lap­su­udessani syksyn ja kevään välis­sä oli vielä talvi). Tämä on ylel­lisyys, johon suo­ma­laisil­la on mah­dol­lisu­us, toisin kuin monel­la muulla.

Tähän asti olemme ehkä Mat­ti Van­hasen kanssa samaa mieltä, pait­si ehkä niistä elinkelvot­tomista asuinlämpäreistä.

Kol­mas ehto on, etteivät tiivi­it asuinalueet sijaitse miten tahansa sikin­sokin, vaan muo­dosta­vat helminauho­ja, joiden välis­sä on raiteet.

Asuinalueet pitäisi kaik­ki rak­en­taa raideli­iken­teen ulot­tuville, junan, metron tai ratikan. Ratik­ka olisi tässä mallis­sa ehkä se sovel­tuvin. Nauhas­sa saadaan aikaan paljon tiheämpi joukkoli­ikenne. Kymme­nen pis­tet­tä voidaan yhdis­tää yhdel­lä raiteel­la, mut­ta jos ne ovat sikin sokin, niiden välille voidaan tarvi­ta enim­mil­lään 45 yhteyt­tä. Lisäk­si nauhak­si järjestynei­den helmien palve­lu­ta­sot tuke­vat toisi­aan. Ala-aste on olta­va jokaises­sa, mut­ta yläas­teelle ja lukioon voi men­nä myös naa­puri­helmeen, jos välil­lä on toimi­va raideyhteys.

Tässä olen Van­hasen kanssa aivan eri mieltä. Asukkaat tai asum­i­nen eivät siitä kär­si, että alueet suun­nitel­laan hyvin ja vain osa raken­netaan. Van­hasen ajat­telu ilmeis­es­ti läh­tee maan­omis­ta­jan oikeud­es­ta saa­da rak­en­taa maalleen. Min­un malli­ni tekee osas­ta maao­maisu­ut­ta arvo­ton­ta, ja siinä sen vaikeus onkin.

Helsingis­sä rak­en­t­a­mi­nen on alun­perin perus­tunut sormi­malli­in. Lähiöt ovat jär­jestäy­tyneet viidek­si nauhak­si. Sik­si Helsingis­sä on paljon helpom­pi luo­da toimi­va joukkoli­ikenne kuin Espoos­sa, jos­sa vas­taavaa raken­net­ta ei ole eikä oikein mitään muu­takaan raken­net­ta. Vas­tustin aikanaan Viikin rak­en­tamista, kos­ka se rikkoo tämän sormi­mallin. Sen vuok­si Viikki­in on han­kala saa­da hyvää joukkoli­iken­net­tä. Sen alueen olisi säi­lyt­tänyt viher­alueena. Tätä on kuitenkin turha muis­tel­la enää. Ratkaisut on tehty ja niiden kanssa on elet­tävä ja yritet­tävä tehdä Viik­istä niin hyvä kuin mahdollista.

Kos­ka en halua rak­en­taa kaupunkia umpeen, halu­aisin liit­tää Van­taan ja Helsin­gin yhteen. Sil­loin olisi help­po suun­nitel­la hyvää ja toimi­vaa kaupunkia.