Autoilun verotus

Uusista autoista perit­tävä autovero tuli Suomeen 1958 auton tuon­nin vapautues­sa. Veron tarkoi­tus oli suo­jel­la val­u­ut­tavaran­toa. Veron oli määrä olla tilapäinen.

Polt­toainei­ta alet­ti­in verot­taa vuot­ta aikaisem­min lähin­nä tul­lipoli­it­ti­sista syistä.

Molem­mat ovat jääneet ja kas­va­neet, vaik­ka niiden alku­peräi­nen tarkoi­tus on kadon­nut. Val­tion on vaikea luop­ua mis­tään veroista, ovat ne kuin­ka haitallisia hyvän­sä. Van­han veron säi­lyt­tämi­nen on poli­it­tis­es­ti helpom­paa kuin uuden säätämi­nen, vaik­ka van­ha olisi paljon haitallisem­pi. Hyvä esimerk­ki tästä on jär­jetön ja huo­mat­ta­van haitalli­nen muut­tamisvero, viral­liselta nimeltään varain­si­ir­tovero, jol­la on selvä ja haitalli­nen luk­i­tus­vaiku­tus asun­tomarkki­noil­la ja joka hidas­taa työn perässä muuttamista.

Ennen kuin menen perustelui­hin, joi­ta kukaan ei lue, sanon, että lopet­taisin autoveron kokon­aan (mak­se­taan uuden auton yhtey­dessä) ja kor­vaisin sen vuosit­tain mak­set­taval­la ajoneu­voverol­la, jota joskus kut­sut­ti­in myös tar­raveroksi. Perus­suo­ma­lais­ten kauhuk­si määräisin tar­raveron pienem­mäk­si uusil­ta autoil­ta ja suurem­mak­si van­hoil­ta ja vaar­al­lisil­ta. Sähköau­toil­ta en perisi ajoneu­voveroa tois­taisek­si lainkaan. Mei­dän vero­jär­jestelmämme takia suo­ma­laiset aja­vat van­hoil­la ja vaar­al­lisil­la autonromuilla.

Muual­lakin Euroopas­sa autoilua on verotet­tu roimasti, kun taas Yhdys­val­lois­sa ei juuri lainkaan. Lop­putu­los näkyy kaupungeis­sa. Euroop­palaiset kaupun­git ovat val­ta­van paljon parem­pia kuin amerikkalaiset.

Tästä opimme, että autoilua kan­nat­taa verot­taa kaupungeissa.

Moni kokoomus­lainen on älähtänyt julk­isu­udessa siitä, että Liiken­ne­m­i­nis­ter­iön virkamiehet ehdot­ta­vat ruuhka­mak­su­ja Helsinki­in ja ehkä Tam­pereelle. Hei­dän mielestään autoil­i­joi­ta verote­taan nyt niin paljon, ettei ruuhka­mak­su­ja voi­da perustella.

Olen ennenkin sanonut, ettei kokoomus luo­ta markki­na­t­alouteen. Tässä se tuli taas todis­te­tuk­si. Säätelevät niukku­ut­ta mielu­um­min jonoil­la kuin hin­nal­la, kuin suo­raan sosial­is­mista. Kaupunkien kilo­metripo­h­jaiset verot ovat pian vält­tämät­tömyys. Palaan myöhem­min miksi.

Autoilun liias­ta veros­ta valit­ta­vat vääristävät totu­ut­ta. He ver­taa­vat autoilun vero­jen tuot­toa siihen, paljonko val­tio mak­saa tien­pidos­ta. Tästä luvus­ta puut­tuu  se, kuin­ka paljon kun­nat niistä mak­sa­vat. Kun­tien mak­su­is­takin puut­tuu yleen­sä se suurin, liiken­teen vaa­ti­man tilan lasken­nalli­nen vuokra.   Helsin­gin niemen pin­ta-alas­ta noin kol­mannes on liiken­teen alla. Siel­lä maa on todel­la kallista. Autoilun hin­nas­ta kaupungeis­sa (Kaupungilla en tarkoi­ta Saar­i­järveä. Kaupun­ki on sel­l­ainen, jos­sa kul­kee raitio­vaunu­ja.) ylivoimais­es­ti suurin on sen vaa­ti­ma tila. Tiivi­is­sä kaupunki­rak­en­teessa pysäköin­tipaikan rak­en­t­a­mi­nen on selvästi kalli­im­paa kuin auton ostaminen.

Jos­sakin asi­as­sa autoil­i­jat ovat oike­as­sa. Autoilua on räikeästi yliv­erotet­tua maaseudul­la, mikä hait­taa maaseudun toimin­nal­lisu­ut­ta merkit­tävästi. En ymmär­rä, mik­si tätä yhä jatke­taan. Tosin jos asia las­ket­taisi­in, niin kuin autoil­i­jat sitä usein laske­vat, eli tiev­erkon kus­tan­nuk­sil­la, syr­jäkylien autoil­i­joiden pitäisi mak­saa paljon enem­män, kos­ka vähäli­iken­teis­ten tei­den kus­tan­nuk­set ajet­tua kilo­metriä oko­hden ovat suuret. Nuo kus­tan­nuk­set riip­pu­vat hyvin vähän sitä, paljonko teil­lä liikkuu auto­ja, joten rajakus­tan­nuk­set ovat mitättömät.

Autoilun kus­tan­nus kaupungeis­sa johtuu siitä, että autoista on hait­taa ennen kaikkea toisille autoil­i­joille ja myös jalan kulkeville. Melus­ta ja pakokaa­su­ista kär­siviä on tuhatk­er­tais­es­ti enemmän.

Ruuhka­mak­sukeskustelus­sa joku sanoi, ettei Helsingis­sä ole ruuhkia. Jos ei olisi, ei kai laitet­taisi noin sataa miljoon­aa euroa vuodessa liiken­teen suju­vu­u­den edis­tämiseen. Ruuhkaa kulu­vaa aikaa voi mita­ta aja­mal­la Helsingis­sä saman matkan klo 4 aamul­la ja klo 16 iltapäiväru­uhkan aikaan. Mat­ka-aiko­jen ero­tus on ruuhkakustannus.

Helsin­gin liiken­nesu­un­nit­telijoil­la on käytössään simu­loin­ti­malli liiken­teestä. Tuol­la mallil­la las­ket­ti­in, että yksi Teol­lisu­uskadulle töi­hin tule­va hidas­taa muiden matkaa yhteen las­ket­tuna 20 min­uu­til­la. Jos autoil­i­jan ajan hin­ta on 10 euroa tun­nis­sa, mitä yleis­es­ti käytetään kan­nat­tavu­us­laskelmis­sa, oikea ruuhka­mak­su olisi siis jotain 3 – 4 euroa ker­ral­ta, kuten Tukhol­mas­sa onkin.

Helsingis­sä ja useim­mis­sa muis­sa Euroopan mais­sa tue­taan joukkoli­iken­net­tä, jot­ta riit­tävä määrä autoil­i­joi­ta siir­ty­isi autonkäytöstä joukkoli­iken­teen käyt­töön. Autoli­ikenne nopeu­tui huo­mat­tavasti, kun Helsingis­sä ryhdyt­ti­in tekemän näin run­sas 50 vuot­ta sit­ten. Tämä on talous­te­o­reet­tis­es­ti väärin. Jos jostakin toimin­nas­ta syn­tyy hait­taa, ei pitäisi sub­ven­toi­da sen vai­h­toe­htoa vaan verot­taa hai­tan aiheut­ta­jaa. Kun hait­taa tuot­tavaa autoli­iken­net­tä ei verote­ta vaan sub­ven­ti­idaan joukkoli­iken­net­tä, tul­laan samal­la sub­ven­toi­neek­si liikku­mista yleen­sä ja se hajaut­taa kaupunki­raken­net­ta ja keskit­tää palvelu­ja — ja lisää liiken­teen aiheut­tamia kustannuksia..

Joukkoli­iken­teen sub­ven­toin­ti yleis­es­ti ei ole perustel­tua, mut­ta raskaan raideli­iken­teen sub­ven­toin­ti on, kos­ka sen kus­tan­nus koos­t­uu melkein kokon­aan kiin­teistä kus­tan­nuk­sista. Avain­sana näi­den kiin­tei­den kus­tan­nusten rahoit­tamiseen on kohdis­tet­tu kiinteistövero.

Sähköau­tot ovat toinen syy tuo­da ruuhka­mak­sut tai yleisem­min kilo­metripe­rusteinen autoilun vero­tus Helsinki­in. Sähköau­to on kallis han­kkia, mut­ta kun sen on han­kkin­ut, sil­lä ajami­nen on jok­seenkin ilmaista. Tätä vas­taan joukkoli­ikenne ei pysty kil­paile­maan mitenkään. Lop­putu­lok­se­na on, että sähköau­tol­la aje­tun kilo­metrin mar­gin­aal­i­hin­ta Helsingis­sä on lähel­lä nol­laa ja van­hal­la Toy­otan rämäl­lä ajami­nen haja-asu­tusalueil­la kallista.

Liikenne muo­vaa kaupunkia.. Sik­si ratio­naa­li­nen liiken­nepoli­ti­ik­ka on olen­nainen osa men­estyvän kaupun­gin kehitystä.

(Kir­joitet­tu Junas­sa matkalla Udines­ta Comoon)