Nostivatko Purran sakset työttömyyden huippuunsa?

Ruotsin keskus­pank­ki antoi tänä vuon­na talousti­eteen Nobel-palkin­non Robert E. Hallille ja Michael Food­fordille, jot­ka ovat uud­is­ta­neet key­ne­siläistä suh­dan­tei­den hal­lit­semista. He olet­ta­vat, että mikro­ta­sol­la ratio­naaliset odotuk­set vaikut­ta­vat käyt­täy­tymiseen ja siitä tulee link­ki makro­ta­son suh­dan­neke­hi­tyk­seen. Näin siis voidaan päätel­lä esimerkik­si miten Purran sak­set vaikut­ti­vat työttömyyteen.

Suomea on pitänyt lamas­sa koti­talouk­sien säästämi­nen. Olen selit­tänyt tämän sil­lä, että kun ote­taan köy­hiltä ja annetaan rikkaille, ostovoima pysyy malleis­sa ennal­laan, mut­ta tosi­asi­as­sa säästämi­nen lisään­tyy ja kulu­tus vähe­nee – tai vaik­ka kulute­taan, ei kulute­ta Suomessa.

Tuo nobel­palkit­tu­jen teo­ria tuo esille muunkin syyn. Hal­li­tus on sak­si­aan esit­telemäl­lä kehot­tanut kaikkia varautu­maan pahan päivän var­alle, kos­ka jos sel­l­aiset koit­ta­vat, niistä pitää jatkos­sa selvitä itse.  Kun kaik­ki varautu­vat huono­jen aiko­jen var­alle ja säästävät, huonot ajat myös tulevat.

Säästöas­teen nousulle on toinenkin syy.  Rahaa ei tarvitse enää kasa­ta pankki­tileil­lä lahoa­maan, vaan sijoit­tamisen mah­dol­lisu­us on avau­tunut taviksillekin. Suo­ma­laiset ovat innos­tuneet sijoit­ta­maan. Osakkeisi­in ja rahas­toi­hin on sijoitet­tu huo­mat­tavasti, mikä on pois kulu­tuk­ses­ta sekin. Näi­den sijoi­tusten arvo on yli 120 mil­jar­dia euroa, joten merk­i­tys kulu­tuk­seen ei ole aivan vähäinen.

Muistuma 50 vuoden takaa

Mieleeni tuli väistämät­tä aika noin 50 vuot­ta sit­ten, kun vielä kuvit­telin, että minus­ta tulee isona tutk­i­ja. Siihen aikaan opetet­ti­in, että mikro­talous- ja makro­talous­te­o­ri­oiden välille ei ole pystyt­ty luo­maan yhteyt­tä. Minä päätin yrit­tää. Ohjel­moin tietokoneen pienoiskansan­talouden, jos­sa oli noin 10 koti­talout­ta ja 10 yri­tys­tä. Koti­talouden sai­vat palkkaa yri­tyk­siltä ja osti­vat rahoil­la näi­den tuot­tei­ta. Aja­tus oli hyvä, mut­ta sen aikainen tilas­toti­eteen laitok­sen Wang 2000 ‑tietokone ei oikein selvin­nyt näinkään pienen talouden simu­loin­nista. Nykyi­nen kän­nykkäni selviäisi paremmin.

Muis­tan, että kuvitel­tu kansan­talouteni ajau­tui aina lamaan, mut­ta kun sosial­is­tiset maat siir­tyivät markki­na­t­alouteen, lamaan nekin ajau­tu­i­v­at ja aika lama­hakuista on ollut Suomenkin taival viime vuosina.

Luovuin han­kkeestani, kun lasken­taka­p­a­siteet­ti ei riit­tänyt. Tämä sitkey­den puute oli syynä siihen, ettei minus­ta tul­lut koskaan tutk­i­jaa. Min­ul­la oli lois­ta­va aja­tus, mut­ta en jak­sanut vääntää.

En siis koskaan päässyt kokeile­maan, miten ole­tuk­set yri­tys­ten ja koti­talouk­sien käyt­täy­tymis­es­tä hei­jas­tu­vat makrotalouteen.

Se ei ollut ain­oa väitöskir­jan aihe, jon­ka jätin hyödyntämättä.