Tuloerojen mittaamisen sudenkuopat

Mik­si suo­ma­laiset koke­vat taloudel­lisen eri­ar­voisu­u­den kas­va­neen, vaik­ka Gini-ker­roin ei ole kasvanut?

Aloite­taan tuos­ta mit­tarista. En liitä tähän Gini-ker­toimen määritelmää, kos­ka sen voi googlata. Totean vain, että se on tulon­jakomit­ta­ri­na varsin hyvä, mut­ta yhteen luku­un ei voi silti tulon­jaon ongelmia tiivistää. Tarvi­taan monipuolisem­pia tilas­to­ja. Niitä on run­saasti tarjolla.

Ilmeinen syy liit­tyy siihen, että jos jokin asia on huonos­ti, moni vas­taa että se on entistä huonom­min. Sekoite­taan taso ja derivaat­ta ajan suhteen.

Toisek­si Suomen tulo­ero­ja on viimeis­inä vuosikym­meninä tasoit­tanut huo­mat­tavasti eläkkei­den paran­tu­mi­nen ja maanvil­jeli­jöi­den tulota­son nousu. Tosin päin­vas­taiseen suun­taan vaikut­taa eläkeläis­ten osu­u­den kasvu.

Yksit­täi­nen maanvil­jeli­jä ei voi sen pak­sum­min kuin ennen, mut­ta köy­him­mät maanvil­jeli­jät ovat siir­tyneet eläk­keelle tai mui­hin ammat­tei­hin. Sik­si maanvil­jeli­jöi­den keski­t­u­lo on nous­sut voimakkaasti. Kumpikaan näistä muu­tok­sista ei näy työikäisen kaupunki­laisen elämässä.

Onko jos­sain ole­mas­sa las­ket­tuna Gini-ker­roin ja sen kehi­tys työikäisille?

Kol­man­nek­si ihmis­ten koke­mus­ta taloudel­lis­ten ero­jen kasvus­ta selit­tää se, että omaisu­userot ovat kas­va­neet reip­paasti. Osa kulu­tuk­ses­ta on omaisu­ud­es­ta naut­timista, jota ei lue­ta tulok­si. Asun­to­tu­lo on Suomes­ta pois­tunut, vaik­ka kansan­talouden tilin­pidos­sa se näkyykin osana kansan­tu­loa. Jos toinen mak­saa asun­nos­ta 1200 euroa vuokraa ja toinen 500 euroa yhtiö­vastiket­ta, edel­lisel­lä on käytet­tävis­sään 700 euroa enem­män rahaa, vaik­ka tulot ovat samat. Pur­jevene on ylel­lisyyshyödyke, mut­ta se on omaisu­ud­es­ta naut­timista. Pur­jevene on tosin pitänyt joskus ostaa, mut­ta se on voitu tehdä perin­nön avulla.

Perin­nöt ovat ihmiselle tuloa, mut­ta tulon­jakoti­las­tossa niitä ei las­ke­ta tuloksi.

Kau­ni­ai­sis­sa on tyystin tulot­to­mia tai hyvin pien­i­t­u­loisia koti­talouk­sia, joil­la kuinkin on pihal­la kallis auto tai kak­si.  Fai­ja oli eläessään men­estyvä yrittäjä.

Omavaraistaloud­es­ta on siir­ryt­ty rahat­alouteen. Rahat­alous kir­jau­tuu tulok­si, omavaraistalous ei kir­jaudu. Tämä näkyy pienem­pi­en tulo­jen kasvu­na, sil­lä omavaraistaloudessa asu­vat oli­vat tilas­tois­sa läh­es tulot­to­mia, vaik­ka eivät näh­neetkään nälkää. Tämä muu­tos tasoit­ti tilas­toitu­ja tulo­ero­ja voimakkaasti 1900-luvul­la, mut­ta sen vaiku­tus on  nyt hiipunut.

Taloudellinen liikkumistila

Oikeas­t­aan pitäisi tarkastel­la tulo­ja siltä soin, kuin ne ylit­tävät elämiseen tarvit­ta­van min­imin, eli siis vapaasti käytet­tävis­sä ole­via tulo­ja. Jos näin tehtäisi­in, tulo­erot oli­si­vat suurem­mat mut­ta ovat pienen­tyneet voimakkaasti, sil­lä jos kaikkien tuloista vähen­net­täisi­in ensin vaik­ka 700 euroa kuus­sa, tämän ylit­tävää tuloa on rikkail­la paljon enem­män kuin köy­hillä. Toisaal­ta köy­hien ylimääräiset tulot kas­va­vat suh­teessa enem­män, jos brut­to­tu­lot kas­va­vat vaikka­pa 20 %.

Tulon­jakoti­las­tos­ta, jos­ta Gini-ker­roin las­ke­taan,  puut­tuvat suurim­mat tulot joko sik­si, etteivät niiden halti­jat osu tilas­toon tai sik­si, että pääo­mat­u­lot on siir­ret­ty rahas­toon. Peri­aat­teessa tulot näkyvät verotet­ta­vana tulona sit­ten, kun ne joskus siir­tyvät kulu­tuk­seen, mut­ta Suomes­sa on sato­ja vero­juris­te­ja juon­i­mas­sa sitä, etteivät ne näy silloinkaan.

Itse ajat­telin 18980-luvun lopus­sa toiveikkaasti, että taloudelli­nen kasvu pois­taa rahan puut­teen kaik­il­ta.  Sen jäl­keen reaali­palkat ovat nousseet 50 % – myös pien­im­mät palkat ovat nousseet noin paljon – mut­ta suun­nilleen yhtä monel­la on silti kroon­ista pulaa rahas­ta.  Jotenkin on käynyt niin, että ”vält­tämätön” rahan tarve on kas­vanut tai sitä on tietois­es­ti kasvatettu.

Kaiken maail­man pikavip­pi­fir­mat ovat pien­i­t­u­lois­t­en kukkarol­la ja myös esimerkik­si Temu. Laskin joskus vaat­tei­den vuosit­taisen myyn­nin perus­teel­la, kuin­ka mon­ta ker­taa vaat­tei­ta keskimäärin käytetään ennen kuin ne hävitetään. Vain muu­ta­man ker­ran! Tätä on vaikea pitää vält­tämät­tömänä kulu­tuk­se­na. Mut­ta köy­hyys­määritelmän mukaan köy­hyys on rahan­pu­utet­ta, joka estää elämästä saman­laista elämää muiden kanssa. Kun ne muut rikas­tu­vat, köy­hänkin on rikas­tut­ta­va. Tästä seu­raa, ettei taloudelli­nen kasvu pysty ikinä selät­tämään köy­hyyt­tä. Siihen tarvi­taan tulon­jaon muutos.

Maiden välinen vertailu on hankalaa

Ovatko Suomes­sa maail­man pien­im­mät tulo­erot? Eivät ole, mut­ta kan­sain­välis­es­ti pienet ne ovat. Jos mitat­taisi­in tulo­ero­ja vain absolu­ut­tisel­la asteikol­la, jok­seenkin kaikissa köy­hissä mais­sa olisi meitä pienem­mät tulo­erot, mut­ta on myös mai­ta, jois­sa ne ovat pienem­piä myös suh­teel­lisel­la asteikolla.

Eri maid­en ver­taami­nen on han­kalaa. Kylmässä Suomes­sa ei voi nukkua öitä ulkona. Jos vähä­varais­ten asum­ista tue­taan asum­istuel­la, se näkyy saa­jan tulona ja tasoit­taa tulo­ero­ja, mut­ta jos sitä tue­taan anta­mal­la vähä­varaiselle edulli­nen ARA-asun­to, vuokrasäästö ei näy asianomaisen tulona. Monis­sa mais­sa sosi­aa­li­nen asun­to­tuotan­to on selvästi yleisem­pää kuin meil­lä, joten se pitää ottaa huomioon maid­en välisessä ver­tailus­sa. Tosin nuo hal­vat asun­not on keskitet­ty jon­nekin radan var­teen eril­lisi­in köy­hien asuinalueille, mut­ta se on sit­ten taas toinen tarina.

Kallis asum­i­nen kär­jistää taloudel­lisia ero­ja kasvukeskuksissa.