Tekoäly ja työajan lyhentäminen

Vaik­ka tekoä­lyyn liit­tyy suuria riske­jä, ole­tuk­seni on, että se merk­it­see tuot­tavu­u­den suur­ta nousua ja lisää kulut­ta­jien elin­ta­soa kulu­tuk­sel­la mitattuna.

Esille nousee kysymys, miten tuot­tavu­u­den nousu pitäisi jakaa, lisään­tyvään tuotan­non vai lisään­tyvään vapaa-ajan kesken. Kun tulota­so nousee, rahan merk­i­tys ihmiselle vähe­nee. Jos rikas löytää kadul­ta kympin, se ei hänen elämään­sä het­kau­ta, mut­ta jos nälkäi­nen köy­hä löytää, se pelas­taa hänen päivänsä.

Kun tulota­so nousee, kokon­aishyv­in­voin­tia ajatellen on järkevää ottaa osa hyödys­tä lisään­tyvänä vapaa-aikana.

Suomes­sa viralli­nen työai­ka on Euroopan lyhimpiä, mut­ta me teemme työtä enem­män henkeä kohden kuin län­sieu­roop­palaiset, johon joukkoon yritän vielä Suomenkin laskea. Muual­la tehdään niin paljon enem­män osa-aikatyötä. Ihmiset ovat toisin sanoen lyhen­täneet työaikaa oma­l­la päätök­sel­lään ja luop­uneet samal­la osas­ta tulois­taan. Meil­lä työa­jas­ta on halut­tu päät­tää enem­mänkin kollektiivisesti.

Olen taipu­vainen ajat­tele­maan, että työa­jan lyhen­tämisessä olisi järkevää menetel­lä kuin Län­si-Euroopas­sa. Julki­nen val­ta päät­täköön mak­sim­i­työa­jas­ta lähin­nä työ­suo­je­lu­tarkoituk­ses­sa, mut­ta sen ala­puolel­la jokainen val­itkoon työaikansa itse.

Valin­nainen työai­ka on yhtä perustel­tua kuin se, halu­aako juo­da mielu­um­min kahvia vai teetä. Ihmis­ten elämän­ti­lanteet ja per­fer­enssit vai­htel­e­vat. Joku oikeasti pitää työstään  — itse kuu­lun niihin onnekkaisi­in, jot­ka ovat voineet tehdä työtä, jos­ta oikeasti pitää ja jota tek­isin, vaik­ka elan­toni ei olisi siitä kiin­ni. Joil­lakin on käyt­töä lisära­halle: parem­pi asun­to, pur­jevene tai mihin kukin rahansa halu­aakin käyttää.

Nyky­isin on yleistä, että siir­tyy oma­l­la päätök­sel­lään yhteistyössä työ­nan­ta­jansa kanssa nelipäiväiseen työvi­ikkoon tai jatkaa vuosilo­maansa palkat­toma­l­la lomalla.

Väärät ihmiset lyhentäisivät työaikaansa

Itse val­in­taises­sa työa­jas­sa on yksi paha vika. Hel­poin­ta työa­jan lyhen­tämi­nen on niille, joil­la on hyvä palk­ka. He ovat niitä, joiden työ­panos­ta tarvi­taan eniten. Eihän heille muuten niin hyvin mak­set­taisi. Ne taas, joiden työ­panok­ses­ta ei olisi niin välik­si, joutu­vat tekemään jopa kah­ta työtä tul­lak­seen toimeen.

On toinenkin ongel­ma. Siir­tyessään nelipäiväiseen viikkoon, menet­tää 80 % brut­toan­siois­taan, mut­ta yli puo­let tästä mene­tyk­ses­tä koituu verot­ta­jan murheek­si. S ole vain oma asia. Loogista olisi sitoa vero­tuk­sen pro­gres­si­ivi­su­us tuon­tipalkan mukaan, mut­ta se on mah­dol­lista vain palkkatöis­sä eikä se siinäkään ole mitenkään hel­posti valvottavissa.

Valintaa ei voi estää

Vero­tu­lo­jen takia val­tio­val­ta esimerkik­si Sak­sas­sa pyrkii pakot­ta­maan ihmisiä tekemään pidem­pää työvuot­ta. Kollek­ti­ivisi­in ratkaisui­hin voi vaikut­taa, mut­ta mei­dän talousjär­jestelmässämme ei voi­da estää vapaae­htoista osa-aikatyötä. Val­tio voi kieltää sen omis­sa virois­saan ja on näin joskus tehnytkin, mut­ta yri­tys­ten ja yksit­täisen palka­nsaa­jien väliseen sopimuk­seen on todel­la vaikea men­nä väliin.

(Vuosi­tuhan­nen vai­h­teessa val­tio­varain­min­is­ter­iö sääti, kuin­ka mon­ta henkeä mis­säkin val­tion organ­isaa­tios­sa sai olla töis­sä. Työssä ole­vak­si las­ket­ti­in kaik­ki samal­la taval­la siitä riip­pumat­ta, tekivätkö he täyt­tä työpäivää vai osa-aikatyötä. Tässä on kaiketi luovuttu.)

Minä en olisi niin huolestunut, vaik­ka täy­den­tävät tulon­si­ir­rot saisi­vat aikaan sen, että jotkut tekevät omas­ta halus­taan osa-aikatyötä. Täl­löin­hän kyse on niistä huonopalkkai­sista, joiden työ­panos­ta kansan­talous ei niin paljon tarvitse.

Verojen alennus ei lisää työhaluja

Suu­rit­u­lois­t­en lep­pois­tamista on esitet­ty tor­jut­tavak­si alen­ta­mal­la hei­dän vero­jaan. Se on sama kuin nos­taisi hei­dän palkko­jaan. Yleen­sä ajatel­laan, että kas­va­vat tulot saa­vat arvosta­maan enem­män vapaa-aikaa. Mik­si ei alen­tu­vat vero­tus tek­isi samoin?