Huomioita tekoälystä, sosiaalipolitiikasta ja työnvälityksestä ja työttömyysturvasta

En tiedä, mitä kaikkea työtä tekoä­ly oppii tekemään. Sen kuitenkin tiedän, ettei sitä tiedä kukaan muukaan. Tekoälysovel­luk­set kehit­tyvät miljoonien sovelta­jien aivois­sa, eivätkä ne tiedä mitä toiset tekevät eivätkä ker­ro omista tekemisestään.

Tekoä­ly on kuin sähkö. Se tulee kaikkialle. Ima­trankoskea val­jastet­taes­sa Suomen sähkön­tuotan­toon ei tiedet­ty mitään sähköham­mashar­joista eikä nauhoit­tavista valvon­takameroista. Ima­trankosken voimalaitos­ta muuten jotkut pitivät aivan liian suure­na Suomen tarpei­ta ajatellen. Nekin jot­ka sitä kan­nat­ti­vat, olet­ti­vat sen riit­tävän yksin koko Suomelle. Ennus­t­a­mi­nen on vaikeata.

Tiede­tään, että moni nykyi­nen työ tulee katoa­maan sel­l­aise­na kuin sitä nyt tehdään. Tämä tuot­taa haastei­ta esimerkik­si työ­markki­noille, sosi­aalipoli­ti­ikalle ja työnvälitykselle.

Muu­tok­set voivat olla hyvin nopei­ta. Joskus saadaan valmi­ik­si teknolo­gia joka kor­vaa kau­pan kas­sat por­tilla, jon­ka läpi ostoskär­ryt vain aje­taan.  Kun teknolo­gia on valmis, se yleistynee nopeasti. Nopeasti aikanaan moot­torisa­hat kor­va­si­vat jus­teer­it ja val­o­latomakoneet kohopainolatojat.

Olen­naista on, mitä tehdä, kun muu­tok­set rav­is­tel­e­vat. Var­maankin katoa­van työn tilalle tulee muu­ta työstä, mut­ta väli­vai­he voi olla ongelmallinen.

Yritän tässä esit­tää joitakin suun­tia, johon yhteiskun­taa olisi kehitet­tävä tekoä­lyn muut­taes­sa olosuhteita.

Erikoistuneempi työvoima vaatii erikoistuneemman työnvälityksen

Julki­nen työn­väl­i­tys tun­tuu elävän  yhä aikaa, jol­loin työt­tömät oli­vat lähin­nä sekatyömiehiä. Nyt tarvi­taan paljon erikois­tuneem­paa työn­väl­i­tys­tä, kos­ka uud­estaan työl­lis­tet­tävis­sä on korkeasti koulutet­tu­ja ja siten pitkälle erikoistuneita.

Kun kat­soo, kuin­ka paljon tehokkaam­min Barona oy löytää ihmisille työ­paikan kuin julki­nen työn­väl­i­tys, herkästi ajat­telee, että työn­väl­i­tys kan­nat­taisi yksityistää.

Suomes­sa solmi­taan nyky­isin noin puoli miljoon­aa työ­suhdet­ta. Yritin joskus laskea, kuin­ka monel­la eri taval­la Suomes­sa tämä voidaan tehdä. Syötin kaa­van Excelille ja sain siltä erikoisen ilmoituk­sen: ohjel­ma ei pysty esit­tämään noin suur­ta lukua. Luku on 500 000 ker­toma (1x2x3x…x 500000) eli luku jos­sa on läh­es kolme miljoon­aa numeroa. Maail­mankaikkeudessa ei tai­da olla niin mon­taa molekyyliä.  Tämä tehtävä on ihmiselle aivan liian iso. Tekoä­lylle se on tehtävä on ker­talu­okkaa helpom­pi, joskaan ei mah­dolli­nen sillekään täy­del­lis­es­ti suoritet­tuna. Tekoä­lyä kan­nat­taa käyt­tää liit­tämään toisi­in­sa avoimia työ­paikko­ja ja työtä hake­via ihmisiä.

Osaamisesta tulee saada merkintä

Data on tekoä­lyn ruokaa. Ihmis­ten osaami­nen tulisi muut­taa dig­i­taaliseen muo­toon, ei ain­oas­taan suorite­tut tutkin­not vaan myös työssä oppimi­nen, jota pitäisi siis mita­ta. Tutk­in­to­jen lisäk­si meil­lä pitäisi olla pienem­piä kokon­aisuuk­sia, joi­ta kut­sun ajoko­rteik­si ker­tomas­sa, mitä itse kukin oikeasti osaa.

Täy­den­nysk­oulu­tuk­sen kan­nat­taisi tähdätä täl­laisi­in tutk­in­to­jen päälle ja rin­nalle tule­vi­in ajoko­rt­tei­hin. Sen ver­ran nopeasti osaamis­vaa­timuk­set tule­vat kehit­tymään. Lentäjil­lä ja rönt­gen­hoita­jil­la täl­laisia ajoko­rt­te­ja onkin, kos­ka uusi kone vaatii uuden osaamisen.

Haaste sosiaalipolitiikalle

Kun monia työte­htäviä tulee katoa­maan tai niiden vaa­ti­ma osaami­nen tulee muut­tumaan merkit­tävästi, työt­tömyys­tur­van sään­tö­jen ja sosi­aalipoli­ti­ikan on myös muu­tut­ta­va – tai san­o­taan, että niiden nykyiset heikkoudet tule­vat aiem­paakin tuhoisemmiksi.

Muu­tok­sen uhre­ja on tuet­ta­va, jos toiv­otaan, että ihmiset uskalta­vat ottaa elämässään taloudel­lisia riske­jä ja esimerkik­si han­kkia lap­sia tai ostaa asunnon.

Mei­dän sosi­aal­i­tur­vamme on luon­teeltaan kuin kär­päs­pa­peri. Kun sen piiri­in joutuu, hel­posti ei pyris­tel­lä irti.

Työn tekemisen on olta­va tek­i­jälleen aina kan­nat­tavaa, kos­ka työ­markki­nat eivät toi­mi, jos työhön ”joudu­taan” eikä ”päästä”. Tältä osin toimeen­tu­lo­tu­ki on sään­nöiltään aivan hirvit­tävä, kos­ka jos on toimeen­tu­lotuel­la, omat ansiot ovat taloudel­lis­es­ti täysin hyödyt­tömiä. Nykyiset päät­täjät ovat ehkä saa­neet johta­jak­oulu­tuk­sen­sa RUK:sta, kun kuvit­tel­e­vat, että ihmiset työl­listyvät käskemäl­lä, vaik­ka se olisi heille kan­nat­tam­a­ton­ta.  Myös edel­liset hal­li­tuk­set ovat säästäneen ensisi­jais­es­ta sosi­aal­i­tur­vas­ta työn­täen ihmisiä toimeen­tu­lotuelle, mut­ta tämä hal­li­tus tun­tuu tehneen siitä uskonkap­paleen. Ei löy­dy mon­ta sel­l­aista työ­nan­ta­jaa, joka palkkaisi ihmisen, joka tulee töi­hin vain karenssin pakottamana.

Kos­ka työ­paikan katoami­nen alta ei ole työt­tömäk­si joutu­van syy, työt­tömyysko­r­vauk­sen pitäisi aluk­si olla muiden Pohjo­is­maid­en tavoin hyvä suh­teessa palkkaan, mut­ta pienen­tyä asteit­tain työt­tömyy­den pitkit­tyessä. Näin­hän nyt tehdäänkin pait­si, ettei työt­tömyysko­r­vaus ole aluk­sikaan hyvä.

Oman ongel­mansa tässä muo­dosta­vat hyvä­palkkaises­ta työstä työt­tömäk­si joutuneet, joil­ta on men­nyt ammat­ti­taito alta. Näitä on ollut ennenkin, esimerkik­si ne kohopain­o­la­to­jat ja paper­i­työläiset, mut­ta tekoä­lyn usko­taan iskevän mon­een hyvä­palkkaiseen ammat­ti­in, joten näitä tilanteista saat­taa tul­la enemmän.

Täl­laises­sa tapauk­ses­sa ei riitä, että van­han työn tuot­ta­ma ansio­ta­so on parem­pi kuin työt­tömyys­tur­va. Myös uuden työn ansio­ta­son pitäisi olla sitä – joko palkkana tai palkkana ja täy­den­tävänä tulonsiirtona.

Nyt on havait­tu, että hyvästä työstä (paperite­hdas) työt­tömäk­si jäänyt viipy­ilee työt­tömyys­tur­val­la pitkään ennen kuin ottaa vas­taan uuden, selvästi pieni­palkkaisem­man työn, kos­ka van­haan hyvä­palkkaiseen työhön perus­tu­va työt­tömyysko­r­vaus on hyvä ver­rat­tuna uuteen huonopalkkaiseen työhön. Voi tietysti ottaa vas­taan huonopalkkaisen työn ja täy­den­tää sitä sovitel­lul­la päivära­hal­la, mut­ta nyt kat­so­taan viisaak­si vaa­tia, ettei tee yli 80 %:n työaikaa. Jos tekee täyt­tä työpäivää, ei ole työtön eikä sik­si voi saa­da työt­tömyysko­r­vaus­ta. Tämä älytön raja pitäisi pois­taa samoin kuin pitäisi palaut­taa mak­simi­ai­ka sovitel­tu­un päivära­haan. Ei voi olla oikein, että pääsee 64-vuo­ti­aana mui­ta korkeam­paan kokon­aisan­sioon vain kos­ka on ollut hyvässä työ­paikas­sa 20-vuo­ti­aana. Jos sovitel­lus­sa päivära­has­sa olisi enim­mäiskesto, sen tulisi van­heta hitaam­min kuin kokoaikainen työt­tömyysko­r­vaus van­he­nee esimerkik­si niin, että euromääräis­es­ti sovitel­tua päivära­haa voi saa­da yhtä paljon kuin saisi mak­simis­saan työt­tömyyspäivära­haa, jos olisi kokon­aan työtön. Näin kan­nat­taisi ottaa sitä huonom­paakin työtä vas­taan aikailematta.

Soviteltu päiväraha ei korjaamalla parane

Sovitel­lun päivära­han sään­nöt ovat aikaa myö­den muut­tuneet kovin epä­tarkoituk­sen­mukaisik­si. Tekoä­lyn mur­jomil­la työ­markki­noil­la sovitel­tu päivära­ha tai jokin muu tulon­si­ir­ron ja palkan yhdis­telmä tullee ole­maan keskeisessä osas­sa, joten tähän asi­aan kan­nat­taa kiin­nit­tää huomio­ta. Vaik­ka sitä saa ajal­lis­es­ti rajat­toman ajan – ei pitäisi saa­da – siinä on pieni­palkkaisil­la kat­to, joka tekee siir­tymisen kokoaikatyöhön kan­nat­ta­mat­tomak­si. Sovitel­tu päivära­ha ei saa olla palkan kanssa yhteen­sä korkeampi kuin on päivära­han perus­teena ole­va palk­ka. Tämä raja tulee kau­pan kas­sal­la vas­taan aika pienel­lä viikko­tun­timääräl­lä –  tai siis tuli kun oli 300 euron suo­jao­su­us ja lap­siko­ro­tuk­set. Nyt se tulee vähän myöhemmin.

Tässä mielessä suo­jaosan ja lap­siko­ro­tusten pois­tamista saat­toi perustel­la, jos asi­aa miet­ti kovin putk­inäköis­es­ti, mut­ta näin luoti­in toinen ongel­ma. Pieni­palkkainen yksi­huolta­ja työn­net­ti­in niin syvälle toimeen­tu­lo­tukiri­ip­pu­vu­u­teen, ettei osa-aikainen työ vuorostaan kan­na­ta lainkaan. Jos ei pääse kokoaikatyöhön, kan­nat­taa mielu­um­min olla kokon­aan työtön kuin tehdä osa-aikatyötä – siis jos on pieni­palkkainen. Hyvä­palkkaista tämä ongel­ma ei koske. Ilmeis­es­ti oli tarkoi­tus päästä eroon osa-aikatyöstä, jot­ta työvoimas­ta ei tulisi pulaa, mut­ta tätä ei olisi kan­nat­tanut ajoit­taa huip­putyöt­tömyy­den aikaan.

Nykyisessä sovitel­lus­sa päivära­has­sa on kol­men­laisia sovit­telupros­ent­te­ja: 0%, 50 % ja 100 %. Nol­la tosin on nyt jäänyt pois suo­jao­su­u­den myötä, mut­ta näil­lä para­me­treil­lä ei saa­da toimi­vaa kalua, jos­sa ei olisi jotain jär­jetön­tä jos­sakin. Koko laki on raken­net­ta­va alus­ta alka­en uud­estaan niin, ettei sadan pros­entin efek­ti­ivistä rajaveroa syn­ny mihinkään. Mallin ei vält­tämät­tä tarvitse olla lin­eaari­nen. En ryhdy tekemään tästä esi­tys­tä, kos­ka min­ul­la ei ole mah­dol­lisu­ut­ta mikrosimu­loin­ti­in koto­nani eikä kelvol­lista tulosta saa ilman sitä.

Se on selvä, että jos kaiken työn on kan­natet­ta­va, joko pieni­palkkaisten ihmis­ten ase­maa on paran­net­ta­va tai työt­tömien ase­maa on heiken­net­tävä. Kumpi val­i­taan on iso yhteiskun­nalli­nen ratkaisu. Voi tietysti vali­ta molemmat.

Arvonlisäveron merkitys kasvaa

Työ ei lopu kokon­aan, sil­lä tekoä­ly ei osaa pestä van­huk­sia eikä siitä ole luokan opet­ta­jak­si, Jäl­jelle jäävistä töistä yhä suurem­pi osa on sel­l­aisia, joil­la tuote­taan julk­isia ilmais­palvelu­ja. Ilmaisen ja mak­sullisen rajaa on muutet­ta­va. Ennen kuin ryn­nätään viemään ruo­ka pikku­las­ten suus­ta kan­nat­taa ymmärtää, että esimerkik­si pysäköin­ti kaupungeis­sa on asia, jota tue­taan huo­mat­tavil­la raha­sum­mil­la, enem­män kuin tue­taan julk­ista liikennettä.

Mut­ta vero­tuo­ja pitäisi silti saa­da jostakin. Nyt vero­tamme lähin­nä vain työn­tekoa. Yhdys­val­loista on kan­tau­tunut huolestunei­ta ajatuk­sia siitä, että tekoä­ly syö veropo­h­jan. Yhdys­val­lois­sa ei ole arvon­lisäveroa, eikä sitä sik­si ymmär­retä, ei Trump ainakaan ymmärrä.

Voimme hyvin ajatel­la arvon­lisäveron yri­tyk­sen mak­samak­si veroksi. (Se, kuka veron lop­ul­ta mak­saa ei ole aivan yksinker­tainen asia. Jos kulut­ta­ja mak­saa hin­nois­sa arvon­lisäveron, mik­si kulut­ta­ja ei mak­saisi hin­nois­sa myöskin eläke­mak­su­ja tai oikeas­t­aan kaikkia vero­ja?) Eriko­rkuiset arvon­lisäverokan­nat teekevät asi­as­ta vähän seka­van, mut­ta jos kan­ta olisi kaikille hyödykkeille sama, yri­tyk­set mak­saisi­vat arvon­lisäveron mak­samis­taan palkoista, koroista, pois­toista ja voitos­ta. Pois­to on tässä vähän mon­imutkaisem­pi asia, kos­ka arvon­lisävero mak­se­taan tulok­ses­ta, jos­ta ei ole tehty pois­to­ja mut­ta jos­ta toisaal­ta saa kaik­ki investoin­nin vähen­tää heti. Jos siis palkko­jen osu­us kansan­tu­losta piene­nee ja pääo­mat­u­lo­jen osu­us kas­vaa, ALV:n tuot­to ei tämän takia laske.

Hait­taverot ovat tietysti eri­no­maisia vero­ja. Niiden tuot­to on kutenkin rajalli­nen, kos­ka hait­ta, jota verote­taan roimasti katoaa, mikä on tietysti hait­taveron ongelma.

= = = =

Piti vielä kir­joit­taa lääkärei­den työstä ja tekoälystä sekä vapaa-ajan lisäämis­es­tä, mut­ta siir­rän ne aiheet johonkin tule­vaan postauk­seen ja panen tähän pis­teen. Tästä aiheesta voisi kir­joit­taa vaik­ka kokon­aisen kirjan.