Kaupunkielämä on yhtä ulkoisvaikutusten kaaosta, mutta sielläkin markkinatalous toimii vähän autettuna.
Kaupungeissa kaavoittaja päättää, käytetäänkö jotain aluetta teollisuuteen ja varastointiin, toimistoina, omakotitaloina vai kerrostaloina tai kenties puistoina. Markkinoiden kautta ajatellen alueesta on eniten hyötyä siinä käytössä, jossa se tuottaa parhaiten eli jossa siitä maksetaan eniten.
Kaavoitusta ei voi vapauttaa niin, että jokainen tekee omistamallaan tontilla mitä haluaa, koska se, mitä minä teen tontillani vaikuttaa muiden asemaan. Jos jokaisen tontin omistaja maksimoisi omat tulonsa, alue rakennettaisiin umpeen ja siitä tulisi slummi, koska yhtäkään tonttia ei varattaisi puistoksi tai toriksi. Tonttien yhteenlaskettu arvo laskisi. Jos taas yksi omistaja omistaisi koko alueen, kuten etelän lomakohteissa usein on, tämä varaisi kyllä tilat sekä toreille että puistoille tehdäkseen alueesta houkuttelevan ja maksimoidakseen alueen yhteen lasketun arvon.
Tällä rajoituksella alue pitäisi kaavoittaa siihen käyttöön, jossa siitä maksetaan eniten, pääsääntöisesti, mahdolliset ulkoisvaikutukset huomioiden.
40 vuotta sitten Helsingin keskustassa jahdattiin piilokonttoreita, koska toimistoista maksettiin enemmän kuin asunnoista. Monestakin syytä tilanne on kääntynyt ympäri. Nyt asumisesta maksettaisiin enemmän ja kaupunki yrittää estää toimistojen muuttamisen asunnoiksi syistä, joita en oikein ymmärrä. Ainakin nyt markkinat ovat oikeassa. Pääkaupunkiseudulla on yli miljoona neliötä toimitiloja tyhjillään ja keskustan tuntumassa asunnot ovat hyvin haluttuja.
Entä kerrostaloja vai omakotitaloja? Tässäkin pitäisi rahan ratkaista. Se tarkoitus on parempi, jossa tontista maksetaan enemmän siis suhteessa pinta-alaan ei rakennusoikeuteen.
Mutta silloinhan tulisi vain kerrostaloja? Ei tulisi. Alle promille Suomen pinta-alasta on sellaista, että tontinomistaja rakentaisi kerrostaloja mieluummin kuin omakotitaloja, jos saisi itse valita. Keskeisille sijainneille joukkoliikenteen varteen tulisi kerrostaloja, koska molempien asukkaat hyötyvät keskeisestä sijainnista ja kerrostaloissa hyötyjiä on enemmän. Kyllä omakotilalojakin tulisi, mutta vähän syrjemmälle,
Keskeisille sijainneille metron varrelle ei tietenkään kannata tehdä tilankäytöltään tehotonta teollisuutta tai varastointia.
Mutta mitä tekee markkinatalousmyönteiseksi itseään kutsuva kokoomus? Se haluaa markkinatalouden vastaisesti puolustaa kerrostaloja pientelojen tehotonta tilan käyttöä vastaan ja puolustaa kaiken maailman tehotonta toimintaa esimerkiksi Herttoniemen ja Siilitien metroasemien välillä Herttoniemen teollisuusalueella, joka siis pitäisi muuttaa asuinalueeksi. Autokaupat nyt ainakin ovat metroaseman läheisyyden väärin käyttöä, koska autokauppaan tullaan vanhalla autiolla ja lähdetään pois uudella.
Omakotiasunnoissa on kysymys varakkaista ihmisistä. Monelle kokoomuslaisille ”markkinatalous” tarkoittaakin vain rikkaiden puolustamista köyhiä vastaan. Se ei ole markkinataloutta.
Niinpä myös kaukolämmössä ja veden jakelussa kerrostaloasukkaat subventoivat ylihinnoilla omakotiasukkaita, mitä ei oikein voi perustella millään.
Kokoomuslaiset ovat nyt vähän myrtsejä siitä, ettei Stansvikin kallioille rakennetakaan mitään ja pitävät tätä petoksena, koska Kruunuratikan talouslaskelmissa olivat nämä tontit mukana. Osaltaan ymmärrän tätä kritiikkiä, mutta Vihdintien ratikan varrella kokoomuslaiset yrittivät estää huomattavasti suuremman asukasmäärän toteutumista puoltamalla väkisin Pitäjänmäen teollisuusalueella tyhjillään olevien teollisuustonttien säilymistä teollisuustontteina. Nyt siitä on päästy eteenpäin, kun tontin omistajat puhuivat kokoomukselle järkeä. Huomaa, että vasta omistajat saivat kokoomuksen pään kääntymään.
Kyse oli huomattavasti suuremmasta asiasta kuin Stansvikin kallioilla. Pelkästään Valion teollisuustonteille tulee Vihdintien ratikan varrelle 3700 asukasta, kun Stansvikista poistettiin suuren melun tiistaina 260 asukasta. Pitäjänmäen teollisuusalueella on edelleen suuri potentiaali asuntotuotannolle.
Kaiken kaikkiaan Stansvikista on kyllä poistettu 2000 asukasta, mutta sekin on siis vähemmän kuin se asukasmäärä, jonka toteutumista Pitäjänmäessä kokoomus yritti estää.
Konversiomaksu
Palaan vielä tuohon työpaikkoja vai asukkaita keskustaan. Voidaan perustella, että työpaikoilla on positiivisia ulkoisvaikutuksia, sillä keskustassa oleviin työpaikkoihin tullaan joukkoliikenteellä, Espoossa ja Vantaalla olevin autolla. Jos näin on, samalla alueella tuo ulkoisvaikutus on yhtä suuri. Silloin sen voisi hinnoitella kiinteällä konversiomaksulla, joka olisi sama kaikille, vaikkapa 1000 €/m2. Silloin toimistoiksi muutettaisiin suhteellisen edun periaatteen mukaan toimistot, jotka sijaintinsa ja muiden ominaisuuksiensa suhteen sopisivat muita paremmin asunnoiksi ja toimistoiksi parhaiten soveltuvat pysyisivät toimistoina. Minua vähän arveluttaa käytäntö, jossa jotkut saavat muuttaa toimistonsa asunnoiksi ja toiset eivät saa.