Arto Satonen(4) Ay-liike ja minä

Vaik­ka tämän jut­tusar­jan tarkoituk­se­na on kom­men­toi­da Satosen kir­jan avul­la hal­li­tuk­sen aikaansaan­nok­sia, keski­tyn tässä omaan suh­teeseeni ay-liiket­tä  kohtaan.

Moni on ihme­tel­lyt, mik­si suh­taudun niin kiel­teis­es­ti ay-liikkeeseen.

Anek­doot­ti­na todet­takoon, että olen ollut joskus pos­tili­iton liit­tokok­ouk­ses­sa edus­ta­mas­sa Törn­qvistin tutkimus­laitok­sen henkilökuntaa.

Tuo­hon aikaan olti­in siir­tymässä liuku­vaan työaikaan, jota pidin suure­na paran­nuk­se­na. Ay-liike kuitenkin vas­tusti sitä, kos­ka ay-kok­ousten jär­jestämi­nen työpäivän päät­teek­si vaikeu­tuu, kun ihmiset lähtevät koti­in kuka mil­loinkin. Olin  jyrkästi erim­ieltä. Toinen koke­muk­seni oli Helsin­gin yliopis­ton assis­tent­te­ja edus­tavas­ta jär­jestöstä, joka ajoi ja sai läpi sen, että assis­tent­tien korkein­taan kolme kol­men vuo­den kaut­ta muutet­ti­in kahdek­si viiden vuo­den kaudek­si. Olin mon­en muun assis­tentin kanssa aivan eri mieltä. Assis­ten­tu­uri oli opiske­li­jalle suuri etuoikeus. Jos kausien piden­nyk­sel­lä aute­taankin jotain säi­lyt­tämään palkkansa, vaik­ka into on lopah­tanut, se on pois joltain toiselta, innokkaam­mal­ta ja ehkä osaavammalta.

Nämä ovat pieniä tapauk­sia, mut­ta min­ulle ne ker­toi­vat ajat­te­lu­tavas­ta jotain  sel­l­aista, jota en koe omakseni.

Puheen­jo­hta­jakau­teeni vihreis­sä 2000–2004 osui use­ampi tapaus, jos­sa ay-toim­intaan mukaan pyrkiville vihreille tehti­in selväk­si, etteivät nämä ole ter­ve­tullei­ta toim­intaan, elleivät eroa vihreistä ja liity demarei­hin tai SKDL:ään. En tiedä, onko tämä käytän­tö yhä, eikä se sil­loinkaan koskenut kuin SAK-laisia liit­to­ja. Tiedän, ettei täl­lainen saisi ainakaan enää vaikut­taa arvioon, mut­ta se on inhimil­listä. Jos meitä ei ote­ta mukaan, me emme tietenkään kan­na­ta eduskun­nan val­lan siirtämistä työmarkkinajärjestöille.

Työssä olevien puolesta työttömiä vastaan

Eniten ajat­telu­u­ni kuitenkin vaikut­taa se, että mielestäni ay-liike toimii yhteiskun­nal­li­sis­sa kysymyk­sis­sä työt­tömiä vas­taan. Se on tietysti ay-liik­keen tehtävä, kos­ka hehän edus­ta­vat työssä ole­via. Se on ollut ay-liik­keen tehtävä alus­ta alka­en, kos­ka teol­lis­tu­misen alkuaikoina piti suo­jel­la palkko­ja tehtaan portin ulkop­uolel­la odot­tavia työt­tömiä vas­taan.  Jot­ta palkat voisi­vat nous­ta, työt­tömät piti jät­tää tehtaan port­tien ulkopuolelle.

Nyt elämme aivan eri aikaa. Palkkapoli­ti­ik­ka, joka heiken­tää työl­lisyyt­tä mut­ta on tukee onnekkai­ta töi­hin pääs­seitä ja hin­noit­telee osan työvoimas­ta ulos työ­markki­noil­ta, nos­taa ja on nos­tanut rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä trendi­no­mais­es­ti. Se lisää yhteiskun­nal­lista eri­ar­voisu­ut­ta enkä pysty sitä sik­si kannattamaan.

Selkään puukottajat estävät kompromissien etsimisen

Viime vuo­sisadal­la kolmikan­tainen päätök­sen­teko toi­mi hyvin, mut­ta se ei toi­mi enää.

Nyt kun ei enää jae­ta kas­vavaa kakkua niin, että kaik­ki saa­vat, joudu­taan tin­kimään jostakin jot­ta saataisi­in jotain, kolmikan­ta toimii kehnos­ti ja jät­tää asi­at ennalleen, vaik­ka muu­tok­sen tarve on ilmeinen. Sato­nen on oike­as­sa siinä, että työelämän pelisään­töjä pitäisi uud­is­taa use­am­min kuin ker­ran 80 vuodessa.

Tun­nen erit­täin hyviä ay-johta­jia, esimerkik­si Lau­ri Iha­lainen ja Lau­ri Lyly ovat aivan lois­to­tyyppe­jä. Hekään eivät pysty tekemään vaikei­ta mut­ta tarpeel­lisia val­in­to­ja, kos­ka joutu­vat suo­jaa­maan selus­tansa puukoniskuil­ta. Ay-liik­keen sisäi­nen val­tatais­telu tekee siitä toim­intakyvyt­tömän neliraajajarruttajan.

Kun neu­vot­telijoil­la on takanaan tiuk­ka man­daat­ti, he eivät pysty jous­tavi­in kom­pro­mis­sei­hin, joista hyö­tyvät kaik­ki. “Me ollaan porukalla päätet­ty että se on näin”, on huono asenne neu­vot­teluis­sa. Tähän olen tör­män­nyt kunnallispolitiikassakin.

Vah­va ay-liike ei lisää palkko­jen osu­ut­ta kansan­tu­losta, mut­ta se pystyy jaka­maan sen eri taval­la. En ole mitenkään vaku­ut­tunut, että vaiku­tus on oikean­su­un­tainen tai oikeu­den­mukainen. AKT:n lakkoase on vahvem­pi kuin kir­jas­ton­hoita­jien. Nais­val­tais­ten alo­jen palkko­jen jäl­keen­jääneisyys on osit­tain seu­raus­ta tästä.