Arto Satonen (2) Velkajarru

Arto Sato­nen ei paljon polemisoi velka­jar­run kanssa, kos­ka hänelle se on yksioikois­es­ti vas­tu­ullista poli­ti­ikkaa. Minus­ta asia on mon­imutkaisem­pi. Otan tämän esille tässä alku­vai­heessa, kos­ka asia on muuten ajankohtainen.

Minus­ta velka­jar­ru ei ole se, että se estää elämästä yli varo­jen – minus­ta las­ten raho­jen tuh­laamises­sa ei ole mitään kun­ni­akas­ta. Minä olen huolestunut tavas­ta, jol­la velka­jar­ru on määritelty.

Val­tion velkaa suh­teessa BKT:hen pitäisi vähen­tää 0,75 pros­ent­tiyk­siköl­lä vuodessa kunnes on saavut­tanut 40 pros­entin tason.

Pahim­mat virheet tehdään noususuh­dan­teen aikaan, kun rahaa tulee val­ti­olle ovista ja ikkunoista. Sil­loin pitäisi suh­dan­tei­ta hillitä ja ottaa rahaa sisään ja lyhen­tää velkaa.

Säästä pitää huonoina aikoina ja hyvinä voi törsätä

Velka­suhde ale­nee, jos velkaa mak­se­taan pois tai jos BKT kas­vaa. Kir­jaimel­lis­es­ti otet­tuna tuo velka­jar­ru tarkoit­taa, että velkaa pitää lyhen­tää huonoina aikoina, kun BKT ei kas­va jol­loin BKT-suh­teen alen­t­a­mi­nen voi tapah­tua vain velkaa lyhen­tämäl­lä. Nousukau­den aikana taas kun BKT kas­vaa jotain 3 – 5 pros­ent­tia vuodessa, ei velkaa tarvitse lyhen­tää lainkaan vaan sitä voi ottaa jopa lisää, kos­ka BKT:n kasvu huole­htii velka­suh­teen alenemisesta.

Kun tiedän poli­itikko­jen heikon luon­teen, en osaa luot­taa siihen, että hyv­inä aikoina kokoomus­laiset panevat rahaa säästöön. He ryn­täävät alen­ta­maan vero­ja ja pahen­ta­vat näin suh­dan­tei­den yliku­umen­e­mista. Tuskin demar­itkaan malt­ta­vat olla korot­ta­mat­ta menoja.

Olisin paljon rauhal­lisem­mal­la mielel­lä, jos velka­jar­rus­sa olisi oma pykälän­sä, joka velvoit­taisi säästämään nimeno­maan hyv­inä aikoina.

Nyt velka­jar­ru on hyvin myötäsyk­li­nen eli pahen­taa suhdannevaihteluja

Sailas jemmasi rahaa valtion eläkerahastoon

Suomes­sa oli vah­van kasvun aika 2000-luvun alus­sa. Raimo Sailas kek­si piilot­taa val­tion yli­jäämää val­tion eläke­mak­sui­hin, jot­ka oli­vat kuulem­ma ali­ra­has­toitu­ja. Julk­isia eläkkeitä ei yleen­sä rahas­toi­da lainkaan. Mitä järkeä olisi val­tion ottaa lainaa sitä varten että voisi pan­na sitä omaan eläk­er­a­has­toon­sa. Hui­jaus meni läpi niin hyvin, että kun ajat huonon­i­vat ja eläkkeisi­in rahas­toiti­in vähem­män, moni kansane­dus­ta­ja huolestui.

Jos Sailas olisi mak­sanut yli­jäämäl­lä pois val­tion velkaa, velka­suhde olisi nyt parem­pi, sil­lä eläk­er­a­has­toa ei las­ke­ta mukaan tähän taseeseen. Tämä brut­tovelka­an perus­tu­va lasken­ta on vähin­täänkin omi­tu­inen, kun omaisu­ut­ta ei ote­ta huomioon lainkaan.

Ensi vaalikaudella ei tarvitse lainoja lyhentää

Niku Määt­tä­nen selit­ti tämän asian min­ulle niin, että juuri tämän myötäsyk­lisyy­den uhan takia sään­nössä on kahdek­san vuo­den tarkastelu­jak­so, johon ajoit­tuu toden­näköis­es­ti sekä lasku- että noususuh­dan­tei­ta. Niin­pä huonoina aikoina ei tarvitse lainaa lyhen­tää mut­ta hyv­inä aikoina pitää lyhen­tää sitä enemmän.

Tässä on seu­raa­va ongel­ma. Kuvitelka­amme vuo­den 2027 hal­li­tus­neu­vot­telu­ja. Siel­lä on houku­tus tode­ta, että velka­jar­ru on seu­raa­van vaa­likau­den murhe. Mei­dän ei tarvitse siitä välittää.

Ehkä käsi­tyk­seni poli­itikoista on liian mata­lamieli­nen. Toiv­ot­tavasti velka­jar­ru toimii järkevästi.

Kellä sakset, sillä valta

Ajanko­htaiseen keskustelun velka­jar­rus­ta vihreis­sä halu­an sanoa, että sil­loin kun tehdään suuria säästöjä käytetään myös paljon val­taa  – paljon enem­män kuin suun­niteltaes­sa meno­jen lisäyk­siä. Olen pitänyt erit­täin ikävänä, että tätä val­taa on käyt­tänyt perus­suo­ma­laiset omine perus­suo­ma­lai­sine arvoineen. Olen kir­joit­tanut asi­as­ta esimerkik­si tässä vuo­den 2025 tam­miku­us­sa. Minä käytin poli­itikkourani aikaan eniten val­taa Sisko Sepän giljoti­in­i­työryh­mässä, jon­ka oli määrä etsiä viiden mil­jardin markan säästöt.

Uudessa Suomes­sa on näköjään kek­sit­ty, että vihreät ovat velka­jar­rus­sa epäre­hellis­es­ti, kos­ka laske­vat siten voivansa vaikut­taa päätök­si­in. Mitä omi­tu­ista siinä on? Eikö päätöksin vaikut­ta­mi­nen ole vähän niin kuin puolueen ydinajatus?

Kuinka paha asia on valtion velkaantuminen?

En kan­na­ta ”uut­ta talous­teo­ri­aa”, mut­ta suh­teeni val­tion velka­an on silti vähän epäsuomalainen.

Kaik­ki liik­keel­lä ole­va raha on jonkun velkaa. Talouden vakau­den kannal­ta on parem­pi, että vel­ka on val­tion kuin jonkin pitkälle vivute­tun kiin­teistöra­has­ton nimis­sä. Olete­taan, että meil­lä olisi yhä oma val­u­ut­ta ja oma Suomen Pank­ki. Olisi hyvin perustel­tua, että keskus­pank­ki lask­isi rahaa liik­keelle lainaa­mal­la sitä val­ti­olle. Val­tion pitää mak­saa siitä korko, mut­ta kos­ka val­tio myös omis­taa keskus­pankin, se saa koron takaisin pankin ylijäämänä.

Ei ole omaa keskus­pankkia, mut­ta EKP on lainan­nut rahaa jäsen­mailleen pääo­ma-avaimen suh­teessa. Tämä on sama asia kuin Suomen oma keskus­pank­ki antaisi lainaa Suomen val­ti­olle. Moni muukin näyt­tää siis ajat­tel­e­van, että keskus­pankin tulee laskea rahaa liik­keelle val­tion kautta.

Tätä silmäl­lä pitäen pidän tuo­ta 40 pros­entin tavoitet­ta vähän ylim­i­toitet­tuna – eri­tyis­es­ti kos­ka olemme menos­sa kohti nopeasti supis­tu­vaa väestöä.

Keskus­pank­ki ei ole ain­oa, jol­la on oikeus ”painaa” rahaa. Rahaa luo­daan myös pankki­jär­jestelmän kaut­ta. Sekin on jokin tahon velkaa.

Lisäk­si joil­lakin on niin suuri halu tul­la hui­ja­tuik­si, että he osta­vat kryp­to­val­u­ut­to­ja, mut­ta se on oma tarinansa.