Hyvinvointialueille verotusoikeus

Hyv­in­voin­tialueille tulisi antaa vero­tu­soikeus, kos­ka nykyi­nen pehmeä bud­jet­ti­ra­joi­tus haaskaa rahaa. Pehmeäl­lä bud­jet­ti­ra­joituk­sel­la tarkoite­taan sitä, että peri­aat­teessa raame­ja ei saa ylit­tää, mut­ta jos ylit­tää, val­tio lop­ul­ta kuitenkin mak­saa. Sik­si on jopa järkevää vähän ylit­tää budjetti.

Nykyi­nen hal­li­tus on tehnyt tästä vielä tuhoisam­man alka­mal­la sakot­taa asioiden hyvästä hoi­dos­ta, kuten se on sakot­tanut Helsinkiä ja Uut­ta­maa­ta totea­mal­la, että te tulette näköjään toimeen vähem­mäl­läkin rahal­la. Viesti on men­nyt per­ille: enää ei hoide­ta asioi­ta hyvin.

Mankumistalous

Raho­jen tulo val­ti­ol­ta johtaa erään­laiseen manku­mistalouteen: Me tarvit­semme sitä ja tätä, joten olkaa hyvä ja mak­sakaa. Viimeistään RKP tulee avuk­si hal­li­tuk­ses­sa. Tämä suun­taa inno­vati­ivi­su­u­den aivan väärin – siihen, mihin kaik­keen me voisimme rahaa käyt­tää sen sijaan, että pohdit­taisi­in sitä, mitä ilman me voisimme ehkä olla.

Ei kuu­lu min­ulle, kuin­ka mon­ta päivys­tävää sairaalaa on Poh­jan­maal­la, kun­han he mak­sa­vat sen itse. Manku­mistaloudessa eivät mak­sa eivätkä edes voi mak­saa, kos­ka ei ole verotusoikeutta.

Poh­jan­maal­la pitäisi kyl­lä olla oikeus käyt­tää omaa rahaa lähempänä ole­vi­in päivystyk­si­in. Jot­ta omaa rahaa olisi, olisi sik­sikin hyvä olla verotusoikeus.

Manku­mistaloudessa alueel­la hur­rataan, kun jokin säästö­toi­mi on saatu tor­ju­tuk­si ja alueelle tulee enem­män val­tion rahaa. Hur­raahu­u­dot ovat vaimeampia jos säästö­toi­mi saadaan tor­ju­tuk­si, mut­ta se merk­it­see vero­tuk­sen kiristymistä.

Tähän on san­ot­tu eri­tyis­es­ti Keskus­tan puolelta, ettei vero­tu­soikeus pelitä, kos­ka tois­t­en hyv­in­voin­tialuei­den asukkaat ovat suu­rit­u­loisem­pia kuin tois­t­en ja jos­sakin on van­hempi ja sairaampi väestö kuin toisaal­la. Eihän tässä ole mitään vaikeut­ta. Näin on myös aikanaan kun­tien kohdal­la. Sik­si kun­nat tuke­vat toisi­aan val­tion talouden kaut­ta suurin sum­min. On var­masti yksinker­taisem­paa tehdä tulon­tasausjär­jestelmä 23 hyv­in­voin­tialueelle kuin yli 300 kunnalle.

On san­ot­tu, ettei Keskus­ta halua tätä, kos­ka sil­loin tulisi näkyvi­in, miten eri alueet Suomes­sa tuke­vat toisi­aan. Pitävätkö ne siel­lä Keskus­tas­sa mui­ta tyh­minä? Kyl­lä se pystytään nytkin laskemaan.

Kokoomuk­ses­sa taas las­ke­taan, että jos on use­ampia veron kerääjiä, lop­putu­lok­se­na on enem­män vero­ja. Kokoomus­laiset pitävät näköjään itse itseään tyh­minä.  Yllä maini­tu­ista syistä tämä nykyi­nen val­tion­ra­hoit­teinen manku­misjär­jestelmä pehmeine bud­jet­ti­ra­joituksi­neen tulee kyl­lä kalliimmaksi.

Alueiden välinen tasaus

Sitä aluei­den välistä tasaus­ta siis tarvi­taan. Siitä muo­dos­tuu saman­lainen ongel­ma kuin on nyt sinä, paljonko rahoi­tus­ta eri hyv­in­voin­tialueet tarvitsevat.

Tasauk­sen – tai hyv­in­voin­tialuei­den rahoituk­sen – tulisi perus­tua lähin­nä vain väestön ikä­jakau­maan ja mah­dol­lis­es­ti koulu­tus­ta­soon indikoimas­sa sairas­tavu­ut­ta sekä väestöti­hey­teen. Se ei saisi olla liian mon­imutkainen, kos­ka jokainen tukeen vaikut­ta­va asia muut­tuu tavoit­teek­si. Ei kan­na­ta palki­ta mah­dol­lisim­man suures­ta määrästä diag­noose­ja eikä eri­tyis­es­ti siitä, että kaikkien tapausten kohdal­la pan­naan rasti ruu­ti­in ”kom­pleksi­nen tapaus”. (Kat­sokaa­pa aikasar­joista, kuin­ka paljon nämä kom­lek­siset tapauk­set ovat lisään­tyneet hyp­päyk­sit­täin.) Olen aika pöl­lämystynyt luet­tuani, että väk­ilu­vun osu­ut­ta hyv­in­voin­tialuei­den rahoituk­seen on vähen­net­ty. Min­un on vaikea kuvitel­la, että järkevä funk­tio voisi olla muu­ta muo­toa kuin

väk­iluku * F(X),

mis­sä muut­tu­ja­joukko X sisältää kaik­ki asi­aan vaikut­ta­vat alueen ja sen väestön omi­naisu­udet.  Jos olisi kak­si muuten ident­tistä aluet­ta pait­si toises­sa on 10 % enem­män asukkai­ta, pitäisi isom­man alueen rahoituk­sen olla 10 % suurempi.

Rahoituk­seen vaikut­tavien muut­tu­jien pitää olla yksinker­taisia ja luon­teeltaan sel­l­aisia, ettei niitä voi sormeil­la omil­la päätök­sil­lään tai jos voi, tämän on olta­va tavoiteltavaa. Sairas­tavu­u­den lisäämi­nen esimerkik­si ei ole tavoiteltavaa.

Suh­taudun hyvin vieroksuen siihen, että alueen sairas­tavu­us olisi sel­l­aise­naan mukana muuten kuin välil­lis­es­ti koulu­tus­ta­son kaut­ta.  Jos palk­i­taan sairas­tavu­ud­es­ta rankaistaan ennal­taehkäisys­tä. Ei sairauk­sien ehkäisys­tä pidä ran­gaista vaan palki­ta!  Eri­tyis­es­ti jos on vero­tu­soikeus, tuki tarkoit­taa tukea alueen väestölle. Mik­si mitään väestöä pitäisi palki­ta siitä, että se tupakoi, ryyp­pää, syö epäter­veel­lis­es­ti eikä har­ras­ta liikuntaa?

Ter­vey­den­huol­lol­la ihmisen viimeiset elin­vuodet ovat kalleimpia. Tämä pätee, kuolee ihmi­nen sairauteen minkä ikäisenä hyvän­sä. (Tap­atur­mat ovat asia erik­seen.)  Pitäisi siis tukea viimeisiä elin­vu­osia. Sitä ei yksilö­ta­sol­la voi­da määrit­tää, mut­ta suuren joukon tapauk­ses­sa voidaan.  Sovi­taan vaik­ka, että mak­se­taan korotet­tua tukea viidestä vuodes­ta ennen kuole­maa. Jos alueel­la kuolee 4000 ihmistä, kuole­maa edeltäviä vuosia on 20 000.  Jos näin meneteltäisi­in, ei tarvit­sisi käyt­tää koulu­tus­ta­soa ennus­ta­maan sairastavuutta.

Menikö juna jo?

Nyt on ehkä hyvä kysyä, kan­nat­taako esi­tyk­seni siirtää sote takaisin kun­nille. Itse muu­tos on aina kallis. Vaik­ka kuvaa­mal­lani taval­la olisikin ehkä kan­nat­tanut toimia 10 vuot­ta sit­ten, kan­nat­taako koko sotkua aloit­taa alusta.

Esi­tyk­seni on järkevä vain, jos maas­sa toimite­taan merkit­tävä kun­tau­ud­is­tus, jos­sa kun­tien lukumäärä putoaa todel­la suuresti. Pikkukun­nat eivät sotea pysty hoita­maan. Kun­tau­ud­is­tus tässä on ehkä se vaikein toteuttaa.

Vaik­ka esi­tys­täni ei muuten pidet­täisi­in järkevänä, siitä kan­nat­taisi toteut­taa erikois­sairaan­hoidon siirtämi­nen viidelle alueelle, hyv­in­voin­tialuei­den vero­tu­soikeus ja hyv­in­voin­tialuei­den rahoituk­sen peri­aat­tei­den radikaali yksinkertaistus.

Tämä sar­ja päät­tyy tähän. Seu­raa­va sar­ja kos­kee sitä, että val­ta on kaikkial­la maail­mas­sa siir­tymässä val­tioil­ta (suurille) kaupungeille. Tässä pros­es­sis­sa pienet kun­nat jauhau­tu­i­v­at välin. Jo sik­si kan­nat­taisi toteut­taa radikaali kuntauudistus.