Sosiaaliturvajärjestelmän ongelmat (7) Palkkatuki

Palkkatukea mak­se­taan työ­nan­ta­jalle, joka palkkaa henkilön, jon­ka tuot­tavu­us on alen­tunut niin, ettei tämän työ­panos vas­taa palkkaa. Nor­maal­isti palkkatu­ki on puo­let palka­s­ta, mut­ta jos henkilön työkyky on alen­tunut, palkkatu­ki voi olla 70 %. Yhdis­tyk­set, säätiöt ja uskon­nol­liset yhteisöt voivat saa­da palkkatukea 100% eli val­tio mak­saa palkan kokonaan.

Ker­ral­laan palk­ka tukea voi saa­da edeltäneen työt­tömyys­jak­son pitu­ud­es­ta riip­puen 5 tai 10 kk., yli 60 vuo­ti­aat voivat olla palkkat­uel­la käytän­nössä eläk­keelle siir­tymiseen­sä sak­ka. Ajatuk­se­na on, että tuk­i­työ paran­taa henkilön tuot­tavu­ut­ta, eikä hän sen jäl­keen enää tarvitse palkkatukea.

Ruot­si käyt­tää palkkatukea moninker­tais­es­ti enem­män kuin Suo­mi. Itse asi­as­sa palkkatu­ki selit­tää noin puo­let Suomen ja Ruotsin eros­ta työl­lisyy­destä. Tämän lisäk­si Ruot­sis­sa nou­date­taan erään­laista Rin­teen mallia, Kun­nat palkkaa­vat työt­tömiä nuo­ria, tarvit­si kun­ta hei­dän työ­panos­taan tai ei. Tämän laa­ju­ut­ta en tiedä (työ­paikko­jen turhu­ut­ta ei tilas­toi­da) mut­ta se voi selit­tää Suomen ja Ruotsin työl­lisyy­seroista toisen puolen. Joka tapauk­ses­sa Ruot­sis­sa on sen ver­ran suurem­pi osa työvoimas­ta töis­sä julkisel­la sek­to­ril­la kuin Suomes­sa, että nämä kak­si riit­tävät yhdessä selit­tämään eron työllisyydessä.

Sekä Suomen että Ruotsin koke­muk­set osoit­ta­vat liian opti­mistisek­si ajatuk­sen, että tuk­i­työkau­den aikana henkilön tuot­tavu­us nousisi niin paljon, että hän voi työl­listyä samaan työhön ilman palkkatukea.

En tiedä riit­tävästi Ruotsin tilanteesta, mut­ta ainakin Suomes­sa mon­et palkkatukea käyt­tävät työ­nan­ta­jat ovat sel­l­aisia, etteivät he voi palkata henkilöä täy­del­lä pal­ka­lla,  osoit­tau­tuu tämä kuin­ka hyväk­si hyvän­sä. Palkkatukea innokkaasti käyt­tävil­lä jär­jestöil­lä ei ole rahaa eikä kun­nil­la ole val­tu­us­ton perus­tamia toimia tai virko­ja.  Mut­ta pelkään pahoin, että aja­tus palkkat­uen tarpeen ohimenevyy­destä taitaa olla liian optimistinen.

Tuki työnantajalle vai työntekijälle?

Tässä mallis­sa palkkatu­ki mak­se­taan työ­nan­ta­jalle ja työ­nan­ta­ja taas mak­saa työe­htosopimusten mukaista palkkaa työn­tek­i­jälle. Toinen vai­h­toe­hto olisi mak­saa tuki työn­tek­i­jälle jol­loin työ­nan­ta­ja mak­saisi tälle vas­taavasti huonom­paa palkkaa johtuen hänen heikom­mas­ta tuot­tavu­ud­estaan.  Tästä palka­nsaa­ja jär­jestöt eivät pidä eikä sitä sik­si meil­lä sovel­leta. Tämä nykyi­nen malli pelaa kuitenkin pahasti työ­nan­ta­jan pus­si­in, sil­lä päätös palkkat­ues­ta on annet­tu työ­nan­ta­jalle eikä työn­tek­i­jä voi viedä sitä mukanaan. Hän ei siis voi  vai­h­taa työ­nan­ta­jaa, kohdel­laan hän­tä kuin­ka huonos­ti tahansa.

USA:n EITC-mallis­sa (selostan tämän jos­sain myöhem­mässä postauk­ses­sa) ja Sak­san mini­jobeis­sa tuki mak­se­taan työn­tek­i­jälle itselleen ja tämä on vapaa men­emään töi­hin mihin haluaa.

Viime aikoina olen sisäistänyt aiem­paa voimakkaam­min, että kyse on myös työn­tek­i­jän itse­tun­nos­ta. Itse­tun­toa jostain syys­tä kohtelee parem­min se, että raha kier­rätetään työ­nan­ta­jan kautta.

Viime aikoina palkkat­uel­la ole­van oikeut­ta vali­ta työ­nan­ta­jansa on vähän paran­net­tu. Nuori työn­tek­i­jä saa mukaansa todis­tuk­sen palkkat­ues­ta (sanssiko­rt­ti, työl­listymis­seteli) ja voi sen turvin hakea työpaikkaa.

(Niin ainakin olen luul­lut. Luin työl­listymis­setelistä TEM:n sivuil­ta enkä ymmärtänyt, miten jär­jestelmä toimii. Se ei näytäkään ole­van automaat­ti­nen vaan sen myön­tämistä hark­i­taan. Ehkä siitä on halut­tu tehdä mah­dol­lisim­man han­kala, jot­ta sitä ei käytet­täisi liikaa. Sinä on ainakin onnis­tut­tu. Vähäistä on työl­listämis­setelin käyt­tö ollut siihen näh­den kuin­ka antelias se teo­ri­as­sa on. Peri­aat­teena nimit­täin on, että val­tio mak­saa puo­let nuoren työt­tömän palkkakus­tan­nuk­sista kuu­den kuukau­den ajan, mut­ta ei se näytä ole­vankaan kovin automaattista.)

Palkkatuki on byrokraattinen ja tuottaa kilpailun vääristymiä.

Palkkatu­ki on parem­pi kuin ei mitään. Se on kuitenkin työ­nan­ta­jan kannal­ta aika raskas­sou­tu­inen. (min­ul­la on koke­mus­ta palkkat­uen käytöstä) Hallinnol­liset kulut ovat nekin työl­listymis­es­tä koitu­via meno­ja. Mitä suurem­pia ne ovat, sitä vähem­män työ­nan­ta­jan kan­nat­taa mak­saa työn­tek­i­jälle eli kulut koitu­vat tosi­asi­as­sa työn­tek­i­jän mak­set­tavak­si. Yri­tys­ten välisen kil­pailun kannal­ta ne ovat ongel­mallisia, kun yksi yri­tys kil­pailee palkkat­uen kanssa mui­ta vas­taan. Ajatelkaa vain kah­ta vierekkäin ole­vaa kahvi­laa. Sik­si olisi parem­pi kehit­tää malli, jota kaik­ki yri­tyk­set voivat käyt­tää yhtäläisesti.

Vero­tuk­sen pro­gres­si­ivi­su­us on sekin erään­lainen mata­la­palkkatu­ki. Se kohtelee kaikkia samal­la taval­la, joten se ei tuo­ta kil­pailun vääristymiä yri­tys­ten väillä.

Ran­skas­sa työ­nan­ta­ja­mak­sut ovat pros­ent­teina kevyem­piä min­imi­palkan tasol­la. Tämäkin on erään­lainen työ­nan­ta­jille suun­nat­tu mata­la­palkkatu­ki, ja sil­lä sitä on myös perustel­tu[1]. Sään­nöt ovat samat kaikille, joten siinäkään ei vääris­tetä kilpailua.

Jot­ta mata­la­palkkatu­ki olisi tehokas ja syr­jimätön, sen pitäisi olla automaat­ti­nan ja hallinnol­lis­es­ti help­po, siis kuten pro­gres­si­ivi­nen verotus.

====

Seu­raavak­si käsit­te­len asum­is­tukea erään­laise­na matalapalkkatukena.

[1]  Dreze, Jacques H. & Mal­in­vaud, Edmond, 1994. “Growth and employ­ment: The scope of a Euro­pean ini­tia­tive,