MM4: Markkinatalous ei toimi ilman haittaveroja

On san­ot­tu, että ihmi­nen kek­sii kaiken mitä tulee elämän­sä aikana keksi­neek­si alle 25- vuo­ti­aana ja sen jäl­keen vain jalostaa keksimäänsä.

Minä pidin parikymp­pisenä Jouko Pau­nion kansan­talousti­eteen lau­datursem­i­naaris­sa esitelmän aiheesta ulkois­t­en kus­tan­nusten hin­noit­telu. Aiheesta olen sen jäl­keen saar­nan­nut koko ikäni.

Hin­tamekanis­mista puut­tuvat muille osa­puo­lille ja yleiselle edulle koitu­vat hai­tat ja har­mit ja myös mah­dol­liset hyödyt. Näi­den saami­nen osak­si hin­tamekanis­mia tarvi­taan hait­tavero­ja ja mah­dol­lisen hyödyl­lisen toimin­nan subventiota.

Hyvä esimerk­ki ulkois­es­ta kus­tan­nuk­ses­ta on ilmas­ton­muu­tos. Fos­si­ilis­ten polt­toainei­den käyt­tö on hal­paa, kos­ka sen kus­tan­nuk­sista puut­tuvat kiel­teiset vaiku­tuk­set ilmas­toon. Sik­si ulkoiset kus­tan­nuk­set tulee saa­da mukaan markki­namekanis­mi­in verot­toma­l­la hiilidioksidipäästöjä.

Aivan äsket­täin joku taas kir­joit­ti, ettei mitään ilmastopoli­ti­ikkaa tarvi­ta; markki­nat kyl­lä hoita­vat. Eivät nimeno­mais­es­ti hoi­da, jos ilmas­ton pilaami­nen on ilmaista.

Sen sijaan markki­nat kyl­lä hoita­vat, jos hiilipäästöjä verote­taan esimerkik­si päästöoikeuk­sien kaut­ta. Hiilid­iok­sidipäästö­jen hillit­semisek­si päästöt on jaet­tu kum­mallis­es­ti kah­teen ryh­mään: päästökaup­pasek­tori­in ja taakan­jakosek­tori­in, jos­sa jälkim­mäisessä päästö­jen vähen­tämi­nen perus­tuu poli­it­tisi­in päätök­si­in. Tämä outo jako tuot­taa tehot­to­muut­ta, mut­ta tar­joaa hyvän koeasetelman.

Päästökaup­pasek­torin päästöt ovat vähen­tyneet huo­mat­tavasti nopeam­min kuin poli­it­tiseen suh­muroin­ti­in perus­tu­van taakan­jakosek­torin päästöt. Taakan­jakosek­to­ril­la aina jokin taho tulee marise­maan, että emme me voi, kun se tulee niin kalli­ik­si ja saa tah­ton­sa läpi.  Turpeen polton lopet­tamis­es­ta ei saatu Suomes­sa päätöstä aikaan, mut­ta päästöoikeuk­sien hin­nan nousu lopet­ti sen kuin seinään – pait­si pienis­sä kat­tilois­sa, jot­ka joku on onnis­tunut suh­muroimaan päästökau­pan ulkop­uolelle. Samas­ta syys­tä Helsin­ki ei pol­ta enää kivi­hi­iltä. Toisin kuin väitetään, turpeen polt­to ei ole Suomes­sa kiellettyä.

Hait­tavero­ja meil­lä on. Esimerkik­si liiken­nepolt­toainei­den vero, alko­ho­liv­ero ja tupakkavero.

Näistä tupakkavero ei oikeas­t­aan kuu­lu joukkoon, kos­ka tupakoi­ja aiheut­taa hait­taa lähin­nä itselleen. Jos vain rahaa las­ke­taan, tupakoin­ti on julkiselle taloudelle hyvin edullista, kos­ka tupakoi­ja kuolee 10 vuot­ta aiem­min ja säästää siten val­tais­es­ti eläke­varo­ja eikä edes ehdi sairas­tua demen­ti­aan. Oikeas­t­aan koko julkisen talouden vajaus selit­tyy tupakoin­nin vähen­e­misel­lä. Tilas­toti­eteen laitok­sel­la me assis­ten­tit laskimme 1970-luvul­la, että eläkey­htiöi­den kan­nat­taisi mak­saa ilmaiset tupakat kaikille yli 40-vuotiaille.

Ulkois­t­en hyö­ty­jen sub­ven­toimista on myös. Koulu­tuk­ses­ta hyö­tyy koko kansan­talous. Sik­si sitä sub­ven­toidaan. Koulu­tuk­sen sub­ven­toin­ti on myös yhteiskun­nal­lisen oikeu­den­mukaisu­u­den kysymys kuten on myös julki­nen ter­vey­den­huolto. Työter­vey­den sub­ven­tio­ta perustel­laan sen myön­teisel­lä vaiku­tuk­sel­la työntekoon.

Ulkois­vaiku­tusten hin­noit­telua kan­nat­taisi hark­in­ta enem­mänkin. Sitä kan­nat­taisi perustel­la eksplisi­it­tis­es­ti aiheutetul­la haital­la, jot­ta hin­noit­telu menisi oikein. Nyt se perus­tuu intu­itioon ja menee sik­si usein vähän vikaan. Kuten kir­jas­sani Talous ja kaupun­ki sanon, kaupunkielämän on yhtä ulkois­vaiku­tusten sekamel­skaa. Sitä hallinnoidaan kiel­loil­la ja käsky­il­lä, mut­ta hin­noit­telu voisi johtaa parem­paan tulokseen.

Liiken­teen hiilid­iok­sidipäästöjä verote­taan polt­toain­everol­la, ajoneu­voverol­la ja autoverol­la. Joitakin vuosia sit­ten laskin, että tätä kaut­ta hiilid­iok­sidi­ton­nia verote­taan yhteen­sä 750 eurol­la, kun päästöoikeuk­sien hin­nat ovat kymme­ne­sosa tästä. Uut­ta laskel­maa en ole tehnyt, kos­ka asetel­ma on men­nyt niin mon­imutkaisek­si. Pakop­utkesta tule­va hiilid­iok­si­di on kuitenkin aivan samaa hiilid­iok­sidia kuin pii­pus­ta tule­va hiilid­iok­si­di. Liiken­teen hiilid­iok­sidipäästöt ovat siis räikeästi yli­hin­noitel­tu­ja mui­hin päästöi­hin verrattuina.

Tässä yhtä virhet­tä kor­jataan toisel­la: autoilus­ta on muu­ta ulkoista hait­taa kaupungeis­sa. Polt­toain­everol­la tor­ju­taan myös näitä hait­to­ja. Mut­ta samo­ja vero­ja mak­se­taan myös haja-asu­tusalueil­la. Autoilu onkin kokon­aisu­udessaan aliv­erotet­tua kaupungeis­sa ja räikeästi yliv­erotet­tua maaseudulla.

Helsin­ki ratkaisi lisään­tyvän liiken­teen hai­tat rajoit­ta­mal­la työ­matko­ja palvele­vien pysäköin­tipaikko­jen määrää. Se  oli val­ta­van tehokas­ta — Helsin­gin niemelle tule­van autoli­iken­teen märä ei ole nous­sut yli 50 vuo­teen — mut­ta on tästä vähän ohi maalin men­emästä keinos­ta myös hait­taa. Se tuot­taa turhaa vaivaa sille, jon­ka on oikeasti tul­ta­va autol­la eikä se rajoi­ta keskus­tan läpi ajamista mitenkään. Pysäköin­tipaikat on kallis rak­en­taa. Tämä kieltä estää niiden hin­nan opti­moin­nin. Ja niin edelleen. Sen tuot­ta­ma kiusa menee hukkaan, kun taas mak­su tuot­taisi vero­tu­lo­ja ja aut­taisi alen­ta­maan mui­ta veroja.

Kaupun­ki tor­juu myös ruuhkia sub­ven­toimal­la voimakkaasti joukkoli­iken­net­tä. Tämä on intu­iti­ivis­es­ti oikein, mut­ta teo­ri­an vas­taista. Joukkoli­iken­teestä ei ole hyö­tyä — myös bussin käryävät ja melu­a­vat — vaan autoista hait­taa. Kun autoilun ulkoiskus­tan­nuk­sia ei verote­ta vaan sub­ven­toidaan vai­h­toe­htoa, tul­laan samal­la sub­ven­toi­neekin liikku­mista ylipään­sä, mis­tä on esimerkik­si lähiöi­den palve­lu­ta­son lasku. Ja tulee kalliiksi.

Tästä voisi kir­joit­taa kokon­aisen kir­jan. Yhden, Talous ja kaupun­ki, olen jo kirjoittanutkin.