Olin joskus noin 25 vuotta sitten EU:n terveysministerien kokouksessa, jossa olivat mukana myös hakijamaiden terveysministerit. EU oli tuolloin laajentumassa kymmenellä maalla.
Puhuimme huumepolitiikasta. Joku hakijamaiden ministereitä, en muista kuka, mutta saattoi olla tsekki tai slovaki, sanoi, että joillakin ihmisillä on pakonomainen tarve sekoittaa päänsä jollakin. Jos eivät saa alkoholia, he juovat korvikealkoholeja ja jos yksi huume onnistutaan raivaamaan pois, tehdään tilaa muille huumeille. Juuri tästä syystä tuohon aikaan ministereillä oli sympatiaa ajatuksella laillistaa kannabis, koska sen vaihtoehdot olivat pahempia.
Tämä ministerin puheenvuoro tuli mieleeni, kun poliisi jokin aika sitten tiedotti onnistuneesta operaatiosta amfetamiinimarkkinoiden sulkemiseksi. Pohdin jo tuolloin, että mikähän aine senkin aukon paikkaa.
Nyt tiedämme, että aukon paikkasi peukku. Kannattiko? Tosin peukku olisi varmaankin yleistynyt muutenkin, onhan se huumekauppiaan kannalta loistohuume: helppo valmistaa ja tekee asiakkaasta riippuvaisen. Mutta kyllä sen leviämistä nopeutettiin.
En halua syyttää poliisia peukku-ongelmasta. Poliisin on toimittava niin kuin lainsäätäjät säätävät ja parempi niin. On maita, joissa poliisi toimii lainsäätäjien tahdosta riippumatta, enkä halua Suomeen sellaista.
Kysyn siis päättäjiltä, onko maamme huumestrategia realistinen tai optimaalinen. Aika paljon huumekuolemia meillä on muihin maihin verrattuna.
Erityisen hölmönä pidän sitä, että kannabiksen myynti on annettu kovia huumeita myyvien huumerikollisten monopoliksi aikana, jolloin maa toisensa jälkeen laillistaa kannabiksen. Sitä kautta kovien huumeiden myyjät saavat kontaktit asiakkaisiin. Peukkua kuulemma jopa sekoitetaan miedompiin huumeisiin, jotta asiakas saataisiin koukkuun.