(Kirjoitettu Innsbruckissa)
Armeija valitsee reserviupseerikouluun tulijat lähinnä palikkatestin perustella. Myös amerikkalaisilla yliopistoissa painotetaan (isukin yliopistolle antaman lahjoituksen ohella) älykkyystestejä.
Suora älykkyystestin käyttö koetaan armottomana, koska sitä ei juuri voi parantaa seuraavana vuonna. Tämä valinnan lopullisuus on kauhistus. Jos valinta perustuisi arvontaan, moni vaatisi, että huonon arpaonnen saaneet voisivat yrittää seuraavana vuonna uudestaan. Se ei toisi yhtään opiskelupaikkaa lisää, vaan jakaisi ne vähän toisin. Nykyinen käytäntö, jossa yritetään vuosi toisensa jälkeen uudestaan, on kokonaisuutta ajatellen todella tuhlaava, mutta inhimillisesti ymmärrettävä.
Lahjakkuuden mittaamista pidetään paheksuttavana. Siksihän se äidinkielen koekin muutettiin sellaiseksi, että se palkitsee myös ahkeruudesta.
Moni sanoo, että älykkyystesti on lahjakkuustestinä suppea ja siksi yksinkertaisesti vain huono. Tähän nähden älykkyystesti, esimerkiksi se armeijan palikkatesti, ennustaa hämmästyttävän hyvin menestystä elämässä. Jos se kuitenkin on lahjakkuustestinä huono, silloinhan jokin parempi lahjakkuustesti ennustaisi vielä paremmin, mikä osoittaisi, että elämässä menestys on pelkästä lahjakkuudesta kiinni.
Minun pitäisi liittää tähän viittaus tutkimukseen, mutta täältä Innsbruckista käsin se on hankalaa. Kun palaan Suomeen, ehkä täydennän tätä.
On aloja, joilla pelkkä älykkyystesti ei sovi, vaan tulisi testata muita ominaisuuksia, mutta sivuutan ne, koska monelle alalla älykkyystesti sopisi.
Minä muuten olen henkilökohtaisista syistä sitä mieltä, että palikkatesti pitäisi voida uusia, jos se on mennyt huonosti. Olen joskus saanut migreenikohtauksen vuoksi vitosen matematiikan kokeissa, vaikka matematiikka oli minulla todella helppoa. Naisillakin saattaisi olla vielä omat syynsä.
Entä motivaatio?
Paras näkemäni peruste lahjakkuustestejä vastaan on, että ne eivät mittaa motivaatiota. Aloilla, joilla osa sisään otetuista otetaan papereiden perusteella, noissa helposti sisään päässeissä on paljon huonosti motivoituneita.
Jos sisäänpääsy perustuisi älykkyystestiin ja vain siihen, älykkäimmät päätyisivät halutuimmille aloilla. Se voisi olla yksilöitä ajatellen perustellumpaa, mutta ei yhteiskunnan toimintaa ajatellen. Älykkäästä voi olla suhteessa eniten hyötyä alalla, jossa älykkäitä on harvassa.