Kaupunkisuunnittelussa päätetään isoista asioista ilman julkista keskustelua.

Helsin­gin kun­nal­lis­vaaleis­sa oli kyse lähin­nä kaupunkisu­un­nit­telus­ta. Palve­lut ovat ihmisille tärkeitä, mut­ta niis­sä kaupungilla on vain vähän liikku­ma-alaa. Kaupunkisu­un­nit­telus­sa sitä on, ja päätök­set vaikut­ta­vat jopa vuo­sisato­jen päähän. Siihen näh­den kaupunkisu­un­nit­telus­ta keskustelti­in kovin vähän.

Vielä 30 vuot­ta sit­ten uskot­ti­in inter­netin lopet­ta­van kaupunkien kasvun, kun ollak­seen tiedon äärel­lä ei tarvit­sisi enää olla kaupungis­sa. Näin minäkin uskoin, mut­ta kävi aivan toisin.

Vuosi­tuhan­nen vai­h­teessa kaikkial­la maail­mas­sa kaupungis­tu­mi­nen muut­tui suurkaupungis­tu­misek­si. Mitä kehit­tyneem­pi on talous, sitä erikois­tuneem­paa työvoimaa se tarvit­see. Monipuoliset työ­markki­nat edel­lyt­tävät isoa kaupunkia. Vielä isom­paa kaupunkia tarvi­taan, jos molem­mat puolisot tarvit­se­vat erikois­tuneen työpaikan.

Seu­raa­van kymme­nen vuo­den aikana Helsin­gin seudulle tulee noin 200 000 asukas­ta lisää. On iso val­in­ta, mil­laista kaupunkia heille rakennetaan.

Helsin­gin kaupunkisu­un­nit­telus­ta on pitkään tehty merkit­täviä päätök­siä ilman julk­ista keskustelua.

Helsinki oli valmis vuonna 1980

1980-luvun alus­sa Helsin­gin ajatelti­in ole­van valmis. Oli Espoon, Van­taan ja kehyskun­tien vuoro kas­vaa. Mieli muut­tui kymme­nen vuot­ta myöhem­min. Sen jäl­keen Helsin­gin asukasluku on kas­vanut 200 000 asukkaal­la. Suun­ta kään­tyi myös yhdyskun­tarak­en­teen tiivistämiseen.

Ei kaupunkisu­un­nit­telus­ta keskustel­tu kun­nal­lis­vaalien yhtey­dessä nytkään. Mihin suun­taan kaupun­gin kehi­tys kään­tyy, ei ratken­nut vaaleis­sa, mut­ta ratkeaa, kun puolueet täyt­tävät lautakuntapaikat.

Jos Helsinki­in tulee satatuhat­ta uut­ta asukas­ta, viher­aluei­den käy huonos­ti, ellei asuinaluei­ta tiivis­tetä ja ote­ta käyt­töön vajaakäyt­töisiä teol­lisu­usaluei­ta. Tekemäl­lä moot­toriteistä kaupunkibule­varde­ja saadaan asun­not 80 000 helsinkiläiselle.

Hajautunut kaupunki on ympäristörikos

Moni on halukas lopet­ta­maan kaupun­gin kasvun niin kuin 1980-luvun alus­sa ajatelti­in.  Seudun kasvua se ei pysäyt­täisi vaan asu­tus hajaan­tu­isi amerikkalaisen autokaupun­gin tavoin Espooseen ja kehyskun­ti­in. Met­sää ja luon­toa menisi nurin val­tavasti. Luon­to ei kiit­täisi.  Pieni­palkkaiset jou­tu­isi­vat muut­ta­maan kauas ja tule­maan sieltä töi­hin raideliikenteellä.

Moni vas­tus­taa Töölön ja Kallion kaltaista tiivistä rak­en­tamista sanom­al­la, että ei halua asua kivierä­maas­sa. Ei hei­dän tarvit­sekaan, mut­ta mik­si nekään eivät saisi asua kaupunki­mais­es­ti, jot­ka sitä halu­a­vat? Väljästi raken­net­tu­ja lähiöitä seudul­la riit­tää ja asum­i­nen on niis­sä edullista.

Tiivis asu­tus ja hyvät palve­lut kulke­vat käsi kädessä. Sik­si tiivi­isti raken­net­tui­hin kaupungi­nosi­in on tunkua. Kahdessakymme­nessä vuodessa asun­to­jen hin­nat Helsin­gin keskeisil­lä alueil­la (ns. Helsin­ki 1) ovat nousseet yli 60 pros­en­til­la suh­teessa kehyskun­ti­in, jois­sa asun­to­jen reaal­i­hin­nat ovat laske­neet noin 20 %. Kaupunkei­hin ei muute­ta vain työn perässä vaan yhä enem­män urbaanin elämän perässä. Ei Kallion suo­sio­ta voi muuten selittää.

Tiivistä kaupunkia on Helsingis­sä vähän. Viiden kilo­metrin säteel­lä keskus­tas­ta asuu 240 000 ihmistä. Tukhol­mas­sa luku on 550 000 ja Kööpen­ham­i­nas­sa 700 000.

Jos ihmi­nen on valmis mak­samaan asun­nos­ta alueel­la A enem­män kuin alueel­la B, se ker­too riidat­tomasti, että hän pitää kokon­aisu­us huomioon ottaen enem­män alueesta A. Jos näin ilmais­tut pref­er­enssit saisi­vat ratkaista, Helsinkiä tiivis­tet­täisi­in reippaasti.

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu vähän lyhyem­mässä muo­dos­sa vieraskolumn­i­na Talouselämä-lehdessä.