Kaupan vapaus uhrataan

Vapaan kau­pan aika saat­taa läh­estyä lop­puaan, eikä se johdu vain Trumpista.

Trump sanoo halu­a­vansa tul­limuurin USA:n ja EU:n välille, kos­ka ilkeät euroop­palaiset eivät osta amerikkalaisia auto­ja. Ilkeilyn sijas­ta auton osta­jat taita­vat kat­soa hin­taa ja laat­ua. USA:n teol­lisu­us on kil­pailukyvytön­tä, eikä se koske vain autoja.

Yhdys­val­tain heikko kil­pailukyky johtuu dol­lar­in yliar­vos­tuk­ses­ta. Se taas johtuu dol­lar­in ase­mas­ta kan­sain­välisenä reser­vival­u­ut­tana. Kun Sveitsin ase­ma rahan tur­vasa­ta­mana nos­ti Sveitsin fran­gin arvon pil­vi­in ja uhkasi tuho­ta maan matkailun ja teol­lisu­u­den, maa ryhtyi alen­ta­maan val­u­ut­tansa arvoa. Niin kan­nat­taisi Yhdys­val­to­jenkin tehdä, jos kaup­patase olisi se ongelma.

Tosi­asi­as­sa USA hyö­tyy siitä, että muu maail­ma rah­taa tavaraa maa­han kuin siir­tomaat aikanaan Euroop­paan ja maa mak­saa tämän paina­mal­la dollareita.

Tulleis­sa on kyse val­tapelistä. Trumpin valt­ti­na on maid­en riip­pu­vu­us vien­nistä Yhdys­val­toi­hin. Tulleil­la uhkaa­mal­la Trump on jo saanut niiltä poli­it­tisia myönnytyksiä.

Tulle­ja voi tavoitel­la, jos ajat­telee vain rikkaiden etua. Ne tekevät mah­dol­lisek­si alen­taa muu­ta vero­tus­ta. Kansa mak­saa ne korkeamp­ina hin­toina ja rikkaat hyö­tyvät veronalennuksista.

Euroopan neu­vot­telu­ase­ma on huono. Ukrainan sota antaa Trumpille mah­dol­lisu­u­den kiristää soti­las­mahdil­laan. Van­han pasi­fistin on ikävä sanoa, että EU:n on panos­tet­ta­va lisää armei­joi­hin­sa, mut­ta niin se vain on.

Talousti­eteistä jotain ymmärtävät pitävät tulle­ja haitallisi­na kaikille. Tässä ei ole kuitenkaan koko totuus.

Vapaakaup­pa on johtanut liian jyrkkään työn­jakoon ja sitä kaut­ta liial­liseen häir­iöalt­tiu­teen. Jos lai­va juut­tuu Suezin kanavaan, tavarat lop­pu­vat kaup­po­jen hyl­ly­iltä. Lääk­keet lop­pu­vat apteekeista, kun epi­demia sul­kee lääkete­htai­ta Kiinas­sa. Täysin vapaa kaup­pa ei ole hyväk­si huoltovarmuudelle.

Myös Kiina ja Venäjä käyt­tävät muiden riip­pu­vu­ut­ta niistä val­tapyrkimys­ten­sä edis­tämiseen. Kiina on luonut näitä riip­pu­vuuk­sia tietois­es­ti kohdis­tet­tu­jen val­tion­tukien avul­la. Se on onnis­tunut fuskaa­mal­la saavut­ta­maan määräävän ase­man monel­la strate­gis­es­ti tärkeäl­lä tuotan­non alal­la. Euroopas­sa on oltu hie­man naiiveja.

Suur­val­lat ovat aina tais­telleet val­las­ta, mikä ohit­taa niiden ajat­telus­sa muun. Eivät ne anna markki­noiden päät­tää voit­ta­jaa. Kiinal­la oli tie maail­man­val­lak­si markki­noiden aja­mana. Se ei sopin­ut Yhdys­val­loille, demokraateillekaan. On vaikea sanoa, alkoiko Kiina fuska­ta, kos­ka Yhdys­val­lat aloit­ti, mut­ta nyt molem­mat fuskaavat.

Kau­pan vapaus uhrataan valtataistelulle.

Yhdys­val­tain valt­tiko­rt­ti­na ovat asei­den ja suuren markki­na-alueen lisäk­si monop­o­lis­tiseen ase­maan päässeet Face­bookin ja X:n kaltaiset yri­tyk­set, joiden avul­la voi ohjail­la ihmis­ten ajastuksia.

Sekä Venäjä että Yhdys­val­lat halu­a­vat heiken­tää Euroop­paa ja molem­mat ovat keksi­neet, että se on hel­poin­ta tuke­mal­la vaaleis­sa tiet­tyjä puoluei­ta. Ne ovat jopa pää­tyneet tuke­maan samo­ja puolueita.

Vapauk­sista on tul­lut Euroopalle haavoittuvuus.

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu vieraskolumn­i­na Talouselämä-lehdessä