Harari 2: Totuuden jälkeinen aika

Harari ei ker­tonut some-julk­isu­ud­es­ta oikeas­t­aan mitään, jota en olisi tien­nyt jo aiem­min, mut­ta esit­ti sen niin selkeästi, että omatkin ajatuk­seni selkenivät.

Ihmi­nen ajat­telee ja muis­taa asioi­ta pääasi­as­sa tari­noiden kaut­ta. Pitkänkin tari­nan pystyy paina­maan mieleen­sä, mut­ta puhe­lin­luet­te­loa on toiv­o­ton­ta oppia ulkoa.

Tar­i­nat ovat siis tärkeämpiä kuin yksit­täiset fak­tat. Tar­i­nat kulke­vat tehokkaasti myös huhuina ja salaliittoteorioina.

Aiem­mas­sa tiedo­tus­maail­mas­sa uutisen julka­isu oli kiin­ni pää­toimit­ta­jas­ta. Tämän oli kun­nia-asia tark­istaa, että julka­istu tieto piti paikkansa. Jos pää­toimit­ta­ja ei tehnyt tätä huolel­la, Suomes­sa oli aina viime kädessä Julkisen sanan neuvosto.

Somemaail­mas­sa ei ole mitään pää­toimit­ta­jia eikä julkisen sanan neu­vos­to­ja. Siinä maail­mas­sa voit­taa kiehtovin tari­na, eikä tässä kil­pailus­sa totu­udel­lisu­us ole mikään etu, pikem­minkin fak­toil­la on tapana pila­ta hyvä tarina.

Sik­si totu­us on nyt niin heikos­sa hapessa.

On jotenkin oireel­lista, että perus­suo­ma­lais­ten Suomen Uutiset ei ole julkisen sanan neu­vos­ton jäsen. Tämä selitetään sil­lä, että puoluele­hden ei tarvitse olla uutis­valin­nois­saan tas­a­puoinen. Ei sitä edel­lytetäkään. Esimerkik­si muotile­hti voi keskit­tyä kyl­lä muoti­in. Julkisen sanan neu­vos­to valvoo totu­udel­lisu­ut­ta ja esimerkik­si sitä, ettei yksi­ty­isyyt­tä louka­ta. Suomen uutis­ten päätös jäädä julkisen sanan neu­vos­ton ulkop­uolelle liit­tynee tähän.

Kun nuorten pääasialli­nen uutis­ten lähde on Tik­Tok, jotain pitäisi tehdä sen eteen, että totu­udel­lakin olisi jokin arvo. Voin olla vain­o­harhainen, mut­ta uskon, että perus­suo­ma­lais­ten halu ”säästää” Ylen bud­jetista johtuu halus­ta rai­va­ta tilaa amerikkalaistyyliselle tiedotusmaailmalle.