Tuloerot ja talouskasvu

Kir­joi­tan kol­men artikke­lin jut­tusar­jan tulo­eroista, kos­ka hal­li­tuk­sen sak­sista vas­taa­va min­is­teri on ilmoit­tanut, että ne ovat Suomes­sa liian pieniä.

Pien­ten tulo­ero­jen maat ovat parem­pia hie­man kaikessa: Kir­jas­sani 2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka kir­joitin tulo­eroista muun muassa:

”Mitä tasaisem­pi on tulon­jako, sitä vähem­män on sosi­aal­isia ongelmia, psyykkisiä sairauk­sia, huumei­den käyt­töä, lap­sikuolleisu­ut­ta, koulupu­dokkai­ta, teini­raskauk­sia, henkirikok­sia ja vanke­ja. Vähem­män on jopa las­ten kokemia kon­flik­te­ja, kuten tap­pelu­ja, kiusaamista ja epäys­täväl­listä käytöstä. Pienet tulo­erot paran­ta­vat eli­na­jan odotet­ta, koulu­tus­ta­soa, las­ten hyv­in­voin­tia, ihmis­ten välistä luot­ta­mus­ta, sosi­aal­ista liikku­vu­ut­ta, inno­vati­ivi­su­ut­ta ja jopa jät­tei­den kier­rä­tys­tä.” (s.204)

Suomes­sa on sitkeä käsi­tys, että suuret tulo­erot edis­täi­sivät talouskasvua. Suurten tulo­ero­jen maat ovat kuitenkin yleen­sä köy­hiä ja pien­ten tulo­ero­jen maat rikkaita.

Tähän on selkeä syy. Suuret tulo­erot tor­ju­vat sosi­aal­ista liikku­vu­ut­ta, joka taas johtaa siihen, että kansakun­ta haaskaa lah­jakku­us­re­serve­jään, kun köy­histä per­heistä peräisin ole­vat fik­sut jäävät köy­hik­si eivätkä pysty koulut­tau­tu­maan. Sosi­aa­li­nen luot­ta­mus on suurten tulo­ero­jen mais­sa huono, ja se tuot­taa kaiken maail­man hait­taa ja ylimääräisiä kulu­ja turvallisuuteen.

Vuon­na 2017 kan­sain­vä­li­nen val­u­ut­tara­has­to arvioi, että talouskasvun kannal­ta opti­maa­li­nen Gini-ker­roin olisi noin 0,27. Sil­lä tasol­la se oli Suomes­sa pitkään, mut­ta on nyt vähän yli, mut­ta vain vähän. En panisi tuo­hon tutkimuk­seen juurikaan pain­oa, kos­ka ensik­sikin asian tutkimi­nen on metodol­o­gis­es­ti todel­la haas­tavaa ja toisek­si, ei tai­da olla yhtä opti­maal­ista tulo­ero­jen tasoa, vaan se riip­puu siitä, mitä on tulo­ero­jen taustalla.

Paras­ta var­maankin on, jos tulo­ero­jen pienu­us johtuu siitä, että työ­markki­nat ovat hyvin tas­apain­os­sa ja työl­lisyys hyvä. Paljon huonom­pi tilanne on, jos erot tuotan­non­tek­i­jä­tu­lois­sa ovat suuret esimerkik­si työt­tömyy­den vuok­si ja niitä sit­ten tasa­taan suuril­la tulonsiirroilla.

Jos omaisu­us­tu­lot ovat peräisin maao­maisu­ud­es­ta, on se paljon huonom­pi vai­h­toe­hto kuin jos ne ovat peräisin yrit­teliäi­den ja inno­vati­ivis­ten ihmis­ten yri­tys­tu­loista. Maao­maisu­ud­es­ta peräisin ole­vat tulot tuot­ta­vat jouti­lai­ta rikkai­ta, mikä on tietysti yhtä huono asia kuin jouti­laat työt­tömät. Jouti­las­ta luokkaa paisut­taa myös per­in­töveron poistaminen.

Eri­tyisen huono jut­tu on, jos pienet tulo­erot johtu­vat onnis­tu­jien puut­teesta. Niin se taitaa nyt Suomes­sa olla ver­rat­tuna vaik­ka mui­hin Pohjo­is­mai­hin. Eniten tulo­ero­ja Suomes­sa ovat kas­vat­ta­neet Super­cellin miljonäärit. Ilman hei­dän men­estys­tään tulo­erot oli­si­vat maas­samme pienem­mät, mut­ta tuskin kukaan sitä toivoo.

Onnis­tu­misen edel­ly­tys­ten paran­t­a­mi­nen, esimerkik­si hyvä inno­vaa­tioym­päristö, on muut­tanut viime vuosikym­meninä kor­re­laa­tio­ta, jon­ka mukaan pienet tulo­erot ker­to­vat taloudel­lis­es­ta menestyksestä.