48. Markkinaehtoisen pysäköintipolitiikan hyödyt

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

= = = = =

Pysäköin­tipoli­ti­ikas­sa tulisi siir­tyä tarve­po­h­jais­es­ta markki­nae­htoiseen. Miten se vaikut­taisi, kun ote­taan huomioon, että mon­elle per­heelle auto on välttämättömyys?

Helsinkiläi­sistä ruokakun­nista noin puo­let on autot­to­mia. Kaikille se ei siis ole vält­tämät­tömyys. Autopaikan todel­li­nen hin­ta vai­htelee läh­es satak­er­tais­es­ti. Jos autoa tarvit­see, autopaikan hin­ta on yksi tek­i­jä asun­non hin­nan ohel­la asuin­paikkaa valit­taes­sa. Ver­rat­tuna nykyti­lanteeseen, jos­sa jokainen joutuu mak­samaan osana asumisen hin­taa autopaikas­ta, oli autoa tai ei, autot­toman on helpom­pi ja auton omis­ta­jan vaikeampi sijoit­tua asumaan sinne, mis­sä pysäköin­ti on eri­tyisen kallista. Suures­sa osas­sa Helsinkiä pysäköin­nin jär­jestämi­nen on varsin hal­paa tai autopaikat on jo raken­net­tu, joten ne ovat muut­tuneet upon­neik­si kus­tan­nuk­sik­si. Onhan Helsingis­sä asukkaiden käytössä yli 300 000 autopaikkaa. Täl­lä valikoin­nil­la säästyy kym­meniä tuhan­sia autopaikko­ja vielä niin, että säästö kohdis­tuu kalli­isi­in autopaikkoi­hin. Koitu­va säästö investoineis­sa on miljardiluokkaa.

Kan­takaupungis­sa asu­va joutuu siis hark­it­se­maan, riit­tävätkö hänen rahansa autopaikkaan vai onko muutet­ta­va muualle, jos auto todel­la on vält­tämät­tömyys. Ei tämä sen suurem­pi vääryys ole kuin se, että kan­takaupungis­sa asu­va nuori pari joutuu pohti­maan per­heen­lisäyk­sen koit­taes­sa, että onko heil­lä varaa suurem­paan asun­toon kotikul­mil­laan vai joutu­vatko muut­ta­man jon­nekin, jos­sa asun­not ovat halvempia.

Osa auton­o­mis­ta­jista käyt­tää autoaan vain har­voin, kos­ka päivit­täiset työ­matkat suju­vat joukkoli­iken­teel­lä. Hei­dän kan­nat­taa mielu­um­min vuokra­ta auto kuin mak­saa sen pysäköin­tipaikas­ta 250 euroa kuus­sa. Auton vuokraus ja niin san­otut yhteiskäyt­töau­tot – siis lyhy­taikainen vuokraus – ovat Suomes­sa alike­hit­tyneitä, kos­ka yhteis­es­tä pus­sista mak­set­ta­va pysäköin­ti tukee niiden kil­pail­i­jaa, omaa autoa. Onhan autopaik­ka kan­takaupungis­sa selvästi autoa kalli­impi ja eri­tyisen paljon kalli­impi se on ver­rat­taes­sa sitä hal­paan kesäau­toon. On haaskaus­ta vara­ta vuodek­si 50 000 euron arvoinen autopaik­ka muu­ta­man ton­nin arvoiselle kesäautolle.

Esimerkik­si sak­salai­sis­sa kaupungeis­sa auto­ja omis­te­taan vähem­män ja vuokrataan enem­män juuri tästä syystä.

Markki­nae­htoinen pysäköin­ti syn­nyt­täisi toden­näköis­es­ti markki­nat, jos­sa autopaik­ka kodin tun­tu­mas­sa on kalli­impi kuin hal­valle maalle raken­netus­sa pysäköin­ti­talos­sa asuinalueen laidal­la. Päivit­täin autoaan tarvit­se­va varaisi paikan läheltä ja viikon­lop­puau­toil­i­ja kauem­paa. Se, että joidenkin auto on pysäköi­tynä muu­ta­man sadan metrin päässä, ei ole sen kum­mallisem­pi asia kuin se, ettei ratikkapysäkkikään ole kaikil­la oven edessä.

Kaiken kaikki­aan markki­nae­htoinen pysäköin­ti, jos­sa paikan tarvit­si­ja mak­saisi siitä itse ja paikko­ja raken­net­taisi­in vain kysyn­tää vas­taavasti, tulisi kokon­aisuute­na huo­mat­tavasti halvem­mak­si. Koke­musten mukaan har­va tarvit­see autopaikkaa niin paljon, että on valmis osta­maan sel­l­aisen 50 000 euron hin­nal­la tai vuokraa­maan 250 euron kuukausi­hin­nal­la. Jotkut toki tarvit­se­vat, mut­ta eivät kaik­ki. Talous­teo­ri­an mukaan syn­tyy hyv­in­voin­ti­tap­pi­o­ta, jos joutuu osta­maan hyödyk­keen, joka on kalli­impi kuin minkä arvoise­na hän sitä pitää. Jos paikan kus­tan­nus on 50 000 euroa ja autoil­i­ja pitää sitä korkein­taan 15 000 euron arvoise­na, syn­tyy 35 000 euron hyv­in­voin­ti­tap­pio. Raken­nusko­hteis­sa, jois­sa autopaikat myy­dään eniten tar­joav­ille, raken­nusy­htiöt eivät onnis­tu myymään niitä asukkaille hin­nal­la, joka vas­taisi läh­eskään kus­tan­nuk­sia. Ne jäävät joko raken­nusy­htiön omaisu­udek­si tai ne on myytävä huo­mat­taval­la tap­pi­ol­la. Yleen­sä käyvät hin­nat vai­htel­e­vat kymme­nen ja kah­denkymme­nen tuhan­nen euron välil­lä. Aina niistä ei mak­se­ta sitäkään.

Autopaikko­ja raken­netaan Helsingis­sä nyt siis noin kahdel­lasadal­la miljoon­al­la eurol­la vuosit­tain. Toden­näköis­es­ti vähin­tään puo­let tästä on hyvinvointitappiota.

Kuka autopaikan nyt maksaa?

Kenen tai minkä tahon mak­set­tavak­si kalli­it autopaikat koitu­vat? Hin­tasään­nöstel­lyis­sä Hitas- ja ARA-asun­nois­sa asukkaat joutu­vat mak­samaan autopaikat osana asun­non hin­taa tai vuokraa. ARA-asun­to­jen vuokria tasa­taan kaupun­gin sisäl­lä, jol­loin aivan muual­la asu­vat ARA-asukkaat mak­sa­vat vuokris­saan Kalasa­ta­man ja Jätkäsaaren kalli­ista autopaikoista.

Markki­nae­htoises­sa tuotan­nos­sa mak­sa­jan määrit­tämi­nen on vaikeam­paa. Jos talon rak­en­tanut yhtiö yrit­tää myy­dä autopaikat eril­lis­inä osakkeina, ne saadaan kau­pak­si vain tin­kimäl­lä hin­nat mur­to-osaan. Jääkö tämä siis gryn­derin tap­piok­si? Jäisi, jos gryn­deri on olisi ton­tin alku­peräi­nen omis­ta­ja. Rak­en­tamista on kuitenkin edeltänyt tar­jouskil­pailu ton­tista. Ton­tista on mak­set­tu vähem­män, kos­ka kallis autopaikkanor­mi rasit­taa kaavaa. Tap­pio tulee siis ton­tin alku­peräiselle omis­ta­jalle, joka on Helsingis­sä taval­lis­es­ti kaupun­ki. Mak­sa­jak­si joutu­vat siis helsinkiläiset veron­mak­sa­jat tai palvelu­jen käyt­täjät, jos veroäyri ei jous­ta vaan säästöt tehdään muualta.

On miten on, joku autopaikat joutuu maksamaan.

Kir­jan alku­un tästä.

= = = = =

Tämä oli nyt tässä. Olen 48 osas­sa julkaissut kaiken sen, mitä tois­taisek­si olen kir­joit­tanut. Kovin paljon ehdo­tuk­sia ei ole tul­lut, joten suun­nit­tele­mani joukkois­t­a­mi­nen ei ole oikein toimin­ut. Moni ilkeäkin vas­taväite on saanut min­ut perustele­maan tek­stin paremmin.

Nyt joudun pohti­maan, jalostanko tämän painet­tavak­si kir­jak­si ja sen jäl­keen kus­tan­ta­ja sitä, kan­nat­taako sitä apinaa. Paljon on työtä edessä, sil­lä tämä on oikeas­t­aan vain kir­jan luu­ranko, johon on pan­ta­va lihaa luun ympärille, jot­ta tek­stin ymmärtäisi sekin, jol­la ei ole talousti­eteel­listä koulutusta.

Alun perin ajat­telin että tuot­taisin tieteel­lisem­pää tek­stiä, mut­ta oivalsin nopeasti, että min­un vahvuuteni on tieteel­lisen tek­stin pop­u­lar­isoimises­sa eikä tieteen kehit­tämisessä eteenpäin.