Liberaali länsimainen sivistys vetäytyy kaupunkeihin

Anti-intellek­tu­aa­li­nen oikeis­to val­tasi nyt Yhdys­val­lat. Tämä on osa pitkää kehi­tys­tä, eikä se tähän lopu. Unkari, Turk­ki, Italia ja Venäjä on jo menetet­ty, ja oikeas­t­aan myös Suo­mi, vaik­ka min­un onkin sitä vähän vaikea tun­nus­taa. Tosin nyky­hal­li­tuk­sen val­taan äänestäneet näyt­tävät alka­neen kat­ua. Seu­raa­vana vuorossa saat­ta­vat olla Sak­sa, Ran­s­ka ja Hol­lan­ti. Bri­tann­ian sor­tu­mista pidät­telee vain oikeis­ton hajoami­nen, mikä on sille kak­sipuolue­jär­jestelmässä tuhoisaa. Vaik­ka Labour sai murskavoiton par­la­ment­ti­vaaleis­sa, puolueen kan­na­tus ei san­ot­tavasti nous­sut. Oikeis­ton äänet vain hajosivat.

Kir­joi­tan jos­sain seu­raavas­sa postauk­ses­sa, mis­tä tämä johtuu. Nyt halu­an vain sanoa, että vaik­ka val­tioiden tasol­la menee huonos­ti, kaupungeis­sa on toivoa.

Vaik­ka Orban hal­lit­see suvereenisti Unkaria, Budapest on sivistyneen oppo­si­tion käsis­sä.  Erdo­gan ei ole Turkissa saanut val­taansa Istan­bu­lia, vaik­ka on kovasti yrit­tänyt. New Yorkia Trump ei edes yrit­tänyt val­la­ta.    Vaik­ka AfD on mahtipuolue itäisessä Sak­sas­sa, Berli­inis­sä se ei ole men­estynyt. Ja niin edelleen.

Helsin­gin Sanomat kir­joit­ti 5.11. pääkir­joituk­sen otsikol­la Helsin­gin ja val­tion tiet eroa­vat. Kir­joituk­ses­sa san­ot­ti­in aivan oikein, että Helsin­gin päät­täjät menevät aivan eri suun­taan kuin val­tion, mut­ta selitet­ti­in tätä kaupun­gin eri­laisil­la tarpeil­la. Oikea seli­tys olisi ollut, että helsinkiläiset ja niin myös helsinkiläiset poli­itikot ajat­tel­e­vat asioista eri taval­la. Myös helsinkiläisil­lä kokoomuk­sen ja RKP:n poli­itikoil­la on ilmi­selviä vaikeuk­sia tukea puoluei­den­sa tekemisiä hallituksessa.

Tyyp­il­lisim­mil­lään tämä kos­kee kult­tuurin ase­maa, jota hal­li­tus on aja­mas­sa nurkkaan, mut­ta helsinkiläiset päät­täjät puo­lus­ta­vat. Tois­taisek­si ei ole kyse kovin isoista rahoista, mut­ta erot tavoit­teis­sa ovat selvät.

Sivistys­tä puo­lus­te­taankin nyt parhait­en pönkit­tämäl­lä suurten kaupunkien itsemääräämisoikeut­ta suh­teessa kon­ser­vati­iviseen ajat­telu­un suis­tu­via val­tioi­ta. Valitet­tavasti tämä on Suomes­sa huter­al­la poh­jal­la ver­rat­tuna mui­hin mai­hin. Meil­lähän ei ole Suomes­sa oikeas­t­aan mitään selviä sään­töjä taloudel­li­sista pelisään­nöistä val­tion ja kaupunkien välil­lä. Niin­pä val­tio, joka halu­aa pan­na niskoit­tel­e­vat kaupun­git kuri­in esimerkik­si sik­si, että ne ”haaskaa­vat” rahaa kult­tuuri­in, voi ottaa kaupungeil­ta rahaa pois mielivaltaisesti.

Jos kaupunkien oikeus päät­tää omista asiois­taan kuitenkin säi­lyy, eivät ain­oas­taan Helsin­ki ja val­tio kul­je eri suun­taan vaan suuret (yliopisto)kaupungit ja muu maa kulke­vat eri suun­ti­in. Eroa­vathan näi­den kaupunkien asukkaat elämä­nar­voil­taan huo­mat­tavasti muista suomalaisista.

Ei jako näin selvära­jainen tietenkään ole. Kaupunkien ulkop­uolel­la on avarakat­seisia ihmisiä ja myös Helsingis­sä äänestetään per­su­ja, mut­ta jos henk­i­nen ilmapi­iri kaupunkien ulkop­uolel­la tästä yhä synkke­nee, moni henkises­ti avarakat­seinen suun­taa tien­sä suureen kaupunki­in. Se voi lisätä aluei­den välisiä jän­nit­teitä entisestään.

Jos Yhdys­val­lat jakau­tu­isi kahdek­si val­tiok­si vaal­i­t­u­lok­sen mukaan, repub­likaaneille jäävä osa olisi kansan­tu­loltaan vain noin puo­let demokraateille jäävästä osas­ta. Näin on kaikkial­la. Taloudelli­nen men­estys kart­taa henkistä taantumusta.

Jot­ta Helsin­ki pystyy kulke­maan omaa tietään, sen on pidet­tävä talouten­sa iskukun­nos­sa. Oikeal­la pitäisi hyväksyä kiin­teistöveron roima koro­tus — työn verot­ta­mi­nen ei ole hyväk­si palvelu­aloille, jot­ka muo­dosta­vat pääosan Helsin­gin yksi­ty­i­sistä työ­paikoista. Salin vasem­mal­la laidal­la pitäisi hyväksyä, että kaupungis­sa on olta­va tilaa myös varakkaille ihmisille, jot­ka rahoit­ta­vat mak­samil­laan veroil­la merkit­tävästi kaupun­gin toim­intaa ja joiden ostovoima pitää vireän palvelusek­torin kun­nos­sa. Ei heitä kaikkia kan­na­ta Espooseen sysiä.