Koulujen pitäisi maksaa kiinteä oppilaskohtainen maksu oppimateriaalinen tuottajille sen mukaan, kenen tuottaman materiaalin mukaan ne opettavat ja kirjojen pitäisi maksaa noin euron.
Helsingin kaupunginvaltuusto keskusteli eilen oppimateriaalien ilmaisuudesta. Olihan hallitus jo ehtinyt päättää, että kirjat tulevat maksullisiksi niille lukiolaisille, jotka ovat jääneet kerran luokalle tai olleet vuoden vaihto-opiskelijoina. Tämän älyttömyyden hallitus ehti jo perua, mutta keskustelussa nousi esille kysymys oppikirjoista ja digitaalisesta oppimateriaalista.
Koulut säästävät nyt jakamalla oppimateriaalinen vain digitaalisena. Monelle paperikirja sopii paremmin, eikä siinä ole näppäimen päässä Tiktokia.
Olen kirjoittanut tästä aiemminkin, mutta kertaus on opintojen äiti. Paperisen kirjan painaminen maksaa marginaalikustannuksena noin yhden euron. Siksi oppimateriaalin pitäisi olla saatavilla euron hintaan kirjalta. Kirjoja ei kannata myöskään kierrättää, sillä luettu oppikirja on mitä arvokkain asia kirjahyllyssä. Aina voi katsoa, mitä siinä oikein sanottiinkaan.
Oppikirjamateriaalien tekijöiden pitää tietysti saada korvaus työstään, mutta nyt maksetaan väärästä asiasta ja se tuottaa suuren hyvinvointitappion. Pitäisi siirtyä siihen, että koulut maksavat kiinteän hinnan oppilasmäärästä riippuvan hinnan sille materiaalin tuottajalle, jonka mukaan ne opettavat. Tämä myisi koululle tämän lisäksi painetut kirjat sillä noin yhden euron marginaalihinnalla.
Koulut maksaisivat oppimateriaaleista suunnilleen yhtä paljon kuin nyt, oppimateriaalien tuottajat saisivat suunnilleen yhtä korkean korvauksen työstään kuin nyt, mutta oppilaat saisivat oppikirjat omikseen.
Helsinki ei pysty tätä älyttömyyttä yksin korjaamaan. Maan hallituksen pitäisi tehdä asialle jotain.
Tai sitten Helsingin pitää sopia asiasta suoraan kustantamojen kanssa, mutta tämä järjestely voisi vuotaa niin, että vantaalaiset oppilaat hankkivat kirjansa ”helsinkiläisinä” maksamatta sisällön tuottajille mitään.
