Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki, ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi. Sekä kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita.
Helsingin keskustan tuntumassa on suuri paine muuttaa toimistoja asunnoiksi joko remontoimalla talo asunnoiksi tai purkamalla toimistot asuintalon tieltä.
Vielä 1980-luvulla kiinteistönomistajat halusivat muuttaa asuntoja keskustan tuntumassa toimistoiksi. Syntyi piilokonttorijahti, jossa käräytettiin luvatta toimistoiksi muutettuja asuntoja.
Tässä välissä on muuttunut paljon. Pääkaupunkiseudulle on tullut keskustan rinnalle paljon hyviä toimistoalueita esimerkiksi Keilaniemeen, Pasilaan, Ruoholahteen, Kalasatamaan ja Aviapolikseen. Toimistoissa pinta-alan tarve on vähentynyt merkittävästi, koska enää ei tarvitse olla omaa työhuonetta mappihyllyineen. Arkistot ovat nyt pilvessä ja teknologia on muuttunut niin, että työtilaa tarvitseva voi ottaa käyttönsä minkä tahansa vapaan työpöydän ja muuttaa salasanansa avulla tietokoneen omakseen. Etätyö on vähentänyt toimistoalan tarvetta.
Toisaalta keskusta-asumisen suosio on hintojen perusteella kasvanut Helsingissä niin kuin kaikkialla teollisessa maailmassa – myös kaikissa vähänkin isommissa suomalaisissa kaupungeissa Oulua lukuun ottamatta. Kuten jo aiemmin todettiin, keskustassa asuminen ei ole enää epäterveellistä. Keskustaan vetävät tekijät ovat lisääntyneet kulutuksen muututtua palvelukeskeisemmäksi; kannattaa asua lähellä urbaaneja palveluja.
Kerrostalojen ja pientalojen kaavoituksesta suunnittelijat ajattelevat suunnilleen samoin kuin markkinamekanismi, mutta eivät toimistoista eivätkä teollisuustonteista. Helsingissä kaupunginsuunnittelusta vastaavat virkamiehet ovat pitkään jarruttaneet toimistojen muuttamista asunnoiksi. Heidän mukaansa kaikki toimistot muuttuisivat asunnoiksi, jos annettaisiin käyttötarkoituksen määräytyä sen mukaan, mistä maksetaan eniten.
Eivät muuttuisi kaikki. Nyt pääkaupunkiseudulla on toimistotilaa tyhjillään yli miljoona kerrosneliötä samalla kun asunnoista on pulaa. Siksi toimistoista ei makseta paljonkaan. Hintamekanismi toimii siis oikein. Jo puolen miljoonan kerrosneliön muutos toimistoista asunnoiksi tasapainottaisi markkinat ja nostaisi jäljelle jäävien toimistojen arvoa niin, ettei muuttaminen asunnoiksi enää olisi aina kannattavaa. Puoli miljoonaa kerrosneliötä tarkoittaa runsasta kymmentätuhatta asukasta.
Keskustan toimistoja puolustetaan myös argumentilla, että keskusta on paras paikka toimistoille. Sitä se markkinavuokrien perusteella on, mutta se on myös paras paikka asunnoille. Kysymys on siitä, kummalle kannalle taipuu suhteellisen edun periaate. Nyt kun toimistoja on kaikkialla liikaa, asunnoista maksetaan enemmän liki kaikkialla. Kun toimistojen ylitarjontaa saadaan puretuksi, nähdään paremmin, mikä osa keskustasta kannattaa jättää toimistoille ja mikä ottaa asumiseen.
Mielestäni virhepäätelmä sisältyy myös ajatukseen, että Helsingin keskusta on erityisen hyvää työpaikka-aluetta, koska siellä ovat maan tuottavimmat työpaikat. Havainto on totta, mutta väite kausaliteetista ei välttämättä ole – siis se, että sijainti keskustassa nostaisi merkittävästi tuottavuutta. Se on vähän samanlainen väite kuin että muuttaminen Eiraan nostaisi ihmisen tuloja. Koska toimistovuokrat keskustassa ovat korkeita, mitkään surkimusyritykset eivät pysty siellä toimimaan. Tosin tietointensiivisillä aloilla yritysten kannattaa sijaita lähellä toisiaan, koska vuorovaikutus yritysten välillä nostaa tuottavuutta. Tältä kannalta vaihtoehtoja on esimerkiksi Marian yrityspuisto tai vaikka Keilaniemi. On tietysti totta, että keskustassa olevista toimistoista on lyhyt matka kokoustamaan toiseen toimistoon tai lounaspalaveriin.
Päinvastainen on totta. Hajalleen ympäri kaupunkia ripotellut toimistot eivät menesty. Siksi Espoossa tai Pitäjänmäellä on niin paljon toimistoja tyhjillään.
Toimistojen puolesta keskustassa esitetään argumentteja, joita voi kutsua yhteisnimellä positiiviset ulkoisvaikutukset. Tällaisena on esitetty myös, että toimistoihin töihin tulevat pitävät keskustaa elinvoimaisena. Toimisto on toki tyhjää tonttia parempi, mutta asukkaat kyllä tuovat kyllä keskustaan enemmän elämää.
Keskustan etuna on maan paras saavutettavuus joukkoliikenteellä. Hyvä mittari tähän on se, paljonko ihmisiä asuu puolen tunnin joukkoliikennematkan päässä. Vain Pasila pystyy kilpailemaan tässä keskustan kanssa. Vastaavasti keskustan saavutettavuus autolla on huono ja tulee sitä aina olemaan. Ilmastonäkökohdat puoltavat työpaikojen keskittämistä Helsingin keskustaan. Keskustassa töissä olevista huomattavasti suurempi osa tulee töihin joukkoliikenteellä, pyörällä tai kävellen kuin Espoon ja Vantaan työpaikkoihin.
Ottakaamme siis lähtökohdaksi, että toimistoilla keskustan läheisyydessä on positiivisia ulkoisvaikutuksia, joiden vuoksi niitä tulee suosia asuntojen kustannuksella. Ulkoisvaikutus lienee suunnilleen yhtä suuri saman alueen eri toimistoilla. Niinpä sen sijaan, että kaupungin virkamiehet ja viime kädessä luottamushenkilöt sallivat joidenkin muuttaa toimistonsa asunnoiksi ja kieltävät sen toisilta, pitäisi määrätä kaikille tasapuolisesti yhtä suuri maksu toimistojen muuttamisesta asunnoiksi. Tällainen konversiomaksu voisi olla esimerkiksi 1000€/k‑m2. Tällöin asunnoiksi muutettaisiin ne toimistot, joiden muuttaminen asunnoiksi on järkevintä. Konversiomaksu voi perustua myös tarjouskilpailuun, jos halutaan säädellä sitä, paljonko toimistoja muutetaan asunnoiksi. Huutokaupattaisiin aluksi vaikka 200 000 k‑m2. Tällainen hintaohjaus muuttaisi asunnoiksi ne, joiden muuttaminen olisi järkevintä.
Osa keskustan toimistoista on alun perin rakennettu asuintaloiksi. Niistä saa helpommin hyviä asuntoja kuin alun perin toimistoiksi rakennetuista. Bulevardi varmaankin on halutumpi asuinkatuna kuin aseman lähellä sijaitseva meluisa ja saastunut Kaisaniemenkatu, joka taas sopii hyvän saavutettavuutensa vuoksi toimistoiksi. Näin ainakin oletan, mutta minun olettamuksellani ei olisi merkitystä, jos konversiomaksu otettaisiin käyttöön. Kiinteä maksu saisi aikaan sen, ettei minun tarvitsisi asiaa pähkäillä eikä tarvitsisi kaupungin virkamiestenkään. Ratkaisevat tiedot ovat yritystasolla. Kunnan päättäjien ei tule siihen puuttua eikä veronmaksajien kannata maksaa heille siitä palkkaa. Omistaja tehköön, kuten parhaaksi näkee.
Eräänlainen konversiomaksu onkin käytössä. Kaupunki perii osan kaavoitushyödystä itselleen. Tämä on perusteltua oikeudenmukaisuutta ajatellen, mutta ohjausvaikutuksen kannalta nurinkurinen. Koska maksu on osuus hyödystä, se on sitä suurempi, mitä järkevämpää muuttaminen on. Lisäksi kaavoitushyödystä pääsee maksamaan vasta kun on saanut luvan konversioon. Moni ei saa, vaikka olisi valmis maksamaan.
Ajatteluumme on iskostunut, että kaupungeissa työpaikat ovat keskustassa ja asunnot keskustan ulkopuolella. Näin ei tarvitse olla. Ollessani eräässä kokouksessa Genevessä huomasin raitiovaunuissa ruuhkan suunnan olevan aamuisin keskustasta ulospäin. Keskusta oli asuntovaltaista ja suurimmat työpaikat olivat rypäsmäisinä keskittyminä keskustan ulkopuolella. Keskustassa meidänkin hotellimme oli ja kokous keskustan ulkopuolella. Sama ilmiö näkyy orastavana Helsingin metrossa. Kalliossa asuvat nörtit matkustavat töihin Ruoholahteen, Keilaniemeen tai Otaniemeen aamuisin ja iltapäivällä takaisin.
Seuraava luku tästä.
Kirjan alkuun tästä