Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki, ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi. Sekä kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita.
Kalliille tontille ei voi syntyä halpoja asuntoja. Rakennusliikkeen on saatava uusista asunnoista niiden ostajilta rakennuskustannukset ja tontin hinta sekä niiden päälle vielä kohtuullinen yrittäjävoitto. Muuten ei kannata rakentaa. Kalliilla tontilla ei siis voi olla halpoja asuntoja, ellei rakennusliike ole arvioinut tilannetta pahasti väärin.
Käänteinen ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Vaikka arvokas tontti myydään rakennusliikkeelle halvalla, asunnoista ei tule halpoja. Asunnot myydään eniten tarjoaville eikä tämä hinta riipu siitä, paljonko rakennusliike on maksanut tontista eikä edes siitä, kuinka kalliiksi rakentamien on tullut.
Kaupungin ei siis ole syytä myydä tai vuokrata omistamiaan tontteja liian halvalla, mutta virhe on asettaa hinta myös liian korkeaksi, jolloin asunnot jäävät kokonaan rakentamatta. Ylihinnoittelu vähentää rakentamista ja nostaa tarjonnan vähenemisen kautta asumisen hintaa. Espoo ylihinnoitteli rakennusmaamaksun Suurpellossa ja koko alueen rakentaminen pysähtyi. Se on hieman eri asia kuin pyytää ylihintaa tontista, mutta vaikutus oli tässä tapauksessa sama. Kun alueen rakentaminen pysähtyy, sitä on vaikea käynnistää uudestaan. Turvallista on luovuttaa tontit tarjouskilpailun tai huutokaupan avulla.
Huutokauppahinta on periaatteessa korkein tontin hinta, jolla asunnot vielä rakennetaan. Se ei vähennä asuntotuotantoa, oli huutokaupassa muodostuva hinta kuinka korkea hyvänsä.
Yllä oleva koskee markkinahintaista tuotantoa. Kustannusperusteisessa tuotannossa – esimerkiksi ARA- ja Hitas-asunnoissa– tontin hinta siirtyy asumisen hintaan. Halvalla luovutettu tontti todella laskee asumiskustannuksia.
Seuraava luku tästä.
Kirjan alkuun tästä